Cécile Orban on mukana Vala!-esityksessä. Kuva: Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri

Päivi Vasara, teksti

Tampereen Työväen Teatterissa vietetään tällä viikolla kolmena iltana Runofestivaalia. TTT tekee sen järjestelyissä yhteistyötä paikallisten toimijoiden eli Annikin runofestivaalin ja kirjoittajayhdistys Viitapiirin kanssa.

TTT:n teatterinjohtaja Otso Kautto kertoo maininneensa jo työhönottohaastattelussa, että runouden painoarvo on nousussa maailmalla ja myös Pohjois-Euroopassa. Hänen mielestään TTT:n pitää olla mukana nosteessa, koska runoudella on tärkeä paikka teatterissa.

– Korona pysäytti suunnitelmat. Tosin kyllä jo residenssihankkeessa oli hyviä hankkeita, joissa runo oli läsnä.

Festivaali saa jatkoa

Runofestivaali rakentuu kolmen valmiin esityksen ympärille. Katri Valasta ja taiteilijuudesta poikkeuksellisena aikana kertova residenssiteos Vala! sai ensi-iltansa 21.4.2022 (lue Matti Mörttisen arvio täältä). Toinen residenssiohjelmaan kuuluva teos Kun kissakin kuoli aloin nauraa – Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille kantaesitettiin Kellariteatterissa 27.8.2021 (lue Marita Salosen arvio täältä) ja se on palannut TTT:n juhlavuoden ohjelmistoon. Kolmas esitys on Quo Vadis -teatterin Walt Whitman: Ruohoa – lauluja meistä.

Näiden valmiiden esitysten rinnalla Kellariteatterissa kuullaan lavarunoutta.

Otso Kauton mielestä olennaisinta on, että runofestivaali järjestetään. Saako se ensimmäisellä kerralla huikeat katsojaluvut, se ei ole tärkeää. Tämä antaa ymmärtää, että jatkoa on luvassa.

– Jos se minusta on kiinni, niin festivaali toistuu. Tila ja muoto voivat toki elää.

Teatterinjohtaja Otso Kautto haluaa nostaa runouden näkyvyyttä Tampereen Työväen Teatterissa. Kuva: Kari Sunnari / TTT

Runo avaa havaintoja

Runoudessa on Otso Kauton sanojen mukaan tärkeää se, että runo on sanojen sotaa sanojen tyranniaa vastaan.

– Kieltä käytetään havaintojen kapeuttamiseen. Runo tekee päinvastoin: runo avaa havaintoja ja se keskustelee eri tavalla.

Otso Kautto on esittänyt omia tekstejään poetrybändin kanssa.

– Moni ei vielä tiedä olevansa runojen potentiaalinen kuulija, vaikka saattaa sitä olla.

Kautto on mielissään siitä, että paikalliset runouden parissa työtä tekevät tahot lähtivät festivaaliin mukaan melko nopealla aikataululla. Yhteistyö on järkevää, oikeastaan olisi hassua, jos sitä ei tehtäisi, kun kerran mahdollisuus on ja voimia voi yhdistää.

– Esittävä runo on erityistä, koska se on suoraa keskustelua kuulijan kanssa. Kokemus on kollektiivinen ja esitys sekä tihenee että kohenee, kun yleisö on läsnä. Ei ole ihme, että slämmäys on suosittua ja että se täyttää lavat.

Lavarunoutta pitkästä aikaa

TTT otti alkukeväänä yhteyttä tamperelaiseen kirjoittajayhdistys Viitapiiriin, joka pystyi järjestämään nopealla aikataululla festivaaleille lavarunoilijoita.

– Meillä on riveissämme runsaasti lavarunouden edustajia, ja kaikki lähtivät ilolla mukaan. On hienoa päästä esiintymään koronan aiheuttaman tauon jälkeen, sanoo Venla Moisala, joka on lavarunoyhdistyksen puheenjohtaja.

Alkukeväästä korona aiheutti epätietoisuutta, ja lavarunoilijoilla ei ollut paljon keikkoja sovittuna, joten festivaaleille osallistuminen sujui helposti, kun ei ollut päällekkäisiä varauksia.

Kun kissakin kuoli aloin nauraa -näytelmän Petriikka Pohjanheimo ja Saija Raskulla. Kuva: Jonni Pantzar

Yhteistyössä on voimaa

Lavarunoporukka tekee mielellään yhteistyötä. Kellariteatterissa esiintyy muun muassa runoilija J.K.Ihalainen, joka ei ole varsinaisesti Viitapiirin jäsen, vaan toimii Annikin runofestivaalin taiteellisena johtajana. Aino-Kaisa Koistinen on Viitapiirin jäsen ja hän on mukana myös Annikin runofestivaalin esikoisrunoilijatapaamisessa tänä vuonna.

– Yhteistyöhaarat levittäytyvät moneen suuntaan. Me Viitapiirissä toivomme, että meihin otettaisiin yhteyttä, kun jotain Tampereen runokulttuurielämässä tapahtuu. Yleisö on rajallinen, joten on järkevää välttää päällekkäisyyksiä tapahtumien ajankohdissa. Teemme parhaillaan yhdistykselle kotisivuja, joiden kautta tietoa Tampereen runotapahtumista on helppo välittää, Venla Moisala sanoo.

Lavarunous, kuten teatterikin, on parasta paikan päällä.

– Runoilija saa elävältä yleisöltä näkymätöntä energiaa. On sopivasti jännitystä ja esiintyjä saa intoa yleisöltä, kun ollaan yhteisen asian äärellä.

Runofestivaalin lavarunouskokonaisuudessa nähdään seitsemän lavarunoilijaa sekä runoimprovisaatioryhmä Muuntaja.

* *

Runofestivaali

Keskiviikko 4.5.

• klo 18–18.30 lavarunoutta: Mari Laaksonen, Pauli Pietilä
• Klo 19–20 Walt Whitman: Ruohoa – Lauluja meistä

Torstai 5.5.

• klo 18–18.30 lavarunoutta: Venla Moisala ja J. K. Ihalainen
• klo 19–21.20 Vala!

Lauantaina 7.5.

• klo 13–14.30 Kun kissakin kuoli aloin nauraa – Kirjeitä Eeva-Liisa Mannerille
• klo 17.30–18.30 lavarunoutta: Aino-Kaisa Koistinen, Sema Hokkanen, Artemis Kelosaari, Runoimprovisaatioryhmä Muuntaja
• klo 19–21.20 Fransiskus ja Hildegard

Paikka: Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatteri. Esityksiin on vaihtelevat hinnat (15-28 euroa). Lavarunoustapahtumat ovat ilmaisia. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua