Vesa Etelämäki. Kuvat: Poesia
KIRJAT | Vesa Etelämäki on kertonut pyrkivänsä kielen vapauttamiseen runouden kautta. Hän uskoo sattumanvaraisten oivalluksien mahdollisuuksiin.
”Päällimmäiseksi ominaisuudeksi nousee silti harkinta.”
ARVOSTELU
Vesa Etelämäki: Litot
- Poesia, 2026.
- 75 sivua.
Lyriikan muotokieli on kulkenut Antiikin Kreikasta tämän päivän Suomeen monien säännöstöjen ja niistä vapautumisten kautta miltei täydelliseen vapauden tilaan, jossa uudet muodot ovat kiinnostavampia kuin tunnistettuja esikuvia jäljittelevät.
Viime vuosikymmeninä runo on lähestynyt ja uhannut syödä kokonaan aforismin, tuon tiiviin ilmaisun kuningaslajin. Fragmentti on keksitty kuvaamaan ”etäisesti lyyrisiä ajatuksia”, kuten Ville Hytönen kaksikielisessä teoksessaan Distantly Lyrical (2012) lyyrisiä aforismejään nimitti.
Paneutuvan ja syventyneen runon voi nähdä siinneen tuloksena tästä väkevästä lajien vuorovaikutussuhteesta.
Vesa Etelämäen Litot (Poesia, 2026) viittoo sanastollaan ja riviväleissään kielikuviensa harkitusta tekotavasta. Sääntöjä ei ole, mutta kielellä on pyritty ilmaisemaan jokin uusi ja merkitykseltään painava yhteys. Kyllin painava painettavaksi, litona, kiveen kirjoitettuna tai hakattuna.
Monet Etelämäen kielikuvista ovat vajaita lauseita, kuin tarkasti kirjain kirjaimelta piirrettyjä ilmiasuja, joilla tavoitellaan vaikeaselkoisia havaintoja. Olisiko sanojen grafiikka sovelias nimitys? Useimmin sanat hahmottavat uutta yhteyttä kahden erillisenä koetun asian tai kokemuksen välillä. Mieleen tulee jonkinlainen häivähdysten hahmotusyritys. Joskus jopa toisiinsa kuulumattomien välähdysten liitto, pyrkimys oksymoroniksi.
Tällaistakin voi olla
Kivi näyttää teoksen pääaiheelta, jopa keskustelukumppanilta.
”elää verhojen takana, mykkä kivi, yön rakennukseen jäätynyt”
Teksteissä on tavoittelua vetäytymisen hyväksymiseen, ja yhtä lailla kärsivällistä ahdistusta kohdata kohtaamaton.
”koska kivet eivät voi kuolla, elämän täytyy kääntyä ylösalaisin”
Keskeiseksi kuvalliseksi vaikutteeksi kirjan synnylle näyttää osuvan Käthe Kollwitzin Kuoleman kutsu (Rut des Todes, 1937). Tätä kautta kirjan kokee painavaksi eristyneisyyden ilmaisuksi, ja myös huoleksi kohtaamisen mahdottomuudesta.
Mykkyys saa yhä uusia muotoja lyyrisessä ilmaisugeologiassa ja ”yksinäisyyden arkeologiassa”.
”hiljaisuus pilveilee kiven hiutaleina korvissa”
Kiven elämä on teoksessa sekä objekti että metafora ihmisten piittaamattomalle kalseudelle, omiin asioihin keskittymiselle.
”tämäkin haalea päivä restauroidaan/ miljoonia vuosia”
Hengeltään Litot välittää samankaltaista elämänkuvaa kuin tekijän edelliset teokset Hikikomori ja Raja (lue arvio).
Runoilija on haastattelussa kertonut pyrkivänsä kielen vapauttamiseen runouden kautta. Niinpä hän uskoo sattumanvaraisten oivallusten mahdollisuuteen murtaa jähmettyneitä ajattelutapoja. Päällimmäiseksi ominaisuudeksi nousee silti harkinta.
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Tyylikäs pieni kirja hirviöistä – arvioitavana Pinja Meretojan Monsterit vapaalla
KIRJAT | Klassisten elokuvahirviöiden arkisia salaisuuksia valottava lastenkirja on pieni ja nopeasti luettu, mutta toteutukseltaan viimeistelty ja opetukseltaan arvokas
Robert Walserin Ryöväri on kirjailijan omaksi iloksi luotu kokeellinen romaanin kaltainen
KIRJAT | Alun perin 24 paperiarkille äärimmäisen pienellä käsialalla kirjoitettu teos on ilahduttavaa, pyörryttävää kirjallisuutta.
Terapiaa, pöytätennistä ja outoja otuksia – arvioitavana Juhani Karilan Terapeuttini on ihmissusi
KIRJAT | Juhani Karilan odotettu toisinkoinen syöttää lukijalle kiperän kierrepallon ja sisältää kotimaisen kirjallisuuden perinpohjaisimmat pöytätenniskuvaukset.
Pienet ihmiset sodan keskellä – arviossa Veli-Matti Oinaan Varjoon jäänyt maa
KIRJAT | Itä-Lappiin sijoittuva romaani katsoo sotavuosien tapahtumia asukkaiden ja vähän muualta tulleidenkin silmin.