Vesa Etelämäki. Kuvat: Poesia
KIRJAT | Vesa Etelämäki on kertonut pyrkivänsä kielen vapauttamiseen runouden kautta. Hän uskoo sattumanvaraisten oivalluksien mahdollisuuksiin.
”Päällimmäiseksi ominaisuudeksi nousee silti harkinta.”
ARVOSTELU
Vesa Etelämäki: Litot
- Poesia, 2026.
- 75 sivua.
Lyriikan muotokieli on kulkenut Antiikin Kreikasta tämän päivän Suomeen monien säännöstöjen ja niistä vapautumisten kautta miltei täydelliseen vapauden tilaan, jossa uudet muodot ovat kiinnostavampia kuin tunnistettuja esikuvia jäljittelevät.
Viime vuosikymmeninä runo on lähestynyt ja uhannut syödä kokonaan aforismin, tuon tiiviin ilmaisun kuningaslajin. Fragmentti on keksitty kuvaamaan ”etäisesti lyyrisiä ajatuksia”, kuten Ville Hytönen kaksikielisessä teoksessaan Distantly Lyrical (2012) lyyrisiä aforismejään nimitti.
Paneutuvan ja syventyneen runon voi nähdä siinneen tuloksena tästä väkevästä lajien vuorovaikutussuhteesta.
Vesa Etelämäen Litot (Poesia, 2026) viittoo sanastollaan ja riviväleissään kielikuviensa harkitusta tekotavasta. Sääntöjä ei ole, mutta kielellä on pyritty ilmaisemaan jokin uusi ja merkitykseltään painava yhteys. Kyllin painava painettavaksi, litona, kiveen kirjoitettuna tai hakattuna.
Monet Etelämäen kielikuvista ovat vajaita lauseita, kuin tarkasti kirjain kirjaimelta piirrettyjä ilmiasuja, joilla tavoitellaan vaikeaselkoisia havaintoja. Olisiko sanojen grafiikka sovelias nimitys? Useimmin sanat hahmottavat uutta yhteyttä kahden erillisenä koetun asian tai kokemuksen välillä. Mieleen tulee jonkinlainen häivähdysten hahmotusyritys. Joskus jopa toisiinsa kuulumattomien välähdysten liitto, pyrkimys oksymoroniksi.
Tällaistakin voi olla
Kivi näyttää teoksen pääaiheelta, jopa keskustelukumppanilta.
”elää verhojen takana, mykkä kivi, yön rakennukseen jäätynyt”
Teksteissä on tavoittelua vetäytymisen hyväksymiseen, ja yhtä lailla kärsivällistä ahdistusta kohdata kohtaamaton.
”koska kivet eivät voi kuolla, elämän täytyy kääntyä ylösalaisin”
Keskeiseksi kuvalliseksi vaikutteeksi kirjan synnylle näyttää osuvan Käthe Kollwitzin Kuoleman kutsu (Rut des Todes, 1937). Tätä kautta kirjan kokee painavaksi eristyneisyyden ilmaisuksi, ja myös huoleksi kohtaamisen mahdottomuudesta.
Mykkyys saa yhä uusia muotoja lyyrisessä ilmaisugeologiassa ja ”yksinäisyyden arkeologiassa”.
”hiljaisuus pilveilee kiven hiutaleina korvissa”
Kiven elämä on teoksessa sekä objekti että metafora ihmisten piittaamattomalle kalseudelle, omiin asioihin keskittymiselle.
”tämäkin haalea päivä restauroidaan/ miljoonia vuosia”
Hengeltään Litot välittää samankaltaista elämänkuvaa kuin tekijän edelliset teokset Hikikomori ja Raja (lue arvio).
Runoilija on haastattelussa kertonut pyrkivänsä kielen vapauttamiseen runouden kautta. Niinpä hän uskoo sattumanvaraisten oivallusten mahdollisuuteen murtaa jähmettyneitä ajattelutapoja. Päällimmäiseksi ominaisuudeksi nousee silti harkinta.
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuunnelman käännös kutsuu tutustumaan walesilaisen pikkukaupungin elämään – arviossa Dylan Thomasin Maitometsässä
KIRJAT | Poesia on julkaissut jälleen merkittävän käännösteoksen, vaikka kielellisesti taitava teos ei tunnu kasvavan osiaan suuremmaksi.
Uskomaton evakuointioperaatio – arviossa Jussi Tannerin Kymmenen päivää Kabulin kentällä
KIRJAT | Ulkoministeriön konsulipäällikkö kuvaa tarkasti äärimmäisen monimutkaista evakuointioperaatiota ja poikkeusoloissa toimimista.
Häikäisy näyttää vaiheessa olemisen kiinnostavuuden – arviossa Milka Luhtaniemen runoteos
KIRJAT | Milka Luhtaniemen kolmas runoteos haastaa lukijaa näkemään maailman uutena.
Niilo Rantalan kirja niille, joilta on alkanut horjua sekä usko että epäusko – arviossa Tämä ei ole hartauskirja
KIRJAT | Nuorten aikuisten makuun kirjoitettu kirja, joka kertoo arkirealismin hengessä kristinuskon perusteista ymmärrettävällä kielellä.