Valmis lavalle ja kuolemaan – Seela Sella 1936–2026

Kuva: Anitta Vuorisola / Kulttuuritoimituksen arkisto

Näyttelijä Seela Sella (30.12.1936–28.9.2026) eli näyttämön lumosta ja lumosi näyttämöllä.

Hän ei halunnut olla näyttelijä. Siinä sanassa oli jotakin hyvin teennäistä. Koko sanahan teeskenteli.

Hän halusi olla näyttäjä. Näyttää ihmisen tunteita ja tekoja näille peilinä eteen.

Katsokaa, tätä te olette.

* *

Näyttelijä vai näyttäjä, esiintyvä taiteilija Sella, Seela Virtanen halusi olla jo ihan pienestä.

Siihen elämäntehtävään äiti Hilpi Virtanen myös tytärtään tuki ja jalosti. Oli yhteinen sinikantinen vihko, johon äiti keräsi runoja, tarinoita ja murreilmaisuja.

Murteella tuntojaan ilmaisevana esiintyjänä Sella olikin ilmiömäinen. Pispalan plikan tokaisut olivat sielukkaita karkeudessaankin.

Hän analysoi myös tarkkaan tampereen murretta. Puheenparressa ei yleensä käytetty ei-sanaa.

Se mitään meinaa.

* *

Vesa Vierikko sanoi taannoin syntymäpäivähaastattelussaan, ettei enää halua muistella repliikkejä ja olla kahden esityksen koukussa viikoittain.

Sen sijaan hän haluaa keskittyä vanhan hirsitalon remonttiin.

Seela Sella halusi olla lavalla loppuun asti, koska siellä hän oli totta.

Toive melkein toteutui. Kun ikävä seuralainen nielusyöpä uusiutui loppukesästä, Rakkauskirjeiden esittäminen sai jäädä.

Esko Roineelle hän määräsi uuden partnerin Sinikka Sokasta.

* *

Seela tiesi rajansa, vaikkei aina sitä myöntänyt. Hän halusi olla osallinen elämästä eikä katsella sitä ulkopuolelta, ei, se oli tylsää ja luonnonvastaista.

Ihminen oli luotu toimintaan, iloiseen otteluun toisten kanssa.

Viimeiset keskustelut lauluntekijä Jarkko Martikaisen kanssa olivat tavoitteellisia nekin.

Tehtiin sentään keskustelukirjaa ja yleisölle piti puristaa aitoja ajatuksia hauraanakin, kipujen keskeltä.

Seela ei halunnut leikkausta syöpäänsä. Sehän olisi voinut viedä äänen, hänen tärkeimmän instrumenttinsa.

Leikkauksen sijaan tulivat polttavat sädehoidot lukuisina satseina.

Seelan työmoraali oli käsittämätön. Hän palasi vielä Teatterikesään näyttelemään Rakkauskirjeissä. Koska yleisö odotti.

Koska näyttämöllä ei tuntenut kipua.

Näyttämöllä hän oli turvassa ja joku muu kuin sairastava ikääntynyt.

Näyttelijä Seela Sella tupsahti yllättäen Finlaysonin alueen Kulttuuritoimitus Live -tapahtumaan heinäkuussa 2022. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun tapahtuman pääesiintyjä, kirjailija Anneli Kanto ja Sella tapasivat toisensa. Kuva: Marita Salonen / Kulttuuritoimituksen arkisto

* *

Seela eli näyttämön ohessa värikkään elämän.

Liitto Eelis Sellan kanssa antoi paitsi sointuvan sukunimen, paljon rakkautta, juutalaisuuden ja kaksi lasta.

Yhdessä Eeliksen kanssa syntyi myös holokausti-teemaisia lauluiltoja, väkevää perehtymistä juutalaisuuden historiaan, mitä seurasi aktiivinen toiminta Helsingin juutalaisessa seurakunnassa ja vahva luottamus korkeampaan.

Seela valmisti muiden seurakunnan naisten kanssa vainajia hautajaisiin pesten ja pukien heitä viimeisenä palveluksena.

Hän sanoi, että kuolema oli tullut hänelle läheiseksi ja tutuksi, kuolemia, isoja ja pieniä, hän oli nähnyt ja kokenut niin monia luopumisina ja lähtöinä, että omaa lähtöään hän odotti uteliaana.

Niin, vaikka oma luomistyö siihen katkeaisikin.

Näyttelijä on työssään lähimpänä Jumalaa, kuten Vierikko haastattelussaan totesi. Ei missään muussa ammatissa pääse luomaan niin monenlaisia ihmisiä.

* *

Seela Sella oli lavalla täi ja Hitler, rakastettu ja possu, Hannah Arendt ja Sylvi Kekkonen.

Rooliin kuin rooliin hän ui antautuen, tutki hahmoa aikansa ja läpäisi sen kaksiulotteisen panssarin, jota kirjoitettu näytelmä aina edustaa.

Hän sai työstään lukuisia palkintoja Pro Finlandiaa myöten.

Seela Sella oli myös kestojulkkis seitsemällä vuosikymmenellä. Mutta ei tempauksilla, vaan suorapuheisella, tuoreella innollaan.

Kuten edesmennyt Eila Roine, Seela oli samastuttava Ihminen. Sydämellinen, päällisin puolin vähän höpsö, innostava, tarinoita täynnä, aina valmis uusiin seikkailuihin, toimittajalle täydellinen haastateltava, koko kansan levoton äiti.

Kuva: Anitta Vuorisola / Kulttuuritoimituksen arkisto

* *

Sain haastattelujen merkeissä jutella Seelan kanssa useaan kertaan.

Aina oli mukavaa, mutta muistan nuo hetket myös jännittävinä kurkistuksina suureen sieluun, joka vain toivoi ihmisille hyvää.

Hän tiesi, että joku saattaisi saada toivoa vaikka nyt lukiessaan yhden harmaapään haastattelua. Yleisölle piti antaa kaikkensa siinäkin suhteessa.

Elämässä päti juutalaisuuden yksi suurista opetuksista: jos et sinä sitä tee, kuka sen sitten tekee?

Piti olla altis, valmis ja päättäväinen. Kun Elis oli kuollut, Seela nousi näyttämölle vielä samana iltana.

Anne Mattsonin elämäkerta Seela Sella sellaisenaan (Siltala, 2012) on harvinainen taiteilijaelämäkerta. Se ottaa etäisyyttä Seelan omiin sanomisiin ja sen sijaan perehtyy tämän psyykeen, kasvuympäristöön, rooleihin ja yhteisöihin, löytää tämän toiveineen omista runoista ja kirjoitelmista.

Ja näin Seela Sella kirjoitti lapsilleen:

”Kuinka

voisin teille

pienet rakkaani opettaa

että kun haluatte irrottautua

minusta

tehkää se täydellisesti

välittämättä mitä mieltä olen silloin”

* *

Seela Sellasta on vaikea irrottautua. Hänen äänessään soi yhtä aikaa ilon ja lohdun taajuus, meren synkkä kutsu ja elämän karuselliin tempaistun estoton laulu.

Mutta olen varma, että Abrahamin helmassa lausuu nyt runoja iloinen pariskunta.

Anne Välinoro

* *

Lue myös

• Maarit Saarelaisen arvio Antti Heikkisen kirjoittamasta elämäkertateoksesta Sellasta – Seela Sellan tarina.
• Seela Sella Marja Aaltion haastateltavana Kulttuuritoimituksen podcastissa.
• Hanna Telakosen arvio Tampereen Työväen Teatterin Hitler ja blondi -näytelmästä.
• Ritva Alpolan arvio Tampereen Työväen Teatterin Eichmann – Mistä yö alkaa -näytelmästä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua