Luottokitaristi Ari ”Kankku” Kankaanpää nousee varjoista valokehään – ”Biisi on ilmaisua, joka kertoo tarinan”

Ari ”Kankku” Kankaanpää. Kuva: Arto Jalonen

Päivi Vasara, teksti
Arto Jalonen, kuvat

Uudessa kirjassa Luottokitaristi (Docendo, 2026) teoksen päähenkilö Ari Kankaanpää, joka tunnetaan lempinimellä ”Kankku”, kertoo ihailevansa tarinankertojia. Juice Leskinen ja Pate Mustajärvi olivat tässä lajissa lyömättömiä ja varsinkin Juice virtuoosi. Kun lukee kirjan, saa huomata, että myös Kankku itse on melkoinen tarinankertoja.

– Musiikin pohjalla pitää olla tarina. Biisi on ilmaisua, joka kertoo, mistä kulloinkin on kyse. Leskinen oli tässä pajatso ja Mustajärvi itse tarina.

Luottokitaristi-kirja on tavallaan tilaustyö. Docendo on julkaissut aikaisemminkin muusikoista kertovia teoksia. Kustantaja Harri Simola ehdotti Kankulle, että tehdäänpäs sinusta kirja. Kuka kirjoittajaksi? Kankulle ei tullut ketään mieleen.

Kun Simola ehdotti hänelle, että Jari Korkki voisi olla kirjan tekijä, hän ajatteli heti, että ehdotus on täydellinen.

– Varmaan vaikutti se, että tein Docendolle vuonna 2022 teoksen Manserock jäi soimaan, Korkki arvelee.

– Juicen, Eppujen ja Popedan jälkeen oli ”Mr. Hahmo” vailla omaa kirjaa. Tähtiartistin säestäjä jää valokeilassa sivumpaan, joten oli aika kohdistaa huomio luottokitaristiin.

Jari Korkin Manserock-kirjasta voit lukea enemmän tästä artikkelista.

Piti tulla NHL-tähti

Kankun ura on hengästyttävä. Hän lähti soittamaan tanssimusiikkia 15-vuotiaana, säesti Irwinit, Frederikit, Paula Koivuniemet ja monet muut sen ajan tähtiartistit. Mukaan tulivat musiikkikaupan myyjän hommat, oma musakauppa ja levy-yhtiö sekä säveltäjän ja sanoittajan tehtävät. Ammattikoulun radio- ja tv-asentajakoulutus tuli rämmittyä läpi, kun koulun puolelta joustettiin jääkiekon ja lentopallon pelaamisen vuoksi urheilunumeroksi yhdeksän. Tämä temppu kompensoi muut neloset ja vitoset.

Mutta ei hänestä pitänyt tulla luottokitaristia, vaan NHL-tähti. Katkeruutta tämän haaveen katkeamisesta ei jäänyt, sillä Kankku pelasi niin pitkälle jääkiekkoa kuin kyvyt riittivät. Se loppui KooVeessa vuonna 1977, kun hän ei enää Ilvekseen mahtunut. Ilveksen mies hän on edelleen ja lähtee aamujäille. Kankulla on tallessa kaksi mitalia E-juniorien suomenmestaruuksista, ja niitähän ei voi häneltä pois riistää.

Kankku ja Korkki Kulttuuritalo Laikun kahvilan sohvalla. Kirjaa tehdessä nauhuri kävi Kankun Lamminpään-kodin yläkerran musiikkihuoneessa. Kuva: Arto Jalonen

* *

Minä kertoo

Luottokitaristi-kirjan tarinakudelma solmittiin Kankun Lamminpään-kodin yläkerran musiikkihuoneessa. Hyvä paikka akustiikankin kannalta. Lisäksi pidettiin leiri Pyhtään Kaunissaaressa, oli siellä keikkakin lauantaina. Mökkikylässä pidetty leiri antoi viimeisen silauksen kirjaan.

Kirjaan valikoitui tyyliksi minä-kerronta. Se oli luonteva valinta, koska musiikkihuoneen sessioissa nauhurin käydessä Kankku hyppäsi viiden sekunnin välein pystyyn ja alkoi värittää repliikkejään kuin luonnenäyttelijä.

Minä-muodon valintaan on myös syvällisempiä syitä.

– Minä-muodossa voi puhua henkilökohtaisista asioista. Tällainen on esimerkiksi kertomus Juice Leskisen kuolemasta, jossa kertoja eli Kankku on ollut läsnä kuolemaa edeltävänä iltana, Jari Korkki kertoo.

Kankulle Pate oli Pauli, koska näin perhe ja ystävät häntä kutsuivat. Juice oli Jussi.

Iskelmä ja rokki

Menneinä aikoina iskelmä ja rokki olivat kuin tuli ja vesi. Enää rajanveto ei ole jyrkkää, ollaan harmaalla vyöhykkeellä, eikä eroa enää ole.

Kankku ei ole nirppanokka. Mikä tahansa musiikki käy ja kitara soi yhtä kunnianhimoisesti oli tilanne mikä vain.

15-vuotiaana hän tempautui tanssikeikoille. Tähän on ansionsa Tapani Koivistolla, joka oli järjetön organisaattori ja kova keikkamyyjä. Myi vaikka keskeneräisen bändin ja siitä alkoi keikkailu joka viikonloppuna.

– Silloin harvalla laulajalla oli omaa bändiä. Solisti tuli mappiensa kanssa ja sitten vaan soitettiin. Keikkapaikan pitäjä vain ilmoitti, että tehän olette se bändi, te soitatte.

Kankku on oikein tyytyväinen hänestä kirjoitettuun kirjaan. Kerrontatavaksi valikoitui minä-muoto, koska näin tarinat istuvat tarinoitsijan suuhun. Kuva: Arto Jalonen

* *

Paula on tähti

Kankku on soittanut myös monen artistin omassa bändissä. Vaihdokset tapahtuivat usein lennosta. Joku oli jäänyt pois jostain kokoonpanosta ja tilalle tarvittiin tuuraaja tai pitempiaikainenkin soittaja.

– Paula Koivuniemi pyysi bändiinsä. Totta kai suostuin. Frederik oli tästä vähän karheana, että Paula vie hänen kitaristinsa.

Kankun mielestä Paula on Suomen iskelmämusiikin kruununjalokivi. Hänessä yhdistyvät kaikki hyvät piirteet. Paula Koivuniemi hoiti raha-asiat jämptisti ja poikkeuksena yleiseen linjaan hänen keikoillaan ei alkoholin kanssa sohellettu.

– Paulassa välittyi johtajuus. Hän oli 1980-luvulla bändinsä ehdoton vetäjä, topakka pohjalaisnainen, Jari Korkki lisää.

Ei nysvätä

Irwin teki Kankkuun vaikutuksen.

– Hän tuli lavalle ja ojensi piuhan sanoen työnnä se mihin vain, vaikka leivänpaahtimeen. Sitten hän valitsi laukusta t-paidan, ei väliä, oliko sininen vai punainen. Sitten mentiin. Ei niuhotusta vääränvärisistä pyyhkeistä takahuoneessa tai että on jotenkin huono istua. Kaikenlainen nenän kaivelu ja nysvääminen on pois keikan energiasta.

Tapani Koivistolla tallessa olevista keikkakalentereista selviää, että ensimmäisen kerran Kankku soitti Irwinin kanssa 14.1.1978.

Tanssikeikoille Kankku lähti pystymetsästä. Hän haki kuitenkin oppia muun muassa Voionmaan opiston kesäleiriltä, jossa opettivat Matti ja Pirjo Bergström. Kun keikkailu ammattimaistui, Kankaanpää hakeutui konservatorioon, sillä nuotitkin piti oppia.

Jari Korkki on Manserockin asiantuntija. Edellinen kirja Manserock jäi soimaan valotti artisteja. Nyt kirjan kohteena on säestäjä, koska he usein jäävät varjoon. Kuva: Arto Jalonen

* *

Muita hommia

Musiikkimyyjäksi Ahosen Musiikkiin Kankku pestautui vuonna 1981. Työsopimus oli vallan joustava: Kankku on kaupassa silloin, kun hän ei ole keikalla. Hän myi bändikamaa ja kitaroita.

– Minulla on edelleen käytössä Gibson Les Paul -kitara, jonka olen Ahosen Musiikissa myynyt itse itselleni. Se on 25-vuotisjuhlamalli. Marssin Helvi Ahosen luo yläkertaan ehdottamaan osamaksusopimusta ja kysymään hintaa, koska sitähän en voinut itse määrittää. Hinnaksi tuli 6 800 markkaa.

Seuraava askel oli oma kauppa ja pari maahantuontiviritystä, kuten Carvin. Se viisi vuotta oli mielenkiintoista aikaa nuoruuden innolla. Opettava kokemus, toteaa Kankku nyt.

Studio ja levy-yhtiö Kankaanpäällä on edelleen. Studiokamat mullistuivat 1990-luvun puolessa välissä digilaitteisiin. Kankaanpää ja hänen studiokumppaninsa ajattelivat olla sitkeitä nauhamiehiä, mutta puolessa vuodessa mieli muuttui ja Helsingistä Tampereelle ajettiin digilaitteet takapenkillä.

Kaksi suurta

Kun selaa Luottokitaristi-kirjan henkilöhakemistoa, siellä on mainittu Suomen musiikkimaailmasta suurin piirtein kaikki; Kankulle on kertynyt kokemusta runsaasti eri artisteista.

Näistä kaikista Juice ja Pate ovat omassa sarjassaan. He olivat henkilökohtaisia ystäviä.

Juice on tunnettu virtuoosimaisena vittuilijana, joka oikein odotti, koska yleisöstä joku alkaa haastaa sanallisesti. Nämä ottelut Juice voitti sata–nolla. Kysyin, oliko Juice työkaverina hankala.

– Ei, mutta lähteminen oli sitkeässä. Jussi oli, että vielä tää tupakka ja tää kalja. Hän otti kuitenkin täyden vastuun, että me ehdittiin keikalle. Kaikki, mitä sovittiin, piti. Toimintaraamit olivat selvät.

Loppuaikoina keikkajärjestäjät kysyivät järjestelyistä Kankulta. Ehtona oli, että saa tupakoida ja ettei ole portaita, koska Juicen liikkuminen oli huonoa. Jos faktat täyttyivät, Leskinen teki päätöksen yksimielisesti.

Jari Korkki täydentää, että Leskisen kanssa sujui, jos tehtiin niin kuin on sovittu.

Kankku aloitti keikkailun tanssimusiikista. Mikään musiikinlaji ei aiheuta nyrpistelyä, vaan kitara soi aina yhtä kunnianhimoisesti. Kuva: Arto Jalonen

* *

Manserockin tulevaisuus

Ari ”Kankku” Kankaanpää ei ehkä ole täydellisesti manserockin edustaja, koska tanssimusiikkitaustaa on, mutta on hän siinä ollut vahvasti mukana ja ennen kaikkea hän on perustamperelainen Atalasta.

Kysyn, onko hänellä uskoa manserockin tulevaisuuteen.

– Uskon, että tulevaisuutta on. Olen seurannut toisen polven manserokkareiden touhuja. Esimerkiksi Jenni Mustajärvi näyttää löytäneen oman äänensä ja tekee tekstejä.

Korkki lisää, että on Mikko Alatalon pojat, Kormus ja Costello Hautamäen pojat.

– Epe (Helenius) vältteli aikanaan koko manserockin käsitettä, jotta sitä ei yhdistettäisi Eppuihin. Se loppui, kun manserock nivoutui suomirockiin ja nousi kuvaamaan tietyn alueen musiikkia tietyllä aikakaudella, sanoo Jari Korkki.

Manserock oli ensin junttipuuhaa. Radiotoimittaja Harri Tuominen (957 ja Yle) kiteytti asian muotoilemalla, entä jos Tampere on Suomen Liverpool ja Tampere on ajanut Helsingin ohi.

Manserockin hauskuutta on se, että sitä edustavat useat junantuomat, kuten Heikki Salo, Pauli Hanhiniemi ja Mikko Alatalo. Tamperelaisuuteen on yhdistetty vaatimattomuus, ei-tehdä-tästä-nyt-numeroo-asenne. Pohjoisen poika Alatalo ja pohjalaistaustaiset Salo ja Hanhiniemi sen sijaan osaavat tehdä tekemisistään numeron.

Alkoholi

Luottokitaristi-kirjassa kerrotaan suorasukaisesti, kuinka kosteaa touhua keikkaelämä oli etenkin 1980- ja 1990-luvuilla.

– Kyllä alkoholi oli oleellisessa roolissa. Kuten aiemmin sanoin, ainoan poikkeuksen tästä teki Paula Koivuniemen bändi, Kankku sanoo.

– Jotta alkoholin kanssa pelaamisesta kertominen lunastaa paikkansa, pitää kertoa myös omat töppäyksensä ja oma tilanteensa. Muuten se menee tirkistelemiseksi, eikä kerro rehellisesti ilmiöstä.

Kerrotaan siis pari Kankun töpeksintää. Syksyn sävel -sessio Irwinin luona Lavajärvellä päättyi siihen, että ei tullut demoa, kun aperitiiviä otettiin runsaasti ja Irwinin päässä olleet sävellykset eivät koskaan puhjenneet kukkaan. Lähdettiin kaupunkiin. Kankku ei päässyt Seurahuoneelle, vaan päätyi Keskustorille, eikä tiedä, miten kotiinsa päätyi. Kikan levy-yhtiön tilaisuus Hotelli Edenissä päättyi siihen, että Kankku sammui yleisökäytävän vessaan.

– Näin pitkää uraa moni ei olisi saanut tehtyä, jos olisi jatkanut samaan malliin alkoholin kanssa kuin nuorempana, Korkki korostaa.

Veljeni Anton

Kankku on tehnyt biisejä molemmin päin: joko niin, että ensin on ollut teksti ja tai ensin sävellys.

Hänelle ilmeisen tärkeä projekti on ollut Paulin kanssa tehty albumi: Teillä oli nimet, ja kerran te kuljitte täällä. Siinä yhtä vaille kaikki sanoitukset ovat Paulin kertomuksia tapahtumista Mustajärvellä ja Ikurissa. Poikkeuskappale Veikko on Jenni Mustajärven teksti.

Levyllä merkittävä kappale on Veljeni Anton. Veljekset asuivat kahdestaan ja syövän takia sairaalaan joutunut veli huolehti, miten nyt pikkuveli pärjää.

– Näissä oli teksti ensin. Lupasin Paulille demon seuraavaksi aamuksi. Sanoin, jos ei kelpaa, niin teen muutoksia. Yhtään muutosta ei tehty.

Mustajärven lisäksi toinen teksti edellä tehty yhteistyö oli Vexi Salmen kanssa. Vexi faksasi tekstin ja pisti niihin saatetekstit, joissa oli, mitä sävellyksissä voisi olla ja jopa kuka sen voisi laulaa. Viestien sävy oli sekä humoristinen että ironinen.

Vielä tekemättä

Kankaanpäällä on kaksi Paulin tekstistä tehtyä teosta valmiina.

– Siinä minulla ei ole sananvaltaa, koska ne julkaistaan vai julkaistaanko niitä ikinä. Valmiiksi masteroituja ne ovat.

Korkki on ne kuullut ja sanoo, että kiva ne jossain kohtaa olisi kuulla julkisemminkin. Selvä kaipuu Kankullakin tähän on, mutta hän arvelee, että vielä saa paljon vettä virrata Tammerkoskessa ennen kuin toive toteutuu.

Kankku aikoo soittaa kitaraa niin kauan kuin pystyy.

– Se ei ole ollut minulle työ, vaan elämäntapa. Ja jäillä käyn niin kauan kuin pystyn.

Yksi asia Kankun mieltä hiertää. Se liittyy Juicen perintöön. Tämä halusi, että hänen kitaransa päätyvät Kankun hallintaan, hänen soitettavikseen ja lainattavikseen. Lainata saisi esimerkiksi Apulannalle, mutta ei sentään Antti Tuiskun bändiin.

– Jussin soittimet olivat minulla kahdeksan ja puoli vuotta. Enää eivät ole. Asiat menivät päinvastoin kuin Jussi halusi. Jussi vielä kysyi minulta, lupaanko, että teen näin. Minä lupasin. Tilanne asettui sellaiseen muotoon, etten pystynyt lupausta pitämään. Tämä on minulle henkilökohtainen asia.

– Kitarat on tehty soitettaviksi.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua