Kuva: Heikki Järvinen
KOLUMNI | ”Valitse ilo!” kirjoittaa Laulavat Sadepisarat -musikaalin ohjaaja Hilkka-Liisa Iivanainen saatesanoissaan. Se on hyvin kehotettu.
Ilon ja naurun kokeminen vähentää stressihormoneja ja vapauttaa murheen taakasta, ainakin hetkeksi. Kaikkea ei ole pakko tehdä eikä suorittaa, eikä kaikkia sääntöjä tarvitse noudattaa. Sinun elämäsi on nyt.
Ilo on korkeinta energiaa elämään tuova asia.
Jos minun pitää valita, valitsen aina ilon. Tässä kohtaa valinta on Laulavat sadepisarat, joka tuo hymyn huulille ja ilon lähelle, käsinkosketeltavaksi.
Tampereen Teatterin taitavasti ja pieteetillä rakennettu klassikkomusikaali ohjaa oikean ilon suuntaan. Se pursuaa energiaa ja tekemisen riemua. Se on huumorin silmänisku, jonka vaikutus kestää pitkälle pimeässä syksyssä.
* *
Voi Pia Piltz sentään, mikä mainio karaktääri. Ja voihan Emmi Nieminen, Miikka Wallin ja Tuukka Raitala, mikä meno ja lento. Bändistä, äänistä, valoista, puvustuksesta, koreografioista puhumattakaan… Tässä esityksessä iloa tuovien asioiden lista on loputon.
Laulavat sadepisarat on piristysryiske syksyn sateisiin, ja steppauksen voisi nimetä yhdeksi musikaalin pääosanesittäjäksi. Jalat jäävät vispaamaan vielä ensi-illan jälkeenkin. Tekee mieli tanssia. Kokeilen sitä heti kotona. Rytmi kropassa parantaa pienet kolotukset, ja kehon hyvä mieli jatkuu.
* *
Mistä sitä iloa sitten saa, jos ei ole mahdollista istua koko syksyä teatterin katsomossa?
Kokeile jotain uutta, vaihda näkökulmaa tai maisemaa. Ala oman elämäsi seikkailijaksi. Älä mieti, vaan tee. Kun on utelias ja elää silmät auki, ei koskaan voi tietää mitä mukavaa nurkan takana on odottamassa.
Ja kuten suomalaisessa kansanlaulussa sanotaan:
”Yksi, kaksi, kolme, neljä
Anna iloinen olla
Koska suru tulee
Anna hänen mennä”
Käyn laulain syksyn sateeseen…
Lue Jussi Kareisen arvio musikaalista täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kuinka syntyy drag-hahmo? Valtteri Rossin pääsiäisnoita alkoi nostalgiasta ja vahingossa syntyneistä oivalluksista
TEATTERI | Pääsiäisnoitapersoonassa yhdistyivät katkeransuloiset muistot ja karikatyyrimäinen satuhahmo.
Edmond Dantèsin roolihahmon vahva tulkinta kiehtoo Tampereen Teatterin Monte-Criston kreivissä
KOLUMNI | ”Monte-Criston kreivissä viehättää erityisesti koko roolisuoritusta kuvaileva dramaattistenkin tunteiden kirjo”, Mari Loponen kirjoittaa.
DMK 2026 huipentaa Nätyn kolmosvuotisten syksyn – suurena oppilaitosyhteistyönä syntyy ilta dragia ja standupia
TEATTERI | Näty, Xamk, Tredu ja Tamk yhdessä ovat yhdessä valmistaneet DMK 2026 -tuotannon, joka käsittelee identiteetin ja sukupuolen esittämistä.
Kaksi maailmaa kohtaa, kun Tuukka Huttunen esittää kahta pikkupoikaa – arviossa Poika ullakolla, poika kellarissa
TEATTERI | Teatteri Siperian ja Tampereen Työväen Teatterin yhteistuotanto tuo Kellariteatteriin Salla Simukan ja JP Ahosen lastenkirjaan perustuvan kantaesityksen.