”Loppuuko ihmisen arvostus tuottavuuden lakatessa?” Tampereen Teatterin ensi-ilta opettaa, miten ollaan – tai tullaan – ihmisiksi

Elina Rintala ja Matti Hakulinen. Kuva: Harri Hinkka

Ritva Alpola, teksti

Kirjailija Kari Hotakainen on kirjoittanut Ihmisiksi-uutuusnäytelmänsä (ensi-ilta 7.9.2023) Tampereen Teatterille. Viimeksi Hotakaiselta on nähty Tampereen Teatterin lavalla monin tavoin koskettava Ihmisen osa -näytelmä vuonna 2014. Jokin tässä ihmisyys-asiassa on kuitenkin jäänyt hiertämään Hotakaista.

Tällä kertaa Hotakainen lähestyy aihettaan satiirin keinoin. Näytelmän ohjaa Tuomo Rämö, ja rooleissa ovat Elina Rintala, Matti Hakulinen ja Eeva Hakulinen.

Elina Rintala on Liisa ja Matti Hakulinen on Matti. He asuvat Jätekukkulalla, ovat aina asuneet. Sieltä he tarkkailevat ihmisten elämää, joka vaikuttaa oudolta ja vieraalta, mutta kuitenkin kiinnostavalta. Liisa ja Matti ovat omaan elinympäristöönsä sopeutuneita tyyppejä, syrjään syntyneitä ja aika lailla tietämättömiä muusta maailman menosta. He ovat köyhiä ja osattomia, asustavat lian ja roinan keskellä ja kaivavat ruokansa muiden jätteistä.

– Vähitellen etäältä katsottu ihmisten elämä alkaa näyttää hienolta ja tavoiteltavalta,  Elina Rintala kertoo.

**

Näytelmän maailma on absurdi, kenties aivan riippumatta siitä, keiden silmin sitä katsotaan. Liisa ja Matti haluavat pyrkiä pois kukkulaltaan, mutta kelvatakseen ihmisiksi heidän on osattava vastata virkahenkilön (Eeva Hakulinen) esittämiin kysymyksiin – tästä tulee mieleen amerikkalainen green card -käytäntö.

Liisalla ja Matilla riittää opittavaa ja ihmeteltävää. Kartoittaessaan ihmisten maailman standardeja he pelkäävät. etteivät kelpaa joukkoon, koska heillä ei ole esimerkiksi asuntolainaa. Esteeksi he eivät hoksaa sitä, ettei heillä, Jätekukkulan asukeilla, ole asuntoakaan.

Mikä sitten on normaalia? Mikä on ihmisyyden mitta? Elina Rintalan mielestä näytelmä tarjoaa katsojalle mahdollisuuksia sekä oivaltaa että kyseenalaistaa monia omaksumiamme selviöinä pitämiämme asioita.

Kari Hotakaiselle ominaiseen tapaan näytelmässä pohditaan paljon kielen ja sanojen merkityksiä. Liisalle ja Matille asiat ovat konkreettisia: kun on nälkä, on etsittävä syötävää. Elina Rantalan mukaan heille on ihmetyksen paikka, miten voi esimerkiksi hakea sanoja, joita ei tiedä kadottaneensa, tai mikä on vaikkapa lähihoitaja. Liisalle ja Matille sana mieltyy lähellä olevaksi auttajaksi. Katsojalle taasen on selvää, että sana tarkoittaa hoitoalan työntekijää, jolla on vähemmän koulutusta kuin sairaanhoitajalla. Liisa ja Matti eivät tiedä tällaisia asioita, mutta tekeekö se heistä epäkelpoja ihmisiksi?

* *

Elina Rintalan kertomasta saa käsityksen, että koko tarinan punaisena lankana kulkee kysymys ihmisarvosta, vaikka teema onkin sävytetty katsojaa huvittavaan muotoon. Ihmisiksi-näytelmä on havahduttanut Rintalan pohtimaan myös ikäihmisten asemaa nyky-yhteiskunnassa.

– Loppuuko ihmisen arvostus vanhuuden tultua ja tuottavuuden lakatessa? Sitten kun ihmisestä ei ole enää hyötyä, Rintala kysyy.

Toisaalta Elina Rintala suhtautuu hieman hirtehisesti ihmisen vimmaan kerätä tavaraa jotakin kuviteltua tarvetta varten. Nyt hän tietää, minne kaikki kaappien perukoille unohtuneet käyttämättömät kukkamaljakot ja juhlaserviisit lopulta joutuvat: Jätekukkulalle.

– Eikö siis kannattaisi käyttää rahansa ennemmin elämyksiin kuin materiaan, Rintala tuumii.

* *

Kari Hotakaisen näytelmästä on moneksi. Se on hupaisa ja salaviisas, ja johdattelee ajattelemaan asioita, ehkä myös sitä, pitäisikö olla huolissaan.

Elina Rintala toteaa haastattelun lopuksi:

– Hotakaisen teksti antaa näyttelijälle vapaata tilaa ilmaista myös tekstissä näkymätöntä.

Entä miten käy Liisan ja Matin ihmisyyspyrkimysten? He etsivät jotakin parempaa, mutta onko se sitä? Asia selvinnee 7. syyskuuta Ihmisiksi-näytelmän kantaesityksessä Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä.

Ihmisiksi Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä 6.9.2023 alkaen. Esityksiä 14.12. asti. Esityskalenteriin täältä. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua