Yhteisö tuo taiteilijalle synergiaetuja ja estää mökkihöperöitymästä: ”Yhteinen kahvitila on ratkaiseva”

05.04.2020
0973

Kuvanveistäjä Jaakko Himanen rakennutti Tampereen Huikkaaseen työtilat kahdelletoista taiteilijalle julkisesta teoksesta saamillaan rahoilla.

Arto Murtovaara, teksti ja kuvat

Kuvanveistäjä, ympäristötaiteilija Jaakko Himasen (s.1975) työtilat olivat aiemmin taiteilijaseuran ylläpitämissä tiloissa Tampereen Takahuhdissa. Kaupunki nosti siellä vuokriaan ja Himanen ryhtyi etsimään uusia tiloja, ei toki paniikissa. Pyynikin Trikoolla, jossa moni tamperelaistaiteilija piti työhuonettaan, oli ahdasta.

– Kollegalta sain vinkin tästä tilasta, missä me nyt ollaan. Otin heti yhteyttä ja kiinnostuin.

Kerrostalo sijaitsee Huikkaan kaupunginosassa. Vuokra oli edullinen. Tila rakennuksen kolmannessa kerroksessa oli suuri, yli 200 neliömetriä. Paikka oli silloin täysin erilainen, monenkirjava, likainen, teollisuuskäytössä ollut ja käsitti paljon rakenteita ja väliseiniä.

”Otan ja teen tästä itselleni. Itselleni ylimääräisistä neliöistä teen toisen ja vuokraan sitä”, Himanen päätti.

– Remontoin ihan kauttaaltaan tämän yläkerran. Onnistuin saamaan siihen apurahankin.

Syntyi AH! Ateljeet. Tästä on nyt aikaa 5–6 vuotta. Remontointi opetti Himaselle talon arkkitehtuurin ja kuinka se toimii. Viereisessä tilassa on nyt kolmas alivuokralainen; Pyynikiltä muiden kuvataiteilijoiden lailla rakentamisen alta lähtemään joutunut Viggo Wallenskiöld on tilan vuokralainen nyt.

”Olin seitsemän vuotta Pyynikin Trikoolla. Jos siihen vertaa, siellä ei ollut ihan yhtä suurta yhteisöllisyyttä”, sanoo taiteilija Iro Kivi (oik). Jaakko Himanen myhäilee vieressä.

Kun Jaakko Himanen oman työn kautta oppi miten homma toimii, hänelle heräsi ajatus, että ”tästä voisi tehdä isommankin”. Loppuvuodesta 2018 kävi ilmi, että rakennuksen toinen kerros vapautuu kokonaisuudessaan. Himanen otti välittömästi yhteyttä vuokranantajaan ja kertoi olevansa kiinnostunut.

Siinä vaiheessa oli syytä pohtia, kannattaako ateljeekeskuksen rakentamiseen ryhtyä. Jaakko Himanen korostaa painokkaasti, ettei hänen motiivinsa ole missään vaiheessa ollut tehdä rahaa. Hän muistuttaa, että kuvataiteilijan työ on yksinäistä. Kun kollegoita on talossa, on mahdollista koputtaa kaverin oveen ja mennä juttusille.

– Ei mökkihöperöidy, vaan voi jakaa ajatuksia. Se on yllättävän tärkeätä ihmisen arkiselle hyvinvoinnille, Himanen vakuuttaa.

– Tällainen yhteisö, siinä on tiettyjä synergiaetuja. Voi miettiä yhteisiä projekteja ja saada kollegalta feedbackia.

– Tutustumiskierrosten kautta on tutustuttu, mutta kysytty myös neuvoja ja kommentteja omista töistä – se on ollut todellinen rikkaus, Himanen kertoo.

Mitään ei ole syntynyt sitä kautta, että toimitaan yhdessä, vaan enemmänkin organisoimattomasti. Kullakin on omat juttunsa, mutta naapuri on seinän takana.

– Ratkaisevaa on ehkä se, että on yhteinen kahvitila.

Jaakko Himanen käyttää teoksissaan materiaalina lasikuitua sekä valmisesineitä.

Himaselle oli siis tietotaito, mitä kiinteistössä pystyy tekemään. Hän sai toisen kerroksen vuokralle ja aloitti vimmatun purkamisen – lähes kaikki purettiin ja heitettiin toisen kerroksen ikkunasta roskalavalle.

Sen jälkeen Himanen rakensi uudet väliseinät – valaisimet, väliseinät, vesipisteet, kaikki meni uusiksi, pari patteriakin siirrettiin.

– Elokuun alusta tulivat ensimmäiset vuokralaiset tuonne alas ja kysyntä oli huikea, Himanen kertoo.

Yksi valtti oli edullinen vuokra, se on 6 euroa neliöltä. Kysyntää ei myöskään ole ihan mille tahansa tilalle, vaan Himasella oli taiteilijana selvä käsitys, minkälaisia ja ennen kaikkea minkä kokoisia tiloja kaivataan.

– Heti alkuun pienimpiin tiloihin oli tulijoita enemmän kuin mahtuu. Isommat tilat eivät heti menneet.

Jotakin tamperelaistaiteilijoiden työhuonetilanteesta kertoo, ettei Himasen tarvinnut mainostaa perinteisillä, julkisilla forumeilla lainkaan, vaan Tampereen taiteilijaseuran sekä Modus ry:n jäsenkirjeet ja Instagram riittivät. Tiloja oli toki markkinoitu Pyynikin Trikoon sisäisessä fb-ryhmässä.

Suuret irtisanomiset Pyynikin Trikoon tiloista auttoivat myös. Juuri kun loputkin taiteilijat sanottiin sieltä irti, meni viimeinenkin iso tila vuokralle.

– Nyt on kaikki tilat käytössä.

Se tarkoittaa siis sitä, että kaikki 12 työtilaa on nyt vuokrattu – viisi vuokralaisista tuli Pyynikiltä.

– On tietenkin ollut pientä epävarmuutta. Todella satsasin tähän ja otin riskin – oletin kyllä, että elementit ovat kohdallaan, Jaakko Himanen kertoo.

Himanen teki ja lopulta rahoittikin kaiken itse. Hän haki apurahaa, mutta ei saanut, joten kustansi rakentamisen julkisesta teoksesta saamillaan rahoilla.

– Jossain kohtaa se ehkä maksaa itsensä takaisin.

Juttu on julkaistu myös Tampereen Suomalaisen Klubin klubilehdessä 1.4.2020

Pin It on Pinterest

Share This