Kuva: Harri Hinkka / WSOY
MUISTOKIRJOITUS | Tamperelainen runoilija Panu Tuomi on kuollut 57-vuotiaana. Hänen viimeinen teoksensa oli kuin totaalinen valheidenpolttouuni, Erkki Kiviniemi kirjoittaa.
Panu Tuomi (1968–2025) erottui katukuvassa pukeutumisellaan. Hän käytti usein munkkikaavun mieleen tuomaa hupparia ja kädessä oli aina salkku. Kun hänen kanssaan pysähtyi juttelemaan, hän seisoi aina koko keskustelun ajan tolpillaan, samoilla jalansijoilla, ikään kuin täydellisesti pysähtyneenä läsnäoloon.
Jos pysähtyi, sai kuulla esitelmän koptisen kirkon erityisyydestä tai Talmudin vaikeaselkoisimmista opinkohdista. Vaikka Tuomi oli perehtynyt uskontoihin, hän ei siirtänyt kiinnostustaan suoraan teksteihin, muuten kuin etäisen viitteellisesti.
Panu Tuomen runoteokset, joita kertyi yksitoista, olivat aina yhdestä aiheesta kirjoitettuja, yhden laajan runoelman mittaisia puheenvuoroja, Puheääni on aina tunnistettava, salaperäinen ja musikaalinen, Hän ei suosinut leveitä rivejä, vaan kirjoitti kapeita runoja, yksi tai kaksi sanaa rivillä. Ne ovat koko ajan yllättäviä mutta selkein sanakääntein eteneviä, vaikuttavia puherunoja.
Runojen sisällöt ovat haastavia ja niiden kanssa pitää olla tarkkalukuinen, mutta musikaalinen rytmi tekee niistä salaperäisen tenhoavia.
WSOY julkaisi kaikki runoteokset: Iris, Karkausvuoden laulut, Kuningasvesi, Melisma, Pyhän Vituksen tauti, Vaaleanpunainen ilmestyskirja, Einsteinin viimeiset sanat, Jerusalemin syndrooma, Sylviuksen uurre, Hiekkalinnojen alkemia ja Kardinaali Zen.
Viimeinen teos Kardinaali Zen (2023; lue arvio) on kuin totaalinen valheidenpolttouuni. Tuomi lataa oksymoroneita ja paradokseja perä perään, niin että kaikki väitteet kumoutuvat.
Mitä jää jäljelle? Itse runous, joka ei välitä faktoista vaan johdattaa lukijaa kauniisiin tutkimattomiin luoliin, joissa näkymätön mysteeri on todempaa kuin sanat. Tuomi oli luultavasti ainoa runoilija, joka käsittelee avaruutta ja taivasta samana aistimuksellisena alueena.
Poeettinen korrektius (2006) on hänen ainoa ei-runoteoksensa. Siinä hallitut ja kirkkaat esseet todistavat estetiikan keskeisyydestä elämänarvona.
Erkki Kiviniemi
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
He kaikki nukkuvat kummun alla – arviossa Edgar Lee Mastersin Spoon River Antologia
KIRJAT | Tammen Maailmankirjallisuuden klassikot -sarjassa julkaistun teoksen runoissa ääneen pääsevät hautausmaan vainajat.
Erkka Filanderin Siemenholvi on mammuttimainen runoteos siitä, mitä meistä jää jäljelle
KIRJAT | Kirjajärkäleen tekstimassa esittää haasteen paatuneimmallekin suomalaisen runouden ystävälle.
Runoraati siirtyy Telakalle – tapahtuma on saavuttanut jo eskari-iän
TAPAHTUMAT | Runoraadille ja sen sisartapahtumalle Elämäni kirja & runo löytyi uusi koti kulttuuriravintola Telakan yläkerrasta.
Sanan valtaa ja vapautta – poimintoja Kajaanin Runoviikolta
TAPAHTUMA | Monituhatpäinen yleisö ja 150 esiintyjää täyttivät Kajaanin katsomot ja lavat heinäkuun ensimmäisellä viikolla. Sana oli vapaa kaikille osallistujille Open Mic -esityksessä ja Runoduathlonissa.