Tukholma Katto-Kassisen kulmasta. Kuva: Kimmo Ylönen

1

Keskellä kiireisintä Keski-Eurooppaa sijaitseva pikkuruinen Luxemburg ei väistämättä välähdä mieleen, kun miettii mihin metsään lähtisi eväsreppua kantamaan. 82 kilometriä pitkän ja 57 kilometriä leveän valtion rajojen sisään mahtuu kuitenkin maanosan tihein merkittyjen vaellusreittien verkosto.

Taakkansa voi raahata maan halki pitkän matkan polulla tai herkkupaloja voi maistella jollain lukuisista lenkeistä. Polun päähän pienimmässäkin kylässä pääsee vähin välein kulkevilla junilla ja busseilla. Julkinen liikenne on kerta kaikkiaan ilmainen. Kaiken tasoista yöpuuta, hostelleja, hotelleja ja maatilamajoitusta on tarjolla runsaasti. Leirintäalueita on huomattavan paljon. Teltan lisäksi voi yöpyä tynnyrimajassa tai suomalaisessa kodassa, ”kota finlandais”. Best of Wandern Testcenter lainaa tarvittaessa kaikki retkeilyvälineet ilmaiseksi.

Minä valitsin saappaan alle suurherttuakunnan kuuluisimman ja kuljetuimman polun. Mullerthal Trail kiertää kolme isoa lenkkiä Luxemburgin pikku Sveitsinä tunnetulla alueella. Yhteensä 112 kilometriä pitkän reitin ohessa kiemurtaa 4 lisäkieppiä.

Maisema on vaihteleva. Enimmäkseen helppokulkuiset, selkeästi merkityt puistokävelypolut kulkevat laaksojen rinteillä lehtipuiden maahan heittämässä täplikkäässä varjossa. Siellä täällä saa kuunnella korkeiden kuusten huminaa. Kaikkialla on hyvin vihreää. Kivet ja kalliot ovat erinomaisen eriskummallisen muotoisia. Paikoin voi nousu äityä kipakan jyrkäksi.  Muutama parkkipaikkojen lähellä sijaitseva kanjoni ja luola kerää väkeä ruuhkaksi asti. Takalenkillä on tilaa kuljeskella omissa oloissaan.

European Ramblers Association on myöntänyt Mullerthalin reitille ”Leading Quality Trails-Best of Europe” arvonimen, hyvästä syystä ja ansaitusti.

2

Saksan joukkoliikenne ei ole ilmainen, mutta tänä kesänä se on ollut hyvin lähellä sitä. Kesäkuun alusta asti on ollut tarjolla 9-Euro-Ticket. Yhdeksän euron hintaisella lipulla pääsee käyttämään maan julkista liikennettä kuukauden ajan. Vain pikajunat ja pitkän matkan linja-autot jäävät tarjouksen ulkopuolelle.

Lipun saa ostettua asemilta, lippuautomaateista tai verkosta. Muodoltaan se voi olla perinteinen pahvi tai paperille tulostettu tai puhelimen näytöltä näytettävä tiedosto. Tarjous on voimassa vielä elokuun ajan. Genau!

3

Naapurimaa Ruotsin pääkaupunki on rakennettu veden henkeen. Tukholman linnat, palatsit, korttelit ja puistot jäävät vesiväylien väliin. Sillat yhdistävät saaret niemenkärkiin ja mannermaahan. Kaunista kaupunkia on lysti katsella veden pinnan tasalta, kajakin kannen yli. Maisemat ovat moninaiset.

Kanavia kierrellessä voi ihailla kaupunkitalojen yksityiskohtia tai jäädä sillan alle kuuntelemaan suurkaupungin liikenteen jylyä. Pienvenelaitureiden pielessä voi tavoittaa saariston mökkirantojen tunnelman. Paikoin luovat kanavaan kurottavat pajut pienen palan viidakkoa pohjolaan. Hiljakseen meloen tapaa lintujen paljouden.

Ydinkeskustan alueella toimii monta kajakkivuokraamoa. Jos vuokraa pulkkansa Långholmenilta voi melotella kaikessa rauhassa kapoisissa kanavissa. Västerbron-sillan kaupungin puoleisesta päästä taas pääsee heti väljempään ja vilkkaammin liikennöityyn veteen. Kaupungintalon kulmalla on jännä kiikkua vesibussien nostamassa ristiaallokossa.

4

Melaa heiluttaessa tulee nälkä. Minulle mieluisa ruokapaikka Tukholmassa on Högtorgshallen, Heinätorin kauppahalli. Noin 40 kauppiasta myy kaiken maailman makuja hallin kahdessa kerroksessa, aivan kaupungin sydämessä. Kauppahallin ainoa huono puoli on pöytä- ja istumapaikkojen vähäinen määrä.

Tällä kertaa ammennan alkupalat Pohjois-Afrikan, Välimeren alueen ja Lähi-idän herkkujen aarreaitasta, La Gazellen tiskiltä. Ruokarunsauden yllä roikkuu ”Bäst i stan 2015” -palkinnosta kertova kyltti.

Ahnehtisin enemmänkin, mutta huomaan melkein vierestä Bosphorus Meze Storen värikylläisen vitriinin. Tarkennan makunystyrät itäisen Välimeren alueelle ja vaihdan vaihteen vegaanille. Valtavalla vaivalla saan valittua vain kolme ruokalajia kukkuroilleen paisuvalle lounaslautaselle. Parasta ovat punajuuripihvit ja paahdettu paprikasuttu.

Sopivasti Gasellin ja Bosborin väliin jää Le Bistrot Usine. Täältä tilaan kunnollisen jälkiruokakahvin. Maha on täynnä, mutta silmät syövät lisää. Pitäisikö ostaa eväitä? Ensi kerralla menen kalaravintolaan.

5

Laivaa odotellessa pengon vanhan kaupungin Comics Heaven -sarjakuvakaupassa. Tuliaisiksi itselle ostan Guy Delislen kirjan Hostage. Järkäleen kovat kannet ja 432 sivua kasvattavat repun painoa noin puolitoista kiloa.

Kirja kertoo tositarinan. Lääkärit ilman rajoja -järjestölle työskentelevä Christophe André kaapattiin heti ensimmäisellä kenttäkeikallaan heinäkuussa 1997. Yösydännä petistä Ingušian tasavallassa reväisty mies kuljetettiin rajan yli Tšetšeniaan ja kiinnitettiin käsiraudoilla lämpöpatteriin.

Kanadalainen Delisle on jo aiemmissa töissään osoittanut omaavansa kyvyn viipaloida ympäristöstä näytteitä, joita yhteen keräämällä on mahdollista muodostaa kuva suuremmasta kokonaisuudesta. Omaelämäkerrallisissa kirjoissaan hän on piirtänyt kokoon syvälle vieraaseen kulttuuriin upottavia kuvakertomuksia. Koreilematon piirros sisältää juuri ja juuri kaiken tarvittavan. Niukat värit tapaavat tiivistää tunnelmaa.

Tätä tarinaa kertoessaan Delisle on osannut hyödyntämään vahvuutensa tosimestarin tavalla. Myös valtava sivumäärä on tasan tarpeen. Lukija on pakotettu äärimmäisen jännittyneen tilanteen seuraamiseen piinallisen hitaasti.

Kun näyttämö on muuten lähes tyhjä, tulevat uhrin tunteet hyvin lähelle. Epätietoisuus kalvaa pitkät päivät ja pimeät yöt. Kaapattu mies pelkää. Hänellä on nälkä ja jano ja hätä. Hänellä on tylsää. Hän on likainen. Kaikin tavoin rajoitettuun elämään pakotettu uhri kiukuttelee, vihaa ja kehittää kostofantasioita. Hän uskaltaa toivoa, mutta ei tohdi ajatella perhettä tai sisarensa häitä.

Tunnelma tihenee tavalla, jota kirjallinen kuvaus harvoin tavoittaa.

Kimmo Ylönen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua