Alice Oswald. Kuva: Kate Mount

1

Japanilaisen kirjallisuuden ystäviä hellitään näinä aikoina. Uusia suomennoksia ilmestyy runsaalla kädellä aina klassisesta kirjallisuudesta modernismiin ja nykykirjallisuuteen. Viime vuonna saatiin suomeksi noin vuonna 1000 ilmestynyt japanilaisen kaanonin merkkiteos Genjin tarina (Otava, 2025). Tänä keväänä ilmestyi reilut 100 vuotta aiemmin kirjoitettu Isen tarinat (Art House, 2026).

Isen tarinat on Genjin tavoin osa Japanin klassista kirjallisuutta. Teos syntyi 800-luvun loppupuolella. Tekijäksi on epäilty hovimiestä nimeltä Ariwara no Narihira. Lopullisen muotonsa Isen tarinat sai 900-luvun lopulla ja tekijöitä oli matkan varrella mahdollisesti useampikin henkilö.

Kuva: Art House

125 lyhyestä episodista koostuva teos yhdistelee tanka-runoutta ja kertovaa proosaa. Aiheena on pääasiassa yläluokan lemmenseikkailut, mutta myös ystävyyssuhteita ja poliittisia kiistoja sivutaan. Kirjassa on sen suomentaneen Juhani Bonsdorffin episodeja avaavat alaviitteet ja kattavat jälkisanat, jotka lukemalla Japanin historiaa tuntematonkin lukija pääsee kärryille kirjan kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta kontekstista.

Isen tarinat sopii erinomaisesti raukeiden kesäpäivien lukemistoksi. Lukupaikaksi suosittelen riippumattoa tai laiturinnokkaa.

2

”kuka siellä

 

mutta kaikesta huolimatta kenties jo tuhannen vuotta

ei kukaan”

Englantilainen runoilija Alice Oswald on nykyrunouden helmi. Kotimaassaan palkittua runoilijaa on suomennettu kaksi teosta: Muistomerkki (2022, Poesia) ja Ei kukaan (2025, Poesia). Molemmat on suomentanut kauniisti Tommi Nuopponen.

Christopher Nolanin suurelokuva Odysseus (2026) on nostanut vanavedessään myös Homeroksen eepokset ja monia niistä ammentavia teoksia julkisuuteen. Jos kaipaa jotain antiikista ammentavaa minimalistisempaa kirjallisuutta kannattaa katsastaa Oswaldin runoteokset.

Kuvat: Poesia

Alun perin vuonna 2011 ilmestynyt Muistomerkki perustuu Homeroksen Iliaaseen. Oswald on pyrkinyt välittämään teoksen tunnelman, mutta kirjasta voi nauttia myös ilman sen lähdetekstiin perehtymistä. Tarkemmin ottaen Muistomerkki on karsinut Iliaasta pois kaiken, paitsi sotilaiden kuoleman hetket. Näin ollen sotaisan eepoksen viesti muuttuu kuin vaivihkaa militarismin ja siihen kytkeytyvän maskuliinisuuden kritiikiksi.

Myös tuoreempi Oswald-suomennos, alunperin vuonna 2019 ilmestynyt Ei kukaan ammentaa Homerokselta. Teoksessa Oswald kääntyy Odysseian puoleen. Viipyilevät runot tarkentavat runoilijan katseen veteen, harhailuun ja muutokseen. Teoksessa toistuu säe, joka jää rantaan lyövien aaltojen tavoin kaikumaan päässä:

”Miten meri alkaa sen alut ovat loputtomia”

Kuva: Multipöly

3

Kokeelliseksi kollektiiviksi itseään nimittävän Multipölyn julkaiseman Kirjojen luontaiset viholliset – Naisten sotkuista historiaa typografia- ja kirjapainoalalla (2020/2024) esikuvana on ollut vuonna 1937 julkaistu Bookmaking on the Distaff Side -kirja, jonka tekijät koostuivat painajina, kuvittajina, kirjailijoina, typografeina ja latojina toimivien naisten töistä. Uuden version on toimittanut MMS-kollektiivi (Maryan Fanni, Matilda Flodmark ja Sara Kaaman).

Uudessa ja suomennetussa kirjassa esseiden kirjoittajat ovat Kathleen Walkup, Ida Börjel, Jess Baines ja Ulla Wikander. Lisäksi mukana on haastatteluja usealta latojana toimineena naiselta. Suomentaja Arja Karhumaa on lisäksi haastatellut kirjaan suomalaista Maire Vacklin-Rannistolta, joka kertoo kokemuksistaan latojana työskentelystä parinkymmenen vuoden ajan 1950-luvun lopulta alkaen.

Naisten itse hallinnoimaa kirjapainoa mainostava juliste, joka esiintyy myös Kirjojen luontaiset viholliset -teoksessa. Kuva: Jess Baines

Kauniissa kirjassa näkyy visuaalisesti sen käsittelemä aihe, typografia- ja kirjapainoala, sillä teoksessa on hyödynnetty erilaisia fontteja ja runsaasti kuvia. Samaan aikaan teos on osa feminististä ja työväenliikkeen historiaa, jonka kollektiivisuus ja solidaarisuus on alan kehityksen ja työskentelyolosuhteiden muutosten vuoksi vaikuttanut jääneen ainakin toistaiseksi historiaan, kuten Karhumaa nostaa esiin teokseen kirjoittamissaan jälkisanoissa:

“Yllä mainittujen kaltaisiin järjestäytymisen ja ammatillisen solidaarisuuden historioihin sisältyy sekä voittoja että häviöitä. Ne tuntuvat kuitenkin olevan melkoisessa ristiriidassa nykytilanteen kanssa, jossa latojien ja taittajien perilliset – graafiset suunnittelijat, muotoilijat ja typografit – kilpailevat keskenään töistä ja asiakkuuksista sekä toimivat lähes poikkeuksetta yksittäisinä saarekkeina markkinatalouden virroissa. […] Muun muassa tällaisia huomioita historiasta ja nykyhetkestä toivoisin tämän kirjan nostavan esiin myös Suomessa.” (s. 19)

Innostava teos todistaa väkevästi, että myös käännöskirjallisuuden saralla kiinnostavimmat teokset ponnistavat kustannusalan marginaaleista.

Juho Narsakka

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua