Maria Wern palaa kouluaikaisten muistojen aikaan – arviossa Anna Janssonin Pelon labyrintti

Anna Jansson. Kuvat: Gummerus

Anna Janssonin Maria Wern -kirjasarjaa on olemassa jo 26 osaa. Televisiosarjan jaksoja on tehty 62 kappaletta.

Uusimmassa kirjassa Pelon labyrintti (suom. Leena Virtanen; Gummerus, 2026) Maria Wern on kahden kouluikäisen lapsen, Emilin ja Lindan, yksinhuoltaja. Leskeksi hän on jäänyt jo aikaisemmin.

Lasten apuhoitajana on isoisä Bruno, joka asuu muualla naisystävänsä kanssa, mutta tulee aina apuun, kun Maria tekee töitä. Maria työskentelee yhä rikostutkijana Visbyssä.

Maria saa hälytyksen Färön rannalle, jossa koira on käynyt pienen tytön kimppuun. Paikalla on myös arvostettu psykologi Emma Bjurö, joka saa pelastettua tytön. Emmalle itselleen käy huonommin; hän kuolee sairaalassa taistelukoiran raatelemana.

Koiran omistavat Badirin veljekset, joilla on koiratarha täynnä taistelukoiria. Veljeksistä nuorempi Abdel löytyy vaimonsa Carolinen sekä heidän kaksivuotias poikansa kanssa. He kuitenkin ehtivät karkuun.

Emma Bjurö oli psykologina julkisuudessa tunnettu. Nuoruudessaan hän liikkui epämääräisessä porukassa koulukavereidensa kanssa. Poika Mark suuttuu, kun hänen podcastia tekevä koulukaverinsa aikoo kirjoittaa Emmasta kirjan saatuaan tämän päiväkirjat käsiinsä. Jokin kauhistuttava tapahtuma on koskettanut Emman elämää kesällä 1982.

Emmaan oli jo nuorena ihastunut alkoholisoitunut Timo Järvi, joka pääsi alkoholista mutta myös hengestään. Hän kuului samaan porukkaan ravintolanomistajan Dan Emmergrenin ja hoitokodista katoavan Håkan Alskogin kanssa. He kaikki liittyvät omalla tavallaan menneisiin tapahtumiin.

Maria on jo aikuinen nainen ja pohtii omaa ja lastensa tulevaisuutta samalla, kun ratkoo rikoksia. Tapahtumat tulevat lähelle, aina kotiin saakka. Mukana onn Maria uusi rakkaus Jonatan, joka on enimmäkseen läsnä.

* *

Anna Janssonin tarinoissa riittää asiaa, ihmisiä ja tapahtumia eri vuosikymmeniltä. Tällä kertaa palataan kouluaikaisten muistojen ja tapahtumien aikaan, jolloin kaikki olivat nuoria ja tekivät omat virheensä.

Janssonin tapa kirjoittaa on niin selkeä, että lukija näkee ja oivaltaa helposti tarinan jatkumon. Pelon labyrintti on kuin valmis käsikirjoitus seuraavaan Maria Wern -tv-elokuvaan.

Janssonin dekkarit eivät kerro välttämättä ajan kuvista ja aiheista vaan elämästä yleisemmin ja tapahtumista, jotka jäävät vaivaamaan vuosienkin jälkeen. Janssonin kirjojen suosion ymmärtää, koska kaikki tämä olisi voinut tapahtua oikeassakin elämässä.

On saavutus kirjoittaa vuosikymmeniä samasta päähenkilöstä ja onnistua luomaan uskottavia tarinoita, jotka ovat helppoja ja nautittavia lukukokemuksia.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua