Kuva: The Hu

1

Joensuuhun asettuneen, Petroskoissa syntyneen toimittajan Anna Jarovajan ja joensuulaisen toimittajan Kerttu Matinpuron Rajantakaiset – Matkapäiväkirja nyky-Venäjältä (Rosebud, 2026) on poikkeuksellinen teos. Jarovaja ja Matinpuro matkustavat Suomen-vastaisella rajaseudulla tapaamassa vanhoja ja uusia tuttavuuksia sekä aistimassa tunnelmia. Venäjältä paikan päällä suomeksi tehty journalismi on tätä nykyä harvinaista herkkua.

Joensuussa on hiljattain julkaistu toinenkin matkakirja Venäjältä. SKP:n aktiivin Martti Vaskosen kirja Martin matkassa Venäjällä (2025) on kiinnostava sekin mutta räikeän ideologinen. Tällaista kirjallisuutta tarvitaan muistuttamaan, että jokainen venäläinen ei ole vihollinen, vaikka Venäjän nykyhallinto on. Tämä on tärkeä ja arvokas yritys rakentaa ymmärrystä yli itärajan.

Lue myös Matti Siippaisen kirjasta Kulttuuritoimitukseen laatima arvio.

2

The Hun uusi levy Hun (Better Noise, 2026) on ilahduttavaa kuunneltavaa. Olen tykännyt bändin aiemmastakin kamasta ja keikka Ilosaarirockissa oli todella hyvä.

Uusi levy on kuitenkin jonkinlainen askel eteenpäin. Siinä, missä aiemmin on taidokkaasti soviteltu mongolialaistan perinnettä metallin konventioihin, tuntuu nyt löytyneen uudella tavalla oma ääni. Esimerkiksi Echoes of My Father ja Horsemen ovat ihan mahtavia ja levy kokonaisuutena toimii erinomaisesti.

3

Uusi Juttu kirvoitti kolumnin Keskisuomalaisen päätoimittajalta. Pekka Mervolan esittämä kritiikki osuu siinä kohtaa, että tietyllä tapaa Uusi Juttu tuntuu vanhalta jutulta. ”Se on jopa tylsempi kuin everstinleskien lehdeksi moitittu Suomen Kuvalehti”, Mervola paukuttaa menemään.

Paitsi että minä tykkään kovasti sekä SK:sta että UJ:sta. Ja juuri sen takia, että ne tuntuvat ”vanhoilta jutuilta”. Kumpikaan ei ole tylsä, mutta ne ovat asiallista, laadukasta kamaa. Uuden jutun sisältöjä lähinnä vain kuuntelen ja pääasiassa Puuroa, aamun uutiskoostetta. Se on mukava tapa saada yksi summaus siitä, missä mennään. Lyhyen koosteen katsaus on tietysti kapea, mutta useimmiten kiinnostava. Ongelma onkin se, että tällaista aamukoostetta ei tee kukaan muu kuin yksi start-up. Missä Sanoman, Keskisuomalaisen, Alman tai Otavamedian osapuilleen vartin mittainen aamukooste? Kuuntelisin senkin.

4

Tänä vuonna toista kertaa Näyttämö-teatterissa järjestetyn Moskafestin (12.9.2026) juuret ovat jossain hämyisellä joensuulaisella bändikämpällä ja sellaista hienoa kotikutoisuutta tapahtumassa tosiaan on. Vanha lyseon lukion talo on tässäkin taas upeassa käytössä. En ehtinyt tällä kertaa kuin yhden keikan verran paikan päälle, mutta hienoa oli. Festari tarjoaa tilaisuuden uusille, pinnan alla kupliville artisteille ja tarjoili taas hyvin monipuolisen kattauksen kaikenlaista aina Lauri Latun Saatana-aiheisesta luennosta ja peliluolasta monen genren bändien keikkoihin.

5

Tuomas Liuksen Haka-sarjan kahdeksas osa Routaan kaadetut (Docendo, 2026) saattaa olla Pippurisen ja Noussairin seikkailuista paras tähän mennessä. Tuntuu, että Lius on saanut karisteltua pois tietyt aiempia romaaneja vaivanneet lastentaudit. Tarinassa on hatkanuoria, ekofasismia, tragikoomista irvokkuutta, paljon väkivaltaa ja yllättävän sosiologinen ote tarinan rakentamisessa.

Oman maakunnan kirjailijoita on hienoa lukea, mutta erityisen hienoa niitä on lukea silloin kun teokset ovat todella hyviä. Lius on tainnut nyt vihdoin vakiinnuttaa asemansa Suomen parhaana teknotrilleristinä.

Pasi Huttunen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua