Helena Blomqvist: Dwarf Beech Forest (2019).
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Elsa Lindström intoilee uudesta musiikista ja hyvistä taide-elämyksistä.
1
The Rolling Stones, joka tuskin esittelyjä kaipaa, julkaisi heinäkuussa 25. studioalbuminsa. Selvää on, että yli 60 vuoden uralle mahtuu niin hittejä kuin hutejakin, ja bändin uutta tuotantoa verrataan aina vanhoihin klassikoihin ja ikonisimpiin raitoihin. Uusin albumi Foreign Tongues (Polydor) sietää onneksi vertailun.
Levy on laadukas reilun tunnin mittainen setti, joka kestää kuuntelua. Se on moderni, mutta taattua rollareiden soundia – sortumatta silti nostalgisointiin tai yrityksiin toistaa vanhaa. Sanoituksista löytyy niin poliittisia kannanottoja (sinkkuna julkaistu Divine Intervention puhuu maailmanlopusta, Ringing Hollow puolestaan USA:n loiston hiipumisesta) kuin myös upea, Keith Richardsin laulama Some of Us -balladi. Jokaisella on varmasti mielipide levyn parhaasta biisistä, mutta omissa kuulokeissani soi toistolla Mr. Charm, joka ilahdutti heti ensikuuntelulla.
2
Salon Taidemuseossa on syyskuun alkuun ruotsalaisen Helena Blomqvistin valokuvateosten näyttely, joka on ehdottomasti katsomisen arvoinen. Viiden erillisen tarinakokonaisuuden ympärille rakentuva näyttely tarjoilee kauniita, yksityiskohtaisia kuvia niin unimaailmasta, yksinäisyydestä kuin naissotureistakin.
Blomqvistin herkät ja taidolla rakennetut kuvat syntyvät pitkien prosessien ja yksityiskohtaisten lavastusten kautta, ja nähtävillä on myös taiteilijan rakentamia pienoismalleja töihinsä. Kuvista voi myös bongata viittauksia niin Godzillaan kuin Bergmanin Seitsemänteen sinettiin.
Helena Blomqvist: Uusi ystäväni – The New Friend Salon taidemuseossa 6.9.2026 asti
3
Viime aikoina uuden musiikin löytäminen itse netistä on tökkinyt (syytän striimauspalveluiden algoritmeja), ja siksi onkin ollut ihana sukeltaa syvälle Yle Areenan tarjontaan. Susanna Vainiolan luotsaama Kissankehto on ollut suosikkejani jo pitkään, mutta nyt sen rinnalle ovat kivunneet tunnin mittainen Anne Lainto <3 Rock sekä Raskain Terveisin, Kjell. Molemmilla on oma lajinsa, mutta genrerajojen sisällä seilaillaan vapaasti (ja välillä niitä ylitetäänkin), ja lopputuloksena on joka kerralla ihanat kattaukset uusia tuttavuuksia ja vanhoja lemppareita.
Ilo maksaa veroja, kun veroroposet ohjataan näin hyvään sisältöön! Molemmat ohjelmat torstai-iltaisin peräkanaa YleX:llä, ja Areenassa milloin vain.
4
Kesäteatteri ei itselleni ole välttämättömyys, mutta ilomielin siitä nautin. Turun Samppalinnan Notre Damen kellonsoittaja on vaikuttava musikaali lähes 40 loistavalla esiintyjällä, liveorkesterilla sekä upealla kuorolla, joka saa ihon kananlihalle. Pyörivä katsomo mahdollistaa monipuolisen lavastuksen, joka hyödyntää myös Samppalinnan kallioita ja Turun kattoja tarinaa kertoessaan. Vaikka musiikit ja visuaalinen ilme muistuttavat Disneyn animaatiosta, on itse tarina uskollisempi Victor Hugon alkuperäisteokselle, onnistuen käsittelemään yhteisön, vapauden, ja kohtalon teemoja taitavasti.
Notre Damen kellonsoittaja Samppalinnan kesäteatterissa 15.8.2026 asti.
5
Neige Sinno on ranskalainen kirjailija, jonka teos Triste Tigre (2023; englanniksi Sad Tiger, julkaissut Seven Stories Press vuonna 2025 Natasha Lehrerin käännöksenä) voitti niin kotimaansa Prix Femina- ja Goncourt des Lycéens -palkinnot kuin italialaisen Strega-palkinnonkin – ja muita joita en nyt muista. Upea mutta järkyttävä kirja on sekoitus muistelmaa, kirjallisuuden- ja yhteiskunnantutkimusta sekä yksilön muistin luotettavuuden pohdintaa.
Tajunnanvirtaisesti etenevä teos rakentuu Sinnon lapsena kokeman seksuaalisen hyväksikäytön ympärille, pohtien kokemuksen merkitystä aikuisuudelle ja identiteetille sekä myös uhrin asemaa. Sinno kirjoittaa hyvin suorasti, väliin jopa niin, että teksti tuntuu sarkastiselta, ja tasapainoilee itse myös tyylinsä kanssa – Sinnon itsekritiikki tekstiään kohtaan on sekin mielenkiintoista luettavaa.
Ei ihme, että kyseinen kirja herätti kohua Ranskassa ilmestyessään, ja on käännetty usealle kielelle (ei tosin vielä suomeksi). Rankasta aiheesta huolimatta kirja tarjoaa myös lohtua ja toivoa, vaikkei ehkä niin kuin on totuttu.
Elsa Lindström
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (21.7.2026): Vinhan kirjajuhlat ja kustantamo, Kuulotorvi, Mäntän Taidekaupunki
Marjatta Honkasalo on odotellut Ruoveden kirjakesän huipennusta, käynyt näyttelyissä ja lukenut Leonora Carringtonia.
Parasta juuri nyt (16.7.2026): Eggert Petursson, Maailma tarinoina, Elävä historia, Aika ennen meitä, Luontoilta
Jari Paavonheimo on katsonut italialaista sukudraamaa, kuunnellut Luontoiltaa ja tutustunut islantilaisen kukkamaalarin taiteeseen.
Parasta juuri nyt (15.7.2026): Talvikappeli, Kauko Röyhkä & Anneli Aunola, Kaikkien aikojen farssi
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Maija Kääntän listalta löytyy romaania, dekkaria ja kesäteatteria.
Parasta juuri nyt (14.7.2026): Mäntän musiikkijuhlat, Sastamala Gregoriana, Pälkäneen kamarimusiikkipäivät, Esa Toivola, Kuuntuulet
Tämä ”Ote” näkyy nostotekstinä sekä somejaoissa että artikkeleiden koostenäkymässä. Jakokuvaksi menee oletuksena artikkelikuva.




