Alexis Taylor & Wia ja Tara.

1

Tuli paha valintatilanne: kaksi levynjulkkarikeikkaa samana iltana. Normaaliaikaan olisi ehtinyt molemmille ja voinut vielä päättää illan kolmannella klubilla. Mutta koronarajoitusten vuoksi aikataulutus ei ollut mahdollista, sillä bändit aloittivat melkein samalla kellonlyömällä. Arpan kakkoslevyä juhlistaneelta keikalta ei enää ehtinyt Wia ja Taran LOVEE-debyytin (Monges, 2021) julkkareihin.

Arppa-ilta oli erityislaatuinen, mutta kokemusasiantuntijat raportoivat, että myös Wia ja Tara olivat kertakaikkisen lumoavia. Debytti-ep:n kotikutoisilla biiseillä oli livetilanteessa vielä vangitsevampi vaikutus.

Wia ja Tara on Suomen CocoRosie, omituisella tavalla kiinnostavaa poppia tekevä sisarusduo. Helsinkiläissisarukset ovat nuoresta iästään huolimatta jo kokeneita yrittäjiä. Korona kuitenkin hiljensi ja sulki heidän Kuuma-kahvilansa, josta oli ehtinyt muodostua läppärikansan, hipstereiden ja mummojen yhteinen salaisuus.

Kaksikko käytti aikansa purkittamalla kiehtovaa kitarapoppia. Karanteeniajan ensisinglet Rodeo ja Jooko erottuivat uuden musiikin soittolistoilta aitoudellaan: nyt äänessä eivät ole omaa erinomaisuuttaan täynnä olevat niekkujat, vaan sielukkaat unelmoijat. Viiden biisin LOVEE-ep on herkkä ja henkilökohtainen olematta korni ja vaivaannuttava.

Nymanin tehokaksikolla on jo uusi mato koukussa. Sisarukset ryhtyivät pyörittämään Jollaksen kartanon juhlatilaa ja saunaa. Voisi toivoa, että sen ohessa jäisi aikaa myös musiikille, sillä Wia ja Tara on helmi tulokkaiden joukossa.

2

Brittiläisen konepopbändi Hot Chipin ääni Alexis Taylor on julkaissut bändi- ja projektipuuhien ohessa soolokokeiluja. Syyskuussa ilmestynyt kuudes soololevy Silence (Orbistror, 2021) esittelee uudenlaisen Taylorin. Konebileet ovat ohi.

Rauhallisella ja seesteisellä albumilla haurasta ääntä kannattelee laiska piano, jousien huokaukset, uninen trumpetti ja haikea harppu. Tunnelma on jotenkin juhlallisen alakuloinen, kun elämää nähnyt nelikymppinen englantilaismuusikko laulaa hiljaisuudesta, jota ei enää tinnituksen vuoksi voi kokea.

Hieno levy kuuluu korona-ajan helmiin: soittajat ovat hoitaneet osuutensa etänä, ja näkemyksellinen artisti on koonnut palasista ajan pysäyttävän ja ajattoman mestariteoksen.

3

Eipä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että ympäristö voidaan nostaa kaiken kansan puheenaiheeksi. Merkittävä askel ympäristötietoisuuden lisäämisessä otettiin lokakuun alussa, kun HS Ympäristö aloitti.

Digi edellä toteutettu sisältökokonaisuus tarjoaa huolella tehtyjä ympäristöjuttuja lajikadosta ja ilmastonmuutoksesta, mutta myös luontoelämyksistä ja retkeilystä. Ympäristönäkökulmaa on vyörytetty uutisiinkin, sillä se vaikuttaa olennaisesti etenkin talouteen ja politiikkaan.

Ekokatastrofista ei järjestetä infotilaisuuksia, joissa aineisto tarjoillaan toimittajille hopealautasella. Laajat ja opettavaiset jutut haastavat toimittajien lisäksi myös lukijoita. Niitä ei silmäillä pikaisesti aamukahvilla tai työmatkalla, vaan jutut vaativat aikaa ja perehtymistä.

Upeasti toteutetut kokonaisuudet ovat parhaimmillaan ruudulla. Paperille painettuna havainnollinen grafiikka ja muu kuvitus ei toimi samalla tavalla, vaikka niillä peittelisi pari aukeamaa.

HS Ympäristö ei lietso ilmasto- ja ympäristöahdistusta, vaan kertoo, millaista kestävä elämä on. Jutut tuovat esiin yritysten ratkaisuja ja tarjoavat sädekehää edistyksellisistä ratkaisuista. Yrityksissä tapahtuu paljon, sillä vastuullinen johto ei tuijota pelkästään kvartaalin lukuja. Ympäristöteoilla varmistetaan, että yritys on elinkelpoinen myös kymmenen vuoden päästä.

4

Jos miesporukka viettää riittävän pitkää iltaa, joku lipsuu aina armeijajuttuihin ja tulee avanneeksi Pandoran lippaan. Jokaisella armeijan käyneellä riittää muistoja omista tai kavereiden kommelluksista.

Ehtymättömästä laarista ammennettiin viihdettä sotien jälkeen. Uuno Turhapuro ja Vääpeli Körmy elvyttivät unohdetun sotilasfarssiperinteen reilut 30 vuotta sitten. Kohellusleffat laskivat riman sen verran alas, etteivät viihteen tekijät tai kirjailijat ole tunteneet vetoa aihepiiriin.

Lloyd Libiso lähestyy armeijatarinoita nykyajan keinoin. Yle Kioskin toimittaja kerää kuulijoilta mehukkaita armeijakokemuksia, joita hän tarjoilee räjähdysten säestämänä Inttistoorit-podcastissa. Uusi jakso palvelustarinoita ilmestyy kuunneltavaksi aina hernekeittotorstaisin.

Libiso on muokannut särmää kerrontaa kirjavasta materiaalista. Itseään erikoisjoukoissa koettelevat avautuvat vuosikymmenten jälkeen noloista mokistaan ja pitkällä luokkaretkellä jermuilevat paljastavat käytännön kepposiaan. Ei olisi mikään ihme, jos tällainen kansanperinne koottaisiin myös kansiin.

Inttistoorit Yle Areenassa.

5

Pelolla hallittava diktatuuri esittää demokratiaa näytösvaalien ja -oikeudenkäyntien avulla. Kansalaisia vainotaan ja vallan arvostelijoita vaiennetaan. Diktaattorin ympärille on rakentunut kieroutunut verkosto hännystelijöitä, joiden erityisasema riippuu kaikkia lankoja käsissään pitävästä hallitsijasta. Tällaisessa asetelmassa vallanvaihto ei ole kovin helppoa.

Stalinin kuolema (The Death of Stalin, 2017) kuvaa juonittelua, kampittelua ja hännystelyä, joka käynnistyy jo ennen kuin johtaja on kunnolla kylmennyt. Omia asemiaan varmisteleva hovi alkaa tuhota todisteita roolistaan hirmuhallinnon edustajana.

Musta komedia on erityisen musta suomalaissilmin katsottuna. Naurun lomassa ymmärtää yhtymäkohdat nyky-Venäjään, jossa Stalinia nostetaan takaisin jalustalle ja vainoja lakaistaan maton alle vaihtoehtofaktoilla.

Edes isä aurinkoinen ei ollut ikuinen, vaan lopulta votkalla marinoidun pään verisuonet pettivät. Myös Putinille pitää joskus löytää seuraaja, ja naapurimaassa toivotaan, ettei näytelmästä tule tragediaa.

Stalinin kuolema kuvaa, kuinka kadulle ammuttiin junalastillinen väkeä, kun vallasta taistelleet johtajat kisailivat Moskovan hallinnasta. Pääosin komedia keskittyy kuitenkin vallan saleihin, joissa vahvemmat johtajat ohjailevat nyhveröä varamiestä Georgi Malenkovia.

Stalin viruu virtsalätäkössään, koska henkivartijat eivät uskalla häiritä johtajaa. Apuun on vaikea löytää hyvää lääkäriä, koska kaikki on tapettu tai lähetetty vankileireille.

Poliittinen satiiri on täynnä hervottomia yksityiskohtia, kuten datshalta pihalle raahattavia Stalin-kaksoisolentoja. Brittiläis-ranskalaisen yhteistuotannon näyttelijäkaarti (Steve Buscemi, Simon Russell Beale, Paddy Considine, Rupert Friend, Jason Isaacs, Michael Palin, Andrea Riseborough, Jeffrey Tambor) tekee nokkelasta kulissisanailusta enemmän kuin televisionäytelmän.

Absurdeinta ja karmaisevinta on se, että Stalinin vainoja ja vallanvaihtoa kuvaava elokuva perustuu tositapahtumiin. Siksi ei ole yllättävää, että leffa on kielletty Venäjällä ja sen vaikutuspiirissä.

Stalinin kuolema Yle Areenassa marraskuun alkuun saakka.

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua