Lukupäiväkirja 2025: osa 4 – Viihdettä ja kuvakirjoja

Kuva: Mikko Saari

Huhtikuun iso teema on kuvakirjat. Selitys on yksinkertainen: huhtikuussa Lastenkirjainstituutti avaa Kirjakori-näyttelynsä, jossa esitellään lähes kaikki edellisenä vuonna suomeksi ilmestyneet lasten- ja nuortenkirjat. Minulla on jo muutaman vuoden ollut tapana käydä lukemassa ja arvioimassa kiinnostavimmat kuvakirjat näyttelystä. Voisihan niitä muutenkin katsella, mutta Kirjakorissa ne ovat kaikki yhdessä hyllyssä helposti saatavilla, ja esimerkiksi palkintovoittajat on avuliaasti merkitty.

Romaanipuolella on mennyt viihdekirjallisuutta ja nuortenkirjoja. Hyvä niin, se on jotenkin sopinut tähän aikaan. James Joycen Ulysseskin etenee pikku hiljaa; olen selvinnyt jo kirjan työläimmästä luvusta ohi, joten luottamus on kova, että kirja on luettuna ennen Bloomsdayta.

Olen kirjoittanut useimmista lukemistani teoksista pidemmän arvion, joka on julkaistu tai tullaan julkaisemaan jossain. Aikaisemmin arvioin kaikki lukemani kirjat; nyt olen päättänyt päästää tästä rajoituksesta irti. Olen linkittänyt lukupäiväkirjasta teosten arvioihin, sikäli kun niitä on jo julkaistu. Julkaisemattomat ovat tavallisesti Kirjavinkkien julkaisujonossa, eli ilmaantuvat sinne toukokuun aikana.

* *

Kaunokirjallisuus

Sini Helminen: Kunnes kuolen (Myllylahti 2024) – Millainen olisi maailma, jossa jokaisen kuolinpäivä tiedettäisiin ennalta ja tatuoitaisiin otsaan jo vauvana? Sellaisessa maailmassa elää tämän kirjan päähenkilö Aani, jolla on vieläpä taakkanaan lyhyeksi jäävä elämä: hän tulee kuolemaan 17-vuotiaana. Tämä on erityisen vaikeaa kestää muille ihmisille, joille Aanin kuolema paistaa tämän otsasta. Säeromaanimuoto keventää raskasta aihetta hyvin ja lähestyvän kuoleman pohdiskelu eri kanteilta on kirjassa vahvaa ja kiinnostavaa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maija Kajanto: Sahramisyksy (WSOY 2023) – Kahvila Koivu -trilogian kolmososassa kahvilan ja hotellin pyörittäminen Pyhävirralla sujuu jo rutiinilla, mutta kylä ympärillä muuttuu. Uusi kunnanjohtaja, turistien houkutteleminen ja ennen kaikkea kummallisten tulipalojen sarja aiheuttavat stressiä ja huolta. Krissen ja Tommin välejä rasittaa Tommin työkuvioiden epävarmuus. Krissen äitikin, joka inhoaa Pyhävirtaa, tulee paikalle ja viipyy pidempään. Kaikenlaista siis tapahtuu. Siitä huolimatta kirja on napakan mittainen ja etenee ripeästi. Tämä on edelleen viihdyttävä ja sujuvaliikkeinen sarja, jota on mukava lukea. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maija Kajanto: Sitruunakevät (WSOY 2024) – Jos odottaa leppoisaa kahvilanpitoa ja pientä hotellibisnestä, voi yllättyä ja pettyäkin. Tämä Kahvila Koivu -sarjan osa nimittäin sukeltaa syvälle: Krisse kohtaa suurta surua ja velloo ison osan kirjasta hyvin syvissä vesissä. Suunta kohti parempaa kuitenkin löytyy ja outo perintö tuottaa päänvaivaa ja tekemistä, jonka kautta toipua. Kirjan raskaus oli jossain määrin yllätys, mutta ihan tervetullut sellainen: minusta tämä oli tarpeellista vaihtelua. Raskaasta aiheestaan huolimatta kirja oli silti kevyttä ja nopeaa luettavaa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Maija Kajanto: Kardemummajoulu (WSOY 2024) – Näin huhtikuussa joulutunnelmat ovat kaukana mielestä, mutta en toisaalta halunnut pantata sarjan viimeistä osaa jouluun asti. Tähän Kahvila Koivu -sarja nyt sitten loppuu ja hyvä niin. Tässä osassa ollaan vahvasti häätunnelmissa. Kaikki on tietenkin vähällä mennä täysin pieleen, mutta ripaus Pyhävirran taikaa saa asiat järjestymään yllättävin ja hauskoin tavoin. Hyvän mielen tunnelmia varjostavat vain vähän Hetan vaikeudet uuden elämänvaiheensa kanssa; ne tuovat kirjaan sopivan annoksen vakavuutta. Tämä on hyvä lopetus mainiolle sarjalle.

Vehka Kurjenmiekka: Jouka Lumisalon ihastumisoppi (Aula & Co 2025) – Vehka uhosi joskus kirjoittavansa ”Suomen parasta feelgoodia”. Nyt tämän duologian ensimmäisen osan lukeneena täytyy todeta, että väite voi hyvin pitääkin paikkansa. Tämä oli nimittäin todella hyvä! Lukiossa Leinikki ja Jouka olivat yhdessä, kunnes Leinikki jätti Joukan aivan yllättäen tekstiviestillä. Nyt kymmenen vuotta myöhemmin osat ovat kääntyneet. Sattuma saattaa toisiaan inhoavat Leinikin ja Joukan yhteen ja osallistumaan Maagiseen kesäkisaan yhdessä kihlaparia teeskennellen. Luvassa on taikuutta, ihastumista ja kohtaamisia menneisyyden kanssa. Huikeaa kamaa, taikuus kirjassa on todella kiehtovaa ja Leinikin ja Joukan tunne-elämän kuvaus upeaa. Kielellisesti tämä on totuttuun tapaan briljantti.

L. M. Montgomery: Runotyttö etsii tähteään (Art House 2025; suom. Kaisa Ranta) – Nyt on koko trilogia luettu. Tämä oli hyvä lopetus tarinalle Emilyn kirjailijanuran kehityksen näkökulmasta. Vähän tylsempää oli Emilyn avioliittoaikeiden pyörittely: onhan tässä melkoinen ”kumman Emily valitsee” ja ”saako Emily sen, kenet valitsee”-asetelma, mutta täytyy sanoa, ettei kumpikaan miehistä näin nykypäivän aikuislukijan näkökulmasta näytä varsinaisesti miltään kultakimpaleelta – ehkä Emilyn olisikin kannattanut valita vapaa taiteellinen ura. Toisaalta en ihmettele, että lopetus on houkutellut myöhempiä kirjailijoita jatkamaan kirjan lopputilanteesta omilla tulkinnoillaan. Kaisa Rannan uusi suomennos on joka tapauksessa oivallinen. Arvioni sarjasta Kulttuuritoimituksessa.

Valérie Perrin: Vettä kukille (WSOY 2023; suom. Saara Pääkkönen) – Tätä ranskalaista romaania suositeltiin useammaltakin suunnalta. En ihmettele, että kirja on pidetty. Tämä on rauhallisesti etenevä lukuromaani ranskalaisesta hautausmaanhoitajasta Violettesta, yksinäisestä naisesta, joka on hoitanut hautausmaata jo 20 vuotta. Hänen miehensä on kadonnut jonnekin, mutta hänellä on rauhainen hiljaiselonsa hautausmaalla. Elämä tuo kuitenkin vaihtelua mukanaan ja menneisyyden käänteet alkavat purkautua auki pikkuhiljaa. Monitasoiset takaumat paljastavat lukijalle Violetten tarinan. Kovin ranskalainen tarina alkaa hitaasti, mutta parantaa menoaan loppua kohden. Hurmaava kirja! Kulttuuritoimituksessa kirjaa ovat kehuneet Maija Kääntä, Kikka Holmberg ja Terhi Skaniakos.

Anne Streng: Kulkijoiden juhlat (Sarjamafia 1997) – Yli 30 vuoden takainen sarjakuva (sarjakuva on piirretty 1993) kertoo puutarhasta potkut saavan Fredrikan vaelluksesta erilaisten omituisten kulkijoiden kanssa. Piirrostyyli on persoonallinen ja henkilöt ilmeikkäitä. Tarina on unenomaista vaellusta ja dialogi paikoin varsin mutkikasta. Juoni ei erityisemmin puhutellut, mutta kuvituksessa on hienot hetkensä. Kokonaisuutena tämä jätti kuitenkin vähän etäälle, vaikka sarjakuvan outoudessa oma ihastuttavuutensa olikin. Petri Hännisen arvio Kulttuuritoimituksessa.

Satu Tammela: Murtumia (Kaarna 2024) – Tämä pienkustantamon kirja olisi mennyt ohi ilman Punni-palkinnon kunniamainintaa. Säeromaani kertoo yläkoulun aloittavasta Fridasta, joka on elämän murrosten äärellä. Keijuleikit parhaan ystävän kanssa ovat takana; ystävä on nyt kiinnostunut pojista. Samaan maailmaan Fridakin tulee vedetyksi. Kirja kuvaa hienosti nuoren elämänmuutoksia. Ihastus Nino on romani, joka tuo kirjaan harvinaista representaatiota. Tyylikäs kirja nuoruuden kasvukivuista ja ihmissuhdekolhuista kiinnostuneille.

Satu Tähtinen: Jaarli vailla värejä ja muita arvoituksia (Otava 2025) – Tähtinen lupaili haastattelussa, että kolmososa on aikaisempia kuumempi. Näin tosiaan on. Kirjan lemmenpari on ja ei ole yllätys, kun lady Elinor joutuu pakon edessä naimakaupoille ja puolisoksi löytyy kyyninen avioliitonvihaaja lordi Vaughton. Parin järkiavioliitossa askelmerkit ovat hivenen sekavat, mutta seksuaalista vetovoimaa piisaa. Pariskunta joutuu kuitenkin näkemään vähän vaivaa ymmärtääkseen toisiaan. Kevyesti mennään siis väärinkäsitysten linjalla, mutta ei turhauttavalla tavalla, pari kuitenkin lopulta haluaa ottaa toisistaan selvää. Tämä on hyvää jatkoa sarjaan, johon on luvassa vielä neljäs osa, joka saattanee yhteen lordi Suttonin ja lady Vanen. On kiinnostavaa nähdä, mitä siitä seuraa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Pauliina Vanhatalo: Diiva sohvallani (S&S 2025) – Kun aloitin kirjan lukemisen, jäin miettimään miksi, kun yleensä ottaen en elämäkertoja tai muistelmia lue. Kirjastossa tämä tosin on luokiteltu romaaniksi, vaikka kustantaja on 99.1-luokan antanut. Liekö sitten Vanhatalon kotiin muuttava fiktiivinen Maria Callas romaaniluokituksen syy. Tässä on suhtkoht pieneen kirjaan pakattu monta kulmaa: on Maria Callasin elämä, Vanhatalon lauluharrastuksen elvyttäminen, vanhan elokuvateatterin pelastusprojekti ja lahjakkuuden pohdiskelua. Erityisesti toki kahta ensimmäistä. Hieman on myös kirjailijan kipuilua vääränlaisen vastaanoton parissa; tämä on minulle henkilökohtaisesti sen verran tuttu aihe, että en välttämättä haluaisi siitä lukea muiden näkemyksiä. Vanhatalo kirjoittaa kuitenkin sen verran taidokkaasti, että kirja toimii.

Sanni Ylimartimo: Erokuu (Karisto 2025) – Söpö nuortenromaani kertoo kesästä. Peruskoulunsa päättäneen Aron oli tarkoitus viettää kesää mökillä parhaan kaverinsa Samin kanssa, mutta Sami feidaa viime hetkellä ja haluaa mieluummin viettää kesänsä kaupungilla. Välit kuitenkin kestävät tämän, kun syksyllä molempia toivon mukaan odottaa kalastusopisto Kemissä. Mökkipaikkakunnalla asuukin yllättäen Aron lempitubettaja Lina. Seuraa rakkauden kesä, jolla on kuitenkin eräpäivä tiedossa. Aron ja Linan rakkaustarina on herkkä ja suloinen. Linan kautta kirjaan tulee myös vakavia sävyjä, kun kirja käsittelee Linan hankalaa suhdetta negatiiviisiin kommentteihin, yksityisyyden rajoihin ja someen ylipäänsä.

Xi Xi: Minun kaupunkini (Aula & Co 2025; suom. Rauno Sainio) – Hongkongilainen klassikko on pitkän linjan kirjoittajan esikoisromaani. Alkujaan se ilmestyi jatkokertomuksena sanomalehdessä, mikä selittääkin sen fragmentaarista rakennetta. Kirja kuvaa Hong Kongia nuoren ihmisen silmin, keskittyen arkisen elämän tapahtumien kuvaamiseen. Jonkinlainen hongkongilainen identiteetti tästä kai rakentuu. Kirjassa tapahtuu kaikenlaista hupsua ja kummallistakin. Olisin kaivannut tähän kontekstoivaa jälkipuhetta, nyt jäi jotenkin sellainen olo, etten ymmärtänyt paljoakaan. Meni siis ehkä hieman enemmän yleissivistävän kuin todella nautinnollisen lukemisen puolelle, mutta olipahan ainakin viehättävästi omituinen. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Kuvakirjat

Jenni Erkintalo: Mato ja metsä (Etana Editions 2024) – Mato potee kaukokaipuuta kotikivellään, kun paikalle lentää sininen lintu. Mato lyöttäytyy linnun kyytiin ja lintu lähtee lentelemään eri puolille maailmaa. Lukija näkee monenlaista luontoa, kirjan kuvituksessa korostuvat erilaiset puut. Tarina on vähän höpsö, mutta kirjan kuvitus on viehättävää ja mato yllättävän sympaattinen päähenkilö.

Mirkka Eskonen: Talvipuutarhurit (Teos 2024) – Sympaattinen kuvakirja pienistä jäniksistä löytyi Kaunis kirja -listalta. On syksy ja jänikset iloitsevat upeista valkoisista talviturkeistaan, mutta kun kettu rapistelee lähistöllä, jänikset tajuavat, että uusissa hehkuvissa turkeissaan heidät näkee helposti. Mikä avuksi? Pikku pupu törmää metsässä talvipuutarhureihin, jotka kylvävät syksyiseen metsään jotain. Talvihan siitä tulee! Pian metsä onkin lumen peitossa ja valkoiset jänikset turvassa. Söpö tarina on kauniisti kuvitettu, kirjan maailmassa on jotain taianomaista ja herkkää. Arvioni Kirjavinkeissä.

Petra Heikkilä & Mirkka Eskonen: Huolisyöppö (S&S 2024) – Eskarilainen Nemo on saanut kutsun kaverisynttäreille. Pitäisi keksiä lahja ja naamiaisasu, vaikka rahaa ei ole kuin lahjapaperiin. Nemo on onneksi kekseliäs ja osaa ratkaista asiat. Voimattomasta äidistä ei kovin paljon apua ole. Sympaattinen kirja näkee asioissa toivoa ja valoa, on lempeä ja lämmin, mutta kertoo silti yhtä jos toista yhteiskunnan epätasa-arvon näkymisestä lapsen arjen tasolla. Kirjasta välittyy myönteinen välittämisen ja ymmärryksen henki.

Ilja Karsikas: Sateenkaarikiitäjä (S&S 2024) – Vuoden kauneimpien lastenkirjojen joukkoon valittu teos on totta tosiaan kaunis. Heleän värinen ja kevyesti läpikuultava kuvitus on ilmavaa ja hengittävää, ja luo kirjaan valoisan tunnelman. Jopa kirjasinvalinta tukee tunnelmaa ja on samalla helppolukuinen. Kirjassa on monia upeita aukeamia, erityisesti kun tarina keikauttaa kirjaa 90 astetta. Tarina on suloinen hyvän mielen kertomus ystävyydestä. Arvioni Kirjavinkeissä.

Saara Kekäläinen & Reetta Niemensivu: Valpuri ja valtaisa vaatekaaos (Tammi 2024) – Olen kuullut hyvää Valpuri-kirjoista. Nappasin nyt sarjan kolmannen osan testiin ja se osoittautui kehujen arvoiseksi. Valpuri on hauska päähenkilö ja kirja mitä hilpein kuvaus kaikista niistä vaikeuksista, mitä vaatteiden pukemiseen voi liittyä. Ilmeikäs ja värikäs kuvitus ja hauska teksti yhdistyvät oivalliseksi ja samastuttavaksi kuvaukseksi vähän vaikeammasta aamusta.

Réka Király: Pieni suuri tarina rakkaudesta (Etana Editions 2022) – Ohi vilahtava hahmo saa pöllön rakastumaan: kuka ihmeellinen oikein lensi ohi? Ystävät puhuvat rakkaudesta, jota tuntevat toisiaan kohtaan, mutta pöllö kokee jotain erilaista ja erityistä, joten ystävät varustavat hänet matkaan etsimään rakkautensa kohdetta. Pieni suuri tarina -kirjojen tapaan tässäkin kaunis ja suloinen kuvitus kohtaa kepeästi filosofisen pohdiskelun pienille lapsille sopivalla tasolla.

Kirsi Kunnas & Jenny Lucander: Yön äänet (WSOY 2024) – Kaunis kirja -palkittu teos on kokoelma Kunnaksen omia runoja ja Kunnaksen suomennoksia muun muassa R. L. Stevensonin runoista. Runot ovat vuosien varrelta (1956–2000) ja myös muista kuin lastenrunokokoelmista. Kaikkia yhdistää jollain lailla yöllinen teema. Kokonaisuuden kruunaa Lucanderin upea kuvitus. Kaunista lastenrunoutta!

J. S. Meresmaa ja Meria Palin: Minä en pelkää (Enostone 2024) – Viisivuotias Lola on syntynyt uudenvuodenaattona ja rakastaa raketteja. Nyt hän saa ensimmäistä kertaa oman raketin. Tädin luona raketit on hyvä ampua, mutta tädillä on pelottava iso koira. Lola pelkää koiraa, mutta niin koirakin pelkkää Lolan rakastamia raketteja. Onko mukavaa nauttia jostain, mikä on toisille niin epämiellyttävää? Tällä kuvakirjalla on vankka rakettienvastainen sanoma: kauneus, josta seuraa kärsimystä muille, ei ole kaunista. Palinin vahaliitukuvitus on erottuvaa ja tyylikästä. Arvioni Kirjavinkeissä.

Kati Närhi: Muukalainen (Etana Editions 2024) – Upea kuvakirja šokeeraa jo heti kun kannet aukaisee, sen verran räväkkää neonpinkkiä on sisäkansissa käytetty. Kontrastit ovatkin teoksen pääasiallinen tehokeino. Pienen hiiren luona on hiljaista ja rauhallista, paitsi ettei ole: joku on tuonut valtavan kirjeen, ison kakun, iloisia pihavaloja ja kauniita kukkia ja vaikka mitä hälyä ja melua, jota hiiri ei voi sietää. Kirja kertoo omien pelkojen voittamisesta ja oman elämän jäykän järjestyksen joustamisesta. Kuvitus on aivan huippuluokkaa; tämä on ansaitusti Kaunis kirja -palkinnon listoilla. Arvioni Kirjavinkeissä.

Meria Palin & Reetta Niemelä: Saippuakuplakuiskaus (Enostone 2023) – Sofia-tytöllä on tylsää, joten hän lähtee koiransa kanssa seuraamaan saippuakuplien kuiskauksia mummon luokse. Saippuakuplakuiskausten lähteeksi paljastuu mummon valtavasta kirjahyllystä löytyvä lumoava kirja ja yhdessä lukeminen auttaa tylsyyteen. Kaunis kuvitus saa kirjan isoilta sivuilta runsaasti tilaa ja Niemelän teksti jää myös selvästi taka-alalle: kirjassa on monia upeita aukeamia, joissa on hyvin vähän, jos ollenkaan tekstiä. Arvioni Kirjavinkeissä.

Anni Pyykkö & Eveliina Netti: Venni ja Lyly – Ruokasankarit (Lasten Keskus 2024) – Mikä on hävikki ja miten ruokasankarit sen nujertavat? Vennille toistellaan, ettei ruokaa saa heittää roskiin. Miksi ei? Venni ja pehmolelukaveri Lyly selvittävät yhdessä, mistä ruoka lautaselle tulee. Kirja yhdistelee taitavasti tarinaa ja tietoa ja kertoo, miksi ruoka on liian arvokasta tuhlattavaksi. Sivussa tulee hienovaraista vinkkiä siitä, miten rakentaa kestävämpi ruokavalio. Lopusta löytyy vielä ruokaohjeita ja tehtäviä tuomaan konkretiaa. Ei tämä suotta Punni-kunniamainintaa saanut, etenkin kun kuvituspuolikin on hyvällä mallilla.

Saija Uusi-Viitala: Aamu ja salaperäinen seteli (Myllylahti 2024) – Tämän kirjan kannesta pisti silmään kaksi asiaa: pyörätuolilla liikkuva lapsi ja kuvittaja Karin Niemen nimi. Olen ihaillut Niemen kirjankansia, joten oli hauska nähdä hänen kuvittamansa kuvakirja. Kirjailijalla on liikuntarajoitteinen lapsi ja sitä kautta halu saada lisää apuvälineitä käyttäviä lapsia näkyviin lastenkirjallisuudessa. Kirjassa on kepeästi opettavainen ote pyörätuolilla liikkumisen suhteen, mutta sen lisäksi myös tarina, joka tarjoaa juurta keskusteluille rehellisyydestä. Kirja ei siis mene yksinomaan representaation lisäämisen piikkiin. Arvioni Kirjavinkeissä.

Kätlin Vainola & Meria Palin: Toivon puu (Enostone 2025, suom. Hannu Oittinen) – Lisää suomalais-virolaista lastenkirjayhteistyötä Kirjasilta-hankkeesta. Tässä kirjoittaja on Virosta ja kuvittaja Suomesta. Kuvakirja kertoo tarinan tytöstä, jonka rakas vanha koira kuolee sen jälkeen kun perhe on muuttanut uuteen kaupunkiin. Miten surusta voi selvitä yksin ja löytyykö mistään ystäviä? Tarina on kaunis, lohdullinen ja hienosti piirretty.

Maria Vilja: Kesän ainoa kaunis päivä (WSOY 2024) – On kaunis kesäpäivä ja vihdoin aika lähteä retkelle. Jo pakkaaminen kiristää tunteita ja kun matkalla sattuu kaikennäköistä ja lapsetkin kiukuttelevat, lopulta äidillä menee kuppi nurin ja suusta pääsee kamalia asioita. Onneksi sitten voidaan pyytää anteeksi ja sovitella. Upeasti kuvitettu kuvakirja on tavallista lapsiperheen arkea, jossa on iloa ja kauneutta ja riitoja ja rumia sanoja. Tunteita tulee ja menee, mutta kaikesta selvitään. Tällaisille kirjoille on aina paikkansa ja on hyvä, että myös aikuisten vihantunteita käsitellään lasten kuvakirjoissa. Arvioni Kirjavinkeissä.

Miila Westin: Mielikuvitusretki – Imaginary Journey (omakustanne 2024) – Kansi täynnä kummia olentoja houkutteli tarttumaan tähän kuvakirjaan, joka osoittautui sanattomaksi matkaksi mielikuvitusmaailman halki. Kirja on todellinen kummajaisten kavalkadi, täynnä ihmeellisiä otuksia. Osa on kenties karannut Tove Janssonin piirroksista, osa tuo mieleen Ghibli-elokuvien otukset, osa on sitten jotain ihan muuta. Miila Westin on piirtänyt alkusanojen mukaan kirjan pitkälti tajunnanvirtana, sen kummemmin luonnostelematta. Lopputulos on tyystin hurmaava. Arvioni Kirjavinkeissä.

* *

Tietokirjallisuus

Jussi Kaakinen, Juha Kuisma & Kirsti Manninen: Muutosten maa – Suomen lasten ympäristöhistoria (Otava 2024) – Hieno tietokirja tiivistää Suomen alueen historiaa miljoonien vuosien ajalta vain reiluun sataan sivuun. Asiaa on kyllä paljon: koko Suomen alueen historia maapallon muotoutumisesta nykypäivään. Kehityskulut seuraavat toisiaan ja Suomi valtiona syntyy ja teollistuu. Pääpaino on nimenomaan ympäristöhistoriassa, eli siinä, miten elinympäristömme on muuttunut sekä luonnollisesti että erityisesti ihmisen toimintaan liittyvistä syistä. Kirja on isokokoinen, 21 × 30 cm, ja aukeamilla on runsaasti tekstiä ja kuvia. Isoin miinus tulee siitä, että osa teksteistä on aika pienellä präntillä. Kuvitus on hieno yhdistelmä Jussi Kaakisen kuvituskuvia ja vanhoja valokuvia.

Maria Laakso: Taltuta klassikko! (Tammi 2019) – Nappasin koko sarjan varaukseen Takakansi-podcastin myötä. Aloitin länsimaisen kirjallisuuden historiasta, nyt oli vuorossa tämä kotimaisiin klassikoihin nojaava avausosa. Esittelyssä on kahdeksan klassikkoa, jotka Laakso pureskelee palasiksi tutulla terävän humoristisella tyylillään. Siinä sivussa tulee sitten mojova annos kirjallisuustieteen perusteitakin kuin puolivahingossa. Erittäin suositeltavaa luettavaa, tässä tutustuu helposti ja hauskasti kotimaisiin klassikkoteoksiin. Johanna Rojolan piirroksia ei ole kovin paljon, mutta niiden tyyli on virkistävän karu, ne tuovat kirjalle hyvää räväkkyyttä. Ensiluokkainen klassikkopaketti siis tämäkin.

Paul Richardson: Maantieteen myytit – Miksi ymmärrämme maailman väärin (Atena 2025; suom. Riina Vuokko ja Jaakko Kankaanpää) – Tämä kirja ei ihan vastannut odotuksiani. Myyttien purkamisen sijasta Richardson lähinnä tuulettaa ajatuksiaan maailman tilasta ja kansainvälisestä politiikasta. Lähtökohtana on toki maantiede, mutta enimmäkseen kirjassa paasataan populistista rajat kiinni -mentaliteettia vastaan ja kritisoidaan raja-aitojen rakentajia, Brexitiä, imperialismin perintöä, venäläistä revansismia, kiinalaista laajentumispolitiikkaa ja niin edelleen. Jotain ihan hyviä näkökulmia kirjassa nostetaan esiin. Vähän kuitenkin pisti silmään, kun Richardson kehuu miten Suomessa poliittiset puolueet pitävät huolta maksuttomasta koulutuksesta, julkisesta terveydenhoidosta ja taloudellisista turvaverkoista…

Matti Vuento: Hämmästyttävät sienet – Eliökunnan pimeää ainetta valaisemassa (Gaudeamus 2025) – Sienet ovat loputtoman kiehtovia. Tämä kirja pureutuu sieniin yksityiskohtaisesti ja monelta kantilta. Ilmeisenä vertailukohtana on Merlin Sheldraken suosittu Näkymätön valtakunta. Tämä on tukeva tietopaketti ja Sheldraken kirjaa totisempi tiedekirja, jossa käytetään runsaasti tieteellistä sanastoa. Sopii kirja silti luettavaksi, vaikka ei biologi tai kemisti olisikaan. Sen sijaan tautikammoisten kannattaa harkita kahdesti, sen verran huolestuttavia juttuja sienitaudeista kirjassa on. Sienten maailman hämmästyttävä moninaisuus käy joka tapauksessa selväksi. Arvioni Kirjavinkeissä.

Emma Young & Maribel Lechuga: Kaikki mitä olet tiennyt ihmiskehosta on pötyä! (Kustannus-Mäkelä 2024; suom. Pia Korpisaari) – Isokokoinen ja näyttävä lasten tietokirja esittelee koko joukon yleisiä väärinkäsityksiä ihmiskehoon liittyen. Osa näistä myyteistä tosin kuuluu ennemmin psykologian puolella. Valikoima on hyvä ja laajentaa lapsilukijan ymmärrystä ihmiskehosta. Eiköhän kirjaa lapsen kanssa lukeva aikuinenkin tästä jotain uutta opi. Psykologiastakin kirjalla on tarjota hyviä, kannustavia näkökulmia. Kuvitus on selkeää ja tyylikästä. Tämä on hyvää jatkoa laadukkaalle Pötyä!-sarjalle.

* *

Uutuuskirjat

Aviadorin kuvastossa huomionarvoista on argentiinalaisen Dolores Reyesin Multasuu, fantasiaa ja rikostarinaa yhdistelevä teos. Argentiina tarjoaa hyvät puitteet tarinalle kuolemasta ja katoamisista. Runoissa Anne Hännisen seitsemästoista kokoelma Yön väliverho pääsee lukulistalleni – näin pitkän linjan tekijäksi Hänninen on minulle oudon vieras. Esikoiskokoelmista Elena Sulinin Aavekoralli / Aavikkoralli vaikuttaa mielenkiintoiselta, samoin Katri Korhosen Puhun sohvalle ja pienille esineille.

Gummerukselta noukin listalle Paula Havasteen Lauhan, joka on jatkoa 1600-luvulle sijoittuvien kirjojen sarjassa. Sarjan kaksi ensimmäistä osaa olivat oikein hyviä, kolmas vähän haparoi, mutta toivottavasti tämä neljäs olisi taas skarpimpi.

Yksi eniten väheksymämpiäni genrejä on sotakirjallisuus. Olen lukenut jonkun verran genren klassikoita, etenkin ulkomailta, mutta näitä uudempia kotimaisia kovin vähän. Ehkä tällekin genrelle voi antaa joskus tilaisuuden? Pistetään siis harkintaan Esa Sirénin Taisteluosasto Rasi; Sirén taitaa olla genren kovimpia nimiä juuri nyt. Toisenlainen sotanäkökulma on Sofija Andruhovytšin Amadoka, joka kuvaa Ukrainan historiaa sadan vuoden ajalta. Tämä lienee jonkunmoinen kirjallinen sensaatio, mutta yli tuhannen sivun laajuus hivenen arveluttaa.

Tietokirjoissa Emma Holtenin Kuluerä-kirja kysyy, mitä menetämme, jos kaikki mitataan rahassa ja hoiva nähdään arvottomana? Tämä on hyvä kysymys, joten kirjakin lienee lukemisen arvoinen.

Myllylahden kuvastosta aikuisten puoli on totuttuun tapaan lähes pelkkää dekkaria, eikä erityisemmin kiinnosta. Nuortenkirjapuolelle kohdistuu sitten korkeammat odotukset. Sieltä eniten houkuttelee J. S. Meresmaan Noidanlanka, jonka fantasiamaailma lupaa taianomaisuutta. Kuulostaa lupaavalta. Jenni Multisillan Kuolleet tytöt eivät tanssi on trillerisarja nuorille, joka voi olla hyvä, ja saattaa kiinnostaa myös tytärtäni. Mirjami Sirénin urbaanifantasia Pirstaleiden melodia kuulostaa sekin tutustumisen arvoiselta.

Osuuskumman kuvastossa on kaikenlaista mahdollisesti kiinnostavaa. Ykköseksi nousee Viinipunk-antologia, jonka portugalilaisessa vaihtoehtohistoriassa Portugalin todellisuudessa nopea sisällissota on laajentunut monivuotiseksi sodaksi portviinin voimalla. Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupungin olen lukenut parikymmentä vuotta sitten englanniksi, kun minulla ollut englanninkielinen kirja oli silloin ilmestynyttä suomennosta yhden novellin laajempi. Nyt tämä novelli ja toinenkin uusi on lisätty kokoelmaan. Kirja oli erikoinen tapaus, joten sen voisi nyt lukea uudestaan suomeksi. Uudet romaanit eli Carita Forsgrenin Iättömät ja Katariina Heikkilän Merenkirkas, nummenhämärä menevät nekin vähintäänkin harkintaan.

Docendon dekkari- ja trilleritarjonnasta kiinnostaa Helena Steenin uuden kirjasarjan avausosa Aviomiehen salaisuus. 1920-luvun Lontoo kuulostaa puitteina hyvältä ja romanttinen cozy crime voisi maistua. Tietokirjapuolella painopiste on liiaksi kansainvälisessä politiikassa ja rikoskirjoissa, jotta jaksaisin niistä innostua.

SKS Kirjoilta löytyy herkkupala: pidän etymologiasta kovasti, joten Tuomas Palosen Etymologian etymologia ja muita etymologioita kuulostaa jokseenkin nappikirjalta.

WSOY:n isosta kuvastosta ensimmäisenä silmään pistää Laura Gustafssonin Lihakirja. Sen kuvaus on niin epämääräinen, etten osaa oikeastaan yhtään sanoa, mistä kirjassa on kyse, mutta Gustafssonin nimi tekee siitä suoraan kiinnostavan. Hyviä nuortenkirjoja kirjoittaneen Leena Paasion Tuuli kääntyy etelään aloittaa uuden saaristomaisemiin sijoittuvan viihdekirjasarjan. Sinikka Vuolan ja Tommi Melenderin esseeteos Maailmojen loput oli mielenkiintoinen, jos vähän epätasainen, mutta uusi Romaanihenkilön elämä menee kyllä lukulistalle.

Käännöskirjojen puolelta ensimmäisenä listalle nousee Mariana Enriquezin uusi novellikokoelma Aurinkopaikka hämärille tyypeille. Aikaisemmat Enriquezin suomennokset ovat olleet erinomaisia. Yan Lianken Kun aurinko kuoli menee varauslistalle; kiinalainen kirjallisuus kiinnostaa ja edellinen suomennos oli tarpeeksi kiinnostava. V. E. Schwabin romantasiakirja Addie LaRuen näkymätön elämä on vähän siinä rajalla, mutta menkööt varauslistalle myöhemmin harkittavaksi. Andrzej Sapkowskin uusi Noituri-kirja Korppien tienhaara sen sijaan kiinnostaa vailla mitään varauksia.

Lastenkirjapuolelta Sarah Sheppardin tietokirja Hait! menee lukulistalle kiinnostavana lastentietokirjailmiönä. Kuvakirjoista Maria Viljan Juuli, isoveli ja hurja liuku kiinnostaa, Viljan kuvakirjat ovat tähän asti olleet todella hyviä. Anna Elina Isoaron ja Mira Malliuksen lastenrunokirja Tavara-avaruus pääsee myös listalle; kaksikon kuvakirja Kaksi tätiä nimeltä Veera oli hyvä. Magdalena Hain ja Teemu Juhanin Painajaispuoti – Karmivat tarinat 1–3 pitänee myös lukea.

Nuortenkirjoissa Nora Dåsnesin Sydän vasta puolillaan -sarjakuva vaikuttaa söpöltä ja kiinnostavalta. Se ilmestyy Palkittua nuortenkirjallisuutta maailmalla -sarjassa, johon tulee myös Blessing Musaririn Kaikki mitä kaipasimme. Pistetään sekin listalle. Sisko Latvuksen Rudolfin näköinen poika kuulostaa myös hyvältä. Heidin Nummen ekofantasia Petovala vaikuttaa lupaavalta. Annukka Salaman uutuus Sulamispiste menee tietysti lukulistalle. Anna Paldarin Vapaavyöhyke on helppolukuinen kirja amisnuoresta, eli tässä tavoitellaan heikompia lukijoita. Pitänee tsekata, miten uusi Ote-sarja toimii.

Tammelta löytyy Marko Hautalan uutuus, Samaelin kirja. Hautala on ollut sen verran tasaisen hyvä, että tämäkin on syytä lukea. Terhi Tarkiaisen Verta hampaissa -sarja jatkuu uudella Pidä mut -romaanilla, jossa kahden vampyyrin kanssa polyamorisessa suhteessa elävä nainen huomaa olevansa raskaana. Siri Kolun romantasiakirja Varjoliitto kiinnostaa, etenkin kun se on vain 200-sivuinen.

Ja jos lyhyistä kirjoista puhutaan, käännöskirjojen puolella Claire Kooganilta ilmestyy novellikokoelma Aivan viime hetkellä, joka on Kooganin tyylille uskollisesti vain satasivuinen. Mieko Kawakamin Kaikki rakastavaiset yössä vaikuttaa aiheeltaan turvalliselta japanilaiselta naiskirjailijan nykyromaanilta, mutta se kiinnostaa silti. Édouard Louisin Monique pakenee menee harkintaan: Louis kirjoittaa hyvin ja usein tärkeistä aiheista, mutta kuvaston perusteella tässä kirjassa on jotenkin vähän sosiaalipornomainen sävy.

Tietokirjoista Pinja Meretojan sarjakuvamuotoinen Tissilogia vaikuttaa hauskalta. Meretoja on tehnyt hyviä lasten tietokuvakirjoja, joten on hauska nähdä, mitä hän saa aikaiseksi aikuisille.

Nuortenkirjapuolelta löytyy Salla Simukan uutuus Neljät syntymäpäivät ja yhdet hautajaiset; Simukka on yleensä ollut hyvä. Johanna Auranheimon Pahat tavat pääsee myös listalle, koska edellinen Ysit oli hyvä. Kirsti Kurosen säeromaani Kolme senttiä tunnissa on varma valinta. Runoilija Satu Erran Tällainen tunne kiinnostaa.

Kosmoksen kuvastossa on yleensä jotain kiinnostavaa. Mariia Niskavaaran esikoisteos Ester, teurastaja on ”groteski ja oivaltava”, ja näillä puheilla pääsee varauslistalleni. Leonora Carringtonin Kuulotorvi mainittiin Suurteoksia 2 -kirjassa, josta minäkin sen noteerasin. Nyt Kristiina Drews on suomentanut tämän surrealismin klassikon.

Otavan jättikuvastoa saatiin odotella kovin pitkään, mutta onhan siinä sitten vastineeksi 260 sivua. Siihen nähden lukulistalleni päätyy aika vähän kirjoja. Johanna Sinisalo on pitkän linjan suosikkejani. Uusi kirja Joutsenlaulu vaikuttaa mielenkiintoiselta lähitulevaisuusscifiltä. Hienoja kirjoja tehneen Petra Rautiaisen uusin romaani Puuntappajat pääsee myös listalleni, sisällissotaa liippaava kirja lähestyy aihettaan kiinnostavasta kulmasta. Johannes Ekholmia en ole lukenut, mutta podcast-keskustelujen perusteella uusi Päähenkilö kuulostaa lupaavalta. Tiina Katriina Tikkasen Toinen silmä kiinni oli sen verran hyvä, että kun Kerro minulle äidistäsi -kirjan luvataan syventävän sitä, se kiinnostaa. Satu Tähtisen Moraalisten naisten kirjakerho jatkuu Langennut herttua ja muita pulmia -kirjalla. Sarja on ollut viihdyttävä, joten ehdottomasti sitä lisää. S. K. Rostedtin Mustan tulen laulu menee sekin lukulistalle kiinnostavan sarjan jatko-osana.

Käännöskirjoista Yeon Sominin Pieni korealainen keramiikkapaja kiinnostaa ilmiönä: aasialainen feel good -kirjallisuus on ymmärtääkseni kovin muodikasta. Travis Baldreen Kirjakauppoja ja kirouksia jatkaa hurmaavan Legendoja ja latteja -kirjan maailmassa ja kiinnostaa siksi.

Lasten- ja nuortenkirjojen puoleltakin löytyy kaikenlaista. Kuvakirjoissa minulla on ollut tapana katsella vuoden parhaat läpi seuraavana keväänä Kirjakori-näyttelyssä, mutta Mila Teräksen ja Satu Kettusen Simpukkakaupunki pääsee kyllä luettavaksi jo nyt, sen verran hienolta se vaikuttaa. Nuortenkirjoissa Taina Niemen nuortenromaani Varkaat pääsee Ämpärikesän näytöillä ehdottomasti luettavaksi. Briitta Hepo-ojan Viikatetytär kuulostaa hauskalta: kovin vastahakoinen 17-vuotias nuori valitaan kotikylänsä uudeksi Kuolemaksi.

Siltalan kuvastosta ensimmäinen poiminta on Heidi Airaksisen Vaarallisia unia, Laventelimurhat-sarjan kolmas osa. Luvassa on queeria cozy crimeä 1930-luvun Lontoossa. Iida Sofia Hirvosen Voittajantunti sopii lukulistalleni omituisen taidekirjallisuuden puolelle.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua