Kuvat: Asema Kustannus / Mika Lietzen
SARJAKUVA | PNUK onnistuu olemaan samaan aikaan sekä äärimmäisen tyylikäs että tarinallaan koskettava kuvaus katoamassa olevien maailmojen ja arkkitehtuurin voimasta.
”Lietzenin suoraviivainen viiva on omiaan kuvaamaan rapistuvaa arkkitehtuuria.”
ARVOSTELU
Mika Lietzen: PNUK
- Asema, 2024.
- 120 sivua.
Turkulainen sarjakuvataiteilija Mika Lietzen jatkaa vahvaa työtä, josta aiemmin tänä vuonna Zum Teufelin kautta julkaistu Death Metal ja sitä edeltänyt, Aseman julkaisema viimevuotinen Alkoholi ovat erinomaisia esimerkkejä: näyttävän selkeää viivaa, haalean pelkistettyä värimaailmaa ja koskettavia tarinoita.
Vuonna 1974 syntynyt Lietzen on jo kolmesti ollut Sarjakuva-Finlandian ehdokkaana ja pitäisin pienenä ihmeenä, ellei palkinto jossain kohdalla osuisi taitavan tekijän kohdalle. Sen verran mieleenpainuvaa jälkeä hän on viime vuosina tuottanut.
PNUK (Asema, 2024) kertoo 1980-luvulle sijoittuvaa dystopiaa, jossa päähenkilö asuu muiden sopeutumattomien kanssa uusien kaupunkien valtateiden perustuksien alle jääneessä rapistuvassa ja hylätyssä kaupungissa, joka vahvasti vaikuttaa Turulta hylättyine funikulaareineen ja nousseen vesirajan piirittämine linnoineen.
Kissansa Möbiuksen ja naapurissa asuvan vanhan naisen kanssa hylättyä taloa asuttava päähenkilö kuvaa vanhoja rapistuneita arkkitehtuurin helmiä, kasvattaa vihanneksia ja viettää aikaa sekä punkhenkisen yhteisön kanssa keikoilla että eristäytyen katoille pohdiskelemaan.
Käänteentekevä hahmo tarinalle on jostain yhteisön joukkoon ilmestynyt alkoholisoitunut keski-ikäinen mies, joka saa nimen Louie kavuttuaan punkkeikalla hoilaamaan mikkiin Louie Louie -kappaletta. Rähjääntyneessä hahmossa on jotain outoa – pelkästään hänestä otettu valokuva aiheuttaa naapurin vanhalle naiselle oudon kohtauksen. Kun vaihteeksi selväpäinen Louie pelastaa päähenkilön pahantahtoiselta miesjoukolta, alkaa mysteeri avautua.
Vaikka rapistuvassa hylätyssä kaupungissa edelleen voi elää ja esimerkiksi perinteiset jalkapallojoukkueet TPS ja Inter yhä ottelevat, jää paikka ennen pitkää lopullisesti jyrän alle. Niinpä Louien jälkien seuraaminen johonkin parempaan paikkaan alkaa tuntua houkuttelevalta. Albumi päättyy matkaan kohti itää, josta löytyy toinen mureneva, kohonneen merenpinnan alle osittain jäänyt kaupunki. Sieltä löytyy myös arvoituksen ratkaisu, vaikkei kaikkiin kysymyksiin saadakaan vastausta.
Lietzenin suoraviivainen viiva on omiaan kuvaamaan rapistuvaa arkkitehtuuria, mutta onnistuu pelkistettyine piirteineen hienosti myös näyttämään erilaiset tunteet ja luomaan tunnelmaa. PNUKin ajattomasti leijaileva yleisfiilis ja toimivasti erikokoisia ja -muotoisia ruutukokoja hyödyntävä piirrostyyli luo omanlaisensa jylhän yleisilmeen. Harmaansinisessä värimaailmassa punaiset omenat tai pimiövalot korostuvat hienosti.
PNUK onnistuu olemaan samaan aikaan sekä äärimmäisen tyylikäs että tarinallaan koskettava kuvaus katoamassa olevien maailmojen ja arkkitehtuurin voimasta.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Voiko voittamaton sarjakuvasankari kuolla? Arviossa Pikon kuolema
SARJAKUVA | Vuodesta 1938 sarjakuvasivuilla seikkailleen Pikon viimeinen seikkailu päättyy meren pohjaan – vai päättyykö?
Suoraviivaista villin lännen seikkailua komeissa maisemissa – arviossa Comanche-albumi Pedot
SARJAKUVA | Hermannin ja Gregin luoma lännensarja siirtyy uudelle piirtäjälle ja saa ikäviä vieraita Red Dustin menneisyydestä.
Klassista, meillä tuntematonta länkkäriviihdettä 1970-luvulta – arviossa Jim Cutlass -albumi Mississippi River
SARJAKUVA | Charlier-Giraud-työparin vähemmän tunnettu hahmo rettelöi nuoruuden innolla.
Miltäs tuntuu, kun paiskataan miljoonalla? Arviossa Roope-setä-kokoelma Rahat haisemaan!
SARJAKUVA | Uusi kokoelmateos tarjoaa Carl Barksin klassisimpia rahantörsäys- ja rikkauskilvoittelutarinoita yksissä kansissa.