Kuva: Piia-Pauliina Mäntysaari / FeminaTeatteri

Seinäjoen kansalaisopiston ryhmä FeminaTeatteri: Tissit Seinäjoen Nuorisokeskuksessa 26.4.2024.

En tiennyt yhtään, mitä odottaa, kun istahdin Seinäjoen Nuorisokeskuksen näyttämön katsomoon odottamaan Tissit-nimistä esitystä. Näytelmän esittäjäksi mainittiin Hinkkivuoren kyläseura, joten yleisöllä oli kai lupa ennakoida jonkinlaista kesäteatterityylistä hupailua. Varsinkin kun näyttämöä koristivat mitä mielikuvituksellisimpia muotoja ja värejä saaneet tekotissit. Lavan yläpuolella roikkuivat rivissä ainakin patalaput, munkit, melonit, kannut, ketunnokat, keuhkot ja hinkit.

Kyllä Tissit ilotteluodotukset lunastikin. Esityksen aikana monenmalliset rinnat hytkyivät ja heiluivat, ja taustalla soi ainakin Markku Aron Jestas sentään (”Mitkä rinnat”), Popedan Matkalla Alabamaan (”Pullat pystyyn”) ja Juice Leskisen Daisarit. Katsomossa naurettiin, kun lavalla puhuttiin kainaloihin katoavista pitkätisseistä ja raskausajan turpoavista, kaulan alle nousevista rinnoista.

Kuva: Piia-Pauliina Mäntysaari / FeminaTeatteri

Tissit on Seinäjoen kansalaisopiston FeminaTeatteri-nimisen naisten teatteriryhmän näytelmä, jossa Piia-Pauliina Mäntysaaren käsikirjoituksen osana on käytetty ”eri-ikäisten naisoletettujen kirjeitä, joita he ovat kirjoittaneet omille rinnoilleen”. Näytelmä koostui lyhyehköistä monologeista, joissa kuultiin naisten tarinoita rinnoistaan. Moni kertoi teini-iän ahdistuksesta ja siitä, miten kamalaa tai ihanaa oli, kun pojat huomasivat rinnat tai kommentoivat laudaksi. Kuultiin myös tarinoita rintojen seksuaalisesta merkityksestä ja siitä, miten rinnat ovat tai eivät ole palvelleet vauvan imetyksessä. Seistiin myös haudalla, jättämässä hyvästejä saastuneille, syöpäkasvaimia täynnä oleville, irtileikatuille rinnoille. Mukana oli myös transihmisen ahdistusta siitä, millaista on koettaa elää elämäänsä inhojen ulokkeiden kanssa.

Tarinat olivat kiinnostavia ja varmasti monelle samastuttavia, mutta esityksen loppua kohden samojen tarinoiden toistuminen alkoi hieman puuduttaa. Ehkä esitystä olisi voinut hivenen tiivistää? Toisaalta lavalla oli koko ajan kiinnostavaa nähtävää. Lavasteet, asut ja tilanteet vaihtuivat, eikä monologimaisuus korostunut. Monologit olivatkin osin vuoropuhelua. Muut hahmot kuuntelivat, ynähtelivät hyväksyvästi ja kommentoivat, kun yksi kertoi tarinaansa.

Kuva: Piia-Pauliina Mäntysaari / FeminaTeatteri

Kenties hienointa esityksessä olikin aistia feminateatterilaisten lämmin ja tiivis yhteys toisiinsa. En tiedä ryhmästä mitään, mutta voisi kuvitella, että he ovat näytelleet yhdessä pitkään. Tai sitten vain rinnoista puhuminen on hitsannut heidät emansipatorisesti yhteen. Tekstissä sanottiin moneen kertaan, miten naisen rinnoista puhuminen ja niiden näkyminen on länsimaisessa yhteiskunnassa tabu – tai monin tavoin valjastettu miesten tarpeisiin. Ahdistavista määritelmistä, odotuksista ja häpeästä irtautuminen oli Tissien keskeinen sanoma, ja tuo vapautuminen näkyi näyttelijöiden työssä.

Esityksessä oli myös tietoiskumainen osuus, jossa opastettiin naisia rintojensa tutkimiseen rintasyövän varalta. En ole koskaan nähnyt rintasyöpätietoiskua toteutetun cheerleader-show’n avulla, mutta nytpä näin. Tästä mallia muuhunkin!

Tupa oli muuten melkeinpä täynnä. Ennakkoluuloistani huolimatta yleisössä oli ainakin kourallinen miehiäkin.

Kirsi Haapamatti

* *

Feminateatteri: Tissit

• Käsikirjoitus: Piia-Pauliina Mäntysaari
• Ohjaus: Maria Varjonen
• Valosuunnittelu: Sanna Alasaari
• Äänet ja valot: Jaakko Erkinheimo
• Cheervalmennus: Crocodiles Felines Cheer

Ensi-ilta Seinäjoen Nuorisokeskuksessa 12.4.2024. Viimeinen esitys 28.4.2024 klo 17. Lisätietoa täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua