Roope Lipasti. Kuvat: Otto Virtanen / WSOY
KOLUMNI | Runeberg Junior -lastenkirjallisuuspalkinnon tarkoituksena on edistää lasten lukuintoa. Palkinto jaetaan kuitenkin sellaisessa salamyhkäisyydessä, että uutisjuttua on mahdotonta kirjoittaa olematta auttamatta myöhässä.
”Me 1900-luvun loppupuolen lapset kasvoimme kirjojen ja kirjallisuuden keskellä, ja lukeminen ja kirjoitustaito muodostuivat meille itsestäänselvyydeksi, mutta tosiasiassa ne vaativat kokoaikaista huomiota ja huolenpitoa pysyäkseen hengissä.”
Runebergin päivänä 5.2.2023 tamperelainen Marja Kyllönen palkittiin Runeberg-kirjallisuuspalkinnolla teoksestaan Vainajaiset (Teos, 2022). Lasten- ja nuortenkirjallisuuden palkinto Runeberg Junior jaettiin kaksi päivää aikaisemmin, mutta asian uutisointi jäi vähäiseksi. Tällä kertaa ei voi yksin syyttää lasten- ja nuortenkirjallisuuteen yliolkaisesti suhtautuvaa mediaa, sillä koko palkintojenjako oli verhottu salamyhkäisyyteen.
Päätin jo viime vuoden puolella kirjoittaa Runeberg Junior -palkintojenjaosta Kulttuuritoimitukseen jutun. Ongelmana on, että Runeberg-kirjallisuuspalkinnolla ei ole verkkosivuja. Wikipedia kertoo, että Runeberg Junior jaetaan vuosittain Runebergin päivän tienoilla, sen tarkemmin päivää erittelemättä. Oletin palkintojenjaon tapahtuvan Runebergin päivänä samaan aikaan isoveli (tai -sisko) -palkinnon kanssa. Väärin meni.
Kukapa kissan hännän nostaisi ellei kissa itse, sanoo vanha suomalainen sananlasku. On ristiriitaista, että samaan aikaan, kun lehdet ja toimittajat voivottelevat lasten ja nuorten lukemisen huonoa tilaa, he jättävät lasten- ja nuortenkirjat ja -kirjailijat huomiotta. Mutta aina ei voi (näköjään) syyttää mediaa. Runeberg Junior -palkinnon tiedotuksessa on parannettavaa.
* *
Me 1900-luvun loppupuolen lapset kasvoimme kirjojen ja kirjallisuuden keskellä, ja lukeminen ja kirjoitustaito muodostuivat meille itsestäänselvyydeksi, mutta tosiasiassa ne vaativat kokoaikaista huomiota ja huolenpitoa pysyäkseen hengissä.
Ei riitä, että kaikenmaailman kolumnistit vaahtoavat, ettei nuoriso lue. Luku- ja kirjoitustaidon ylläpitäminen vaatii kirjallisuuden tuomista lähelle, siitä keskustelemista, kirjailijoiden ja kirjallisuuden vaalimista, ja näkyvää kirjallisuuskritiikkiä. Ellei kukaan hehkuta kirjojen hienoutta lapsille ja nuorille, eivät he siitä innostukaan.
Runeberg-kirjallisuuspalkintoa pidetään maan toiseksi merkittävimpänä kirjallisuuspalkintona, eikä 10 000 euron Junior-palkinto ole mitätön sekään. Palkinnon jakajien pitäisi suhtautua palkitsemiseen sen vaatimalla arvokkuudella. Vaikeneminen ei ole aina arvokkuuden tae.
* *
Vuonna 2023 lasten- ja nuortenkirjallisuuden Runeberg Junior -palkinnon sai Roope Lipasti Turun paloon sijoittuvalla seikkailukirjallaan Palavan kaupungin lapset (WSOY, 2022). Teoksen on kuvittanut Sami Saramäki.
Muut ehdolla olleet teokset olivat Amanda ja Sofia Chanfreaun Giraffens hjärta är ovanligt stort (Schildts & Söderströms), Mikko Kalajoen ja Jani Ikosen Almus: Tännetuloa terve (WSOY), Helena Meripaasin Pystykorvatalvi (Otava), Annika Sandelin ja Jenny Lucanderin När farmor flög (Förlaget), Arttu Unkarin ja Kai Vaalion Isämies ja hyytävä hypnoosi (Otava), Sanna Sofia Vuoren ja Cara Knuutisen Lejon kommer (Förlaget) sekä Mimi Åkessonin ja Linda Bondestamin Här är alla andra (Förlaget).
Runeberg Junior -lastenkirjallisuuspalkinnon ovat perustaneet Porvoon kaupunki ja sanomalehti Östnyland/Ksf Media. Palkinnon arvo on 10 000 euroa ja sen tarkoituksena on edistää lasten lukuintoa.
Petri Hänninen
Lue myös kolumni lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia Junior -palkinnosta.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Retoriikassa voi olla eroja, mutta Sanna Marin ja Tulenkantaja-voittaja Riina Tanskanen puhuvat samoista asioista
KOLUMNI | Tampereen Kirjafestarit on teosten suurhyöky, jonka pyörteissä voi iskeä ahdistus, Maarit Saarelainen kirjoittaa kolumnissaan.
Sanna Marin ei pelkää omakehuja, ja se on miehille liikaa
KOLUMNI | Sanna Marinin Toivo on tekoja ei ole hyvä tai huono kirja. Se on hyvä tai huono sen mukaan, mitä mieltä lukija on Sanna Marinista.
Voisiko kulttuurin kello näyttää toisenlaista aikaa?
KOLUMNI | ”Kaikesta, mikä ei ole ihmisille arjessa taloudellisesti mahdollista, muodostuu ’luksusta’”, Jari Paavonheimo kirjoittaa kolumnissaan.
Anneli Jussilan kolumni: ”Viihdyttävästä Pentti Linkola -näytelmästä jää puuttumaan tärkeä taso”
KOLUMNI | Yli 30 vuotta Pentti Linkolan läheisesti tuntenut Anneli Jussila kirjoittaa Valkeakosken kaupunginteatterin Vain lintuja rakastanut -näytelmästä.