KOLUMNI | ”Olet tehnyt elämäntyölläsi Tampereesta monipuolisemman teatterikaupungin kuin ehkä itse tajuatkaan”, Anne Välinoro kiittää Mukamaksen teatterinjohtajaa.
”Lapsista lähtee taidekasvatus, lapsista tulee innokkaita aikuisia kulttuurinkuluttajia.”
Kyllähän nyt kuka hyvänsä teatterin perustaa.
Harjoitellaan näytelmä valmiiksi ja kerrotaan medialle, että nyt Teatteri Tötterö tarjoaa parastaan Tuutissa.
Mutta kuka pitää nukketeatterin elossa, maksaa palkat ja seinät pystyssä 47 vuotta, on jo velho.
* *
Tamperelainen Teatteri Mukamas on tarjonnut lastenteatterin iloa ja taitoa, visuaalista taidetta liikkuvassa muodossa jo melkein puoli vuosisataa.
Mansi Stycz uskoi itseensä ja teatterin mahdollisuuksiin jo vuonna 1979 teatterikaupungissa, jossa vielä emmittiin oliko Tampereen Teatterin ovien käyttäjän tyylikästä aukoa Tampereen Työväen Teatterin uksia.
Rajalinjat elivät, teatterissa kävivät isot ihmiset pestyinä ja paklattuina, Olavi Veistäjä kirjoitti arvion ja sen mukaan mentiin.
Mitä nyt Ylioppilasteatteri, Ahaa ja kaikenlaiset Teatterikesään rustatut yllätykset vähän sekoittivat pakkaa.
* *
Mansi Stycz tuli Kittilästä, opiskeli Tampereen yliopiston draamalinjalla, näytteli ystäviensä perustamassa Kukunor-nukketeatterissa ja oli äiti.
Harva tämän päivän vakinaista työpaikkaa vailla oleva taiteenalan tekijä ajattelee työllistävänsä itsensä omalla yrityksellä. Mansi lähti osittain intuitiolla mukaan showbisnekseen, jonka kohteena oli rahattomin kansanosa, pienet lapset.
Eihän tuossa nyt ollut mitään järkeä.
Paitsi että oli. Hän todella ajatteli lapsia. Lapsista lähtee taidekasvatus, lapsista tulee innokkaita aikuisia kulttuurinkuluttajia, jopa taiteentekijöitä – näin kasvavan Tampereen taidetarjonta kehittyy ja laajenee.
* *
Lastenkulttuurista alettiin puhua ja sen eteen tehdä töitä. Samoihin aikoihin perustettiin Lasten ja nuorten kuvataidekoulu, Sampola ja Ahjolan Settlementti tekivät omaa taidekasvatustyötään ja Teatteri 2000 perustettiin. Se suli viitisentoista vuotta sitten TTT:n osaksi, mutta Mukamas senkun porskuttaa.
Kävijöitä on ollut tähän mennessä yli miljoona ja eri tuotantoja 94. Kansainvälinen Mukamas-nukketeatterifestivaali tuli palettiin mukaan vuonna 1999. Se on tuonut Tampereelle parikymmentä huikeaa teatteriryhmää Euroopasta. Sen anti on ollut merkittävämpi kuin Tampereen Teatterikesän, mitä tulee teatteritaiteen visuaaliseen kehittämiseen ja teatterin lajeihin. Esine-, varjo-, keho- ja materiaalien ominaislaatua hyödyntävä teatteri on ollut valtava runsaudensarvi syyskuisessa kaupungissa.
Olen itse nauttinut suunnattomasti näistä esityksistä, joissa näyttelijä on usein myös keksijä ja taikuri.
* *
On tarvittu uskoa teatterin mahdollisuuksiin myös vaikeina aikoina. Niitä teatterilla on ollut riittämiin. Viimeinen katastrofi osui lokakuulle 2025, jolloin koko Teatteri Mukamaksen lavaste-ja rekvisiittavarasto paloi Pirkkalan suurpalossa. Sinne meni Mansi Styczin elämäntyön konkreettinen osa nukkeineen.
Voiko tuollaisesta selvitä?
Ohjelmistossa parhaillaan olleiden esitysten rekvisiitta, nuket ja lavasteet säilyivät. Niillä jatkettiin.
* *
Kun Mansi kertoi 80-vuotispäivillään (8.5.2026) elämänsä tärkeistä asioista, ykköseksi nousi perhe. Se on jalusta kaikelle. Nytkin hän saa olla perheestään ylpeä ja varsinkin nyt. Teatteri on perheteatteri. Mukamaksessa työskentelevät myös tyttäret; Katarina Stycz ohjaajana ja Veronica Stycz tuottajana.
Mansi itse on ohjannut yli 60 esitystä ja luotsannut teatterilaivaa ohi karikoiden selville vesille.
* *
Itse tein työtä näyttelijänä Mukamaksessa vuosina 1984–85. Pääsin mukaan legendaarisen Josef Kroftan ohjaamaan Laulu Kalevalan sankareista -näytelmään, ja teimme kiertueet Ruotsiin ja silloiseen Tshekkoslovakiaan, Kroftan kotimaahan.
Vieläkin ihossani käy väreily ihmeellisestä jaksosta elämässäni.
Opin teatterintekoa kantapään kautta, näin Euroopan eturivin nukketeatteria, rohkaistuin hakemaan Prahaan opintoihin ja löysin samanhenkisiä ystäviä.
Opiskelin journalismia, mutta tajusin, etten pääse koskaan teatterista eroon. Monipuolinen työkokemus johtikin sitten Aamulehden teatteritoimittajaksi 1995–2017.
Kiitos Mansi innostuksestasi ja peräänantamattomuudestasi! Olet tehnyt elämäntyölläsi Tampereesta monipuolisemman teatterikaupungin kuin ehkä itse tajuatkaan.
Toit kansainvälisiä ohjaajia ja ryhmiä Tampereelle ennen kuin moni muu alan ammattilainen tajusi, että niin voi tehdä. Olet tehnyt uusia asioita monesti riskillä, pelkäämättä, ja se on kannattanut.
Lasten silmät tulevat tuikkimaan vielä ainakin toiset puoli vuosisataa Pispalan entisessä VPK:n talossa ja kiertueilla eri puolilla Suomea.
Se on melkoinen perintö.
Anne Välinoro
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomen historia kivikaudelta Agricolaan (ja muuta proosaa)
KOLUMNI | Olivatko saame ja suomi alueemme ensimmäiset kielet? Mitä kieliä täällä on puhuttu? Mitä ”suomen kieli” tarkoittaa, Pekka Henttonen kysyy.
Sota, rauha ja manga
ESSEE | Topi Lepojärvi kirjoittaa kahdesta mangasarjasta ja pohtii, mitä kuka tahansa lukija voi niistä löytää sekä rauhattoman maailmanpolitiikan että oman arjen eettisten valintojen keskellä.
Demarien kannattajia ei kiinnostanut riittävästi – Itäsuomalaisen loppu on paha isku journalismille ja itäiselle Suomelle
KOLUMNI | Itäsuomalaisen kuolema on menetys, johon suomalaisella journalismilla ja Itä-Suomella ei olisi varaa, kirjoittaa Pasi Huttunen kolumnissaan.
Miksi lukea Sotamarsalkka Montgomeryn muistelmat nykyään?
ESSEE | Vaikka muistelmat ajoittuvat miltei 70 vuoden taakse ja glorifioivat brittiläistä sotahistoriaa, tekstin henkilökohtainen analyysi ja inhimillinen näkökulma ovat yhä ajankohtaisia.