Anne-Mari Alaspää (vas.), Riikka Papunen ja Tero Koponen. Kuva: Kari Sunnari / TTT
TEATTERI | Auvo Vihro, 66, taipuu edelleen sekä fyysisesti että ilmaisullisesti. Nyt hän taipuu päiväkoti-ikäiseen haalarihahmoon.
”Lapsen pään sisään on melkeinpä mahdotonta mennä, mutta isän riskirajoille hiipivään ajatusmaailmaan poraudutaan erinomaisesti.”
ARVOSTELU
Vanhempainilta
- Käsikirjoitus: Veikko Nuutinen
- Ohjaus: Juho Gröndahl ja Veikko Nuutinen
- Kantaesitys: Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 12.10.2022.
Tampereen Työväen Teatterin samalla viikolla kantaesitetyissä kahdessa kotimaisessa uutuudessa on mielenkiintoisesti paljon samaa. Liila Jokelinin Action Hero ja Veikko Nuutisen Vanhempainilta käsittelevät kumpikin ajallemme tyypillisiä elämänhallinnan paineita.
Niitä syntyy esimerkiksi siitä, että pitää olla koko ajan positiivinen ja toisaalta fundamentaalisti korrekti. Pitää huomioida toisten tunteet ja pitää pyrkiä pelastamaan planeettaa tekemällä kestävän kehityksen mukaisia kulutusratkaisuja.
Toinenkin piirre kytkee kappaleet toisiinsa: kummassakin on esiintyjäkaartin runkona nuoremman polven lahjakkaita näyttelijöitä ja heidän joukossaan yksi TTT:n pitkäaikainen luottotähti.
Vanhempainillan tapauksessa ensemblen veteraani on yhä niin taipuisa Auvo Vihro, 66. Taipuisa sekä fyysisesti että ilmaisullisesti. Hän sujahtaa tällä kertaa päiväkoti-ikäisen lapsen kurahaalarihahmoon, ja tekee sen tuiki eheästi sortumatta yliesittämiseen.
Ikänsä puolesta Vihro kävisi Tero Koposen isästä, mutta Nuutisen näytelmässä Koponen on Vihron isä. Myös Riikka Papunen ja Anne-Mari Alaspää ovat Vanhempainillassa isiä, minkä lisäksi he esittävät yhteensä pitkälti toistakymmentä muuta roolia, jotka vaihtuvat saumattomasti Eino Salmelaisen näyttämöllä kohtauksesta toiseen.
* *
Kellariteatterissa pyörivästä Action Herosta Vanhempainilta kuitenkin eroaa ratkaisevasti siinä, että Nuutinen ei pura ahdistuksia naurun vaan enemmänkin pohdinnan ja pelkojen kautta. Nyt ollaan monille tuttujen vanhemmuuden paineiden äärellä, ja niistäkin olisi varmasti irrotettavissa useat makeat naurut.
Ja itse asiassa Nuutisen tekstissä on paljon taidokasta irrottelua. Roolihahmojen vuorosanoissakin on nerokkaita tvistejä, mutta niille ei tee mieli hörähdellä kuin paikoin. Mieluummin niitä jää pureksimaan hetkeksi, mutta vain hetkeksi, sillä Vanhempainillan katsominen vaatii keskittymistä muun muassa siksi, että ajallisesti se hyppii kahden eri päivän välillä, minkä helpoiten tunnistaa siitä, onko Koposen hahmolla kipsi kädessä vai ei.
Auvo Vihron (oik.) rooliveto Tero Koposen pienenä lapsena tekee Vanhempainillasta näkemisen arvoisen, mutta näytelmässä on paljon muutakin itua. Kuva: Kari Sunnari / TTT
* *
Lapsiperheen onnentuskasta on tehty paljon taidetta. Selitys voi olla se, että moni taiteilija on niin sanottuja ruuhkavuosia eläessään samalla uransa parhaassa luomisvireessä.
Nuutinen tekee luonnollisesti omasta kokemuksestaankin kumpuavaa vanhemmuusanalyysiä miesnäkökulmasta, mikä sinänsä tekee teoksesta hiukan valtavirrasta poikkeavan. Lapsen pään sisään on melkeinpä mahdotonta mennä, mutta isän riskirajoille hiipivään ajatusmaailmaan poraudutaan erinomaisesti.
Hyvää on myös se, että ahdistavaa ja jopa pelottavaa vanhemmuutta kuvataan tavalla, joka ei välttämättä aiheuta katsojassa kuin hetkellistä ahdistusta. Taiteen puhdistava vaikutus ilmenee parhaimmillaan viimeistään siinä vaiheessa, kun pojan ja isän auktoriteettiasemat käännetään toviksi toisinpäin.
* *
Nuutinen sai 2018 vuoden parhaan näytelmäteoksen Lea-palkinnon vuodelta 2016 Pasi Was Here -tekstistään. Pasi oli aikuistuneen miehen matka nuoruuteen. Vanhempainilta on jo liki keski-ikäistyneen miehen matka vanhemmuuteen. Siinä näkyy kokemusasiantuntijuus.
Uutuusteos jatkaa erinomaisesti TTT:n uudistuvaa linjaa. Se tekee tilaa tuoreillekin tekijöille ja esittäjille, edistää ohjelmiston moninaisuutta ja antaa katetta Työviksen statukselle kansallisena instituutiona.
Mutta myykö se? Lauantaina Salmelaisen katsomossa ei ollut ahdasta. Herää ajatus, olisiko Vanhempainilta toiminut parhaiten Kellariteatterissa. Estradin valinta ei ole kuitenkaan mikään ratkaiseva tekijä. Nuutisen näytelmän soisi löytävän yleisönsä Työväen Teatterin todella runsaan ja laadukkaan juhlavuositarjonnan keskellä.
Matti Mörttinen
Vanhempainilta
- Näytelmäkirjailija: Veikko Nuutinen
- Kirjailijan tekstidramaturgi: Katariina Numminen
- Ohjaus: Juho Gröndahl ja Veikko Nuutinen
- Koreografia: Satu Tuomisto
- Lavastus: Perttu Sinervo
- Pukusuunnittelu: Marjaana Mutanen
- Valosuunnittelu: TJ Mäkinen
- Äänisuunnittelu: Kyösti Kallio
- Rooleissa: Tero Koponen, Auvo Vihro, Anne-Mari Alaspää ja Riikka Papunen.
Arvio tehty esityksestä Tampereen Työväen Teatterin Eino Salmelaisen näyttämöllä 15.10.2022. Esityksiä 31.12.2022 asti. Esityskalenteriin täältä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Näyttelijät pitävät interaktiivisen murhamysteerin pinnalla – arviossa Tampereen Teatterin Hiuskarvan varassa
TEATTERI | Tuulensuun Palatsin interaktiivisen murhamysteerin tapahtumapaikkana on parturikampaamo. Kesken arkisen aherruksen yläkerrassa tapahtuu henkirikos.
Näyttävä tulkinta vanhasta komediasta – arviossa Nokian työväenteatterin Herrat ovat herkkäuskoisia
TEATTERI | Serpin komedia vuodelta 1937 on visuaalisesti upeasti toteutettu, muttei ainakaan vielä nouse oikein lentoon.
Vie sie, mie vikisen vai reilusti synnytystalkoot – arviossa SuomiFilmin salaiset kansiot
TEATTERI | Entä jos Tuntemattoman Koskela olisikin synnyttävä nainen urakoimassa uutta tykinruokaa?
Porilainen Rakastajat-teatteri on sovittanut Rosa Liksomin Everstinnasta vahvan ja omaäänisen monologin
TEATTERI | Rosa Liksomin tekstistä on sovitettu porilaisteatterissa omaääninen monologi, joka pitää vakuuttavalla näyttelyllä otteessaan kaksi tuntia.
