Kuva: Teos
KIRJAT | Aida ja helleaalto katselee maailmanlaajuisia ongelmia lapsen näkökulmasta, hellyttävästi myötäeläen.
”Empatia on kirjan taikavoima.”
ARVOSTELU

Hannah Lutz, Jenny Lucander, Carina Frondén & Ida Berg: Aida ja helleaalto
- Suomentanut Päivi Koivisto.
- Teos, 2026.
- 32 sivua.
Miten kertoa pienelle lapselle isoista asioista, kuten ilmastonmuutoksesta? Tarvitseeko alle kouluikäisen ylipäätään tietää maapallon lämpenemisestä?
Näitä asioita mietin, kun luin Hannah Lutzin, Jenny Lucanderin, Carina Frondénin ja Ida Bergin lastenkirjaa Aida ja helleaalto (Teos, 2026). Jälkimmäiseen kysymykseeni vastaisin, että pitää tietää ainakin jonkin verran ja toisaalta niin vähän, ettei tiedosta ahdistu. Ensimmäiseen kysymykseen yhden hyvän vastauksen antaa tämä Aidan seikkailusta kertova kuvakirja.
Aida ja helleaalto katselee maailmanlaajuisia ongelmia lapsen näkökulmasta, hellyttävästi myötäeläen ja niin, että lapsi voi samaistua eläinten huoleen, mutta löytää kuitenkin lopulta paljon toivoa muun muassa läheisestä metsästä. Empatia on kirjan taikavoima.
Aida rakastaa eläimiä, kaikenlaisia ihan pienistä mönkijöistä ja vipeltäjistä lähtien ja kuulee niiden äänet jopa seinien läpi.
”Aida asuu isossa talossa, jossa on paljon ihmisiä ja seitsemänkymmentäviisi eläintä: neljä koiraa, yksi hamsteri, kolme etanaa, seitsemän hiirtä kellarissa ja viisi vintillä, neljäkymmentäkaksi sokeritoukkaa ja kolmetoista turkiskuoriaista. Sen pidemmälle Aida ei ole ehtinyt laskea.”
Aidan perheessä on äiti, isä ja pikkuveli. On kesä, ja uimarannalle olisi kiva päästä, mutta uiminen ei onnistu, kun meri on täynnä ikävää vihreää puuroa, ja jäätelökin melkein sulaa ennen kuin sen ehtii syödä loppuun. On helleaalto.
* *
Käynti eläintarhassa saa Aidan mielikuvituksen lentoon, ja tarhauksessa tuijottava gnuu tulee myös Aidan uniin. Aida on unimaailmassa Afrikassa yhtenä eläinten joukossa ja tuskailee, kun on niin kuivaa. Pian Aida lentää lintuna tulvamaiden yllä ja kohta hän surkuttelee mursujen kanssa jäätiköiden sulamista ja ruoan etsimisen vaikeutta. Vompattina Aida pakenee koalan kanssa metsäpaloa turvaan maankoloon ja ui pian perhokalana toisten kalojen kanssa meressä etsimässä viileämpiä paikkoja.
Jenny Lucanderin kuvitus on värimaailmaltaan viehättävän pehmeää ja kaunista. Lapsen kanssa voi ihmetellä, missä Aida unimaailmassa kulloinkin seikkailee. Mistä löytyvät tytön hiustupsut ja rusetit, kun tyttö köllöttelee mursuna jäämeren rannalla tai gnuuna Afrikan aavikolla?
* *
Kirjan teksti on selkeää ja lauseet juuri sopivan lyhyitä, joita alle kouluikäisen on helppo seurata. Lopussa on myös aikuisen avuksi pieni tietopaketti, jota voi käyttää hyväksi lapsen kanssa keskustellessa ja selittää, miksi gnuut ja muut eläimet ovat surullisia.
Aidan tarinassa on myös lohtua. Retki metsään tuo ilon, kun Aida seuraa muurahaisten touhuja ja miettii, mitä kaikkea elämää maan alla onkaan.
”…Marjalude vilahtaa kivien väliin. Kastemato kaivaa käytäviä mustikanvarpujen alla. Maamyyrä työntyy alaspäin maan sisässä. Mäyrä lähtee hämärissä pesästään. Aida tuntee ne koko kehollaan. Hän tuntee kuinka ne kaikki ovat eri tavoin olemassa. Sen, että ne ovat elossa. Ja hänkin on.”
Marjatta Honkasalo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Mitä tapahtuu, kun ikirouta sulaa? Arviossa Sohvi Kangasluoman Sitten purjehdimme pohjoiseen
KIRJAT | Finlandia-ehdokkaassa kuvatun purjehdusmatkan aikana tavataan kylien alkuperäisasukkaiden lisäksi niin merileijonia, karhuja, valaita kuin meduusojakin.
Toive paremmasta kiiltää kuin ilmapallo – arviossa Maria Viljan Finlandia-ehdokas Ilmapallokivi
KIRJAT | Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaassa otetaan taitavasti kantaa varattomuuteen. Päiväkoti-ikäisen Panun kaverilla on vappupallo, mutta Panulla ei.
Portti demonien riivaamaan historiaan – arviossa Miikka Tammisen Keskiajan demonit
KIRJAT | Miikka Tamminen johdattaa lukijan asiantuntevasti keskiajalle, jolloin demoneiden, riivaajien ja paholaisen ajateltiin olevan totisinta totta.
Myyttien mataharit ja todelliset naisvakoojat – arviossa Piia Vuorisen Vaarallisen viekkaita
KIRJAT | Piia Vuorinen vie itsenäisyyden alkuajan vakoojajahtiin, jossa todellisuus on fiktiota monimutkaisempaa.



