Kuvat: Kieran Coatman / S&S
KIRJAT | Aleppon mehiläistarhuri -romaanilla vaikutuksen tehneen Christy Lefterin uusi romaani on kauniisti kirjoitettu, mutta jää hötöksi sanahelinäksi, josta puuttuu henki.
”Toivotaan, että tämä on vasta harjoituskappale, sillä kyky tarinankerrontaan Lefterillä kyllä on.”
ARVOSTELU
Christy Lefteri: Laululinnut
- Suomentanut Leena Ojalatva.
- Kustantamo S&S, 2022.
- 230 sivua.
Lukemattomat srilankalaiset, thaimaalaiset, filippiiniläiset ja vietnamilaiset naiset jättävät joka vuosi kotinsa ja lapsensa ja lähtevät huolehtimaan toisten ihmisten kodeista ja perheistä voidakseen taata omille rakkailleen paremman tulevaisuuden. Erityisen paljon heitä on Lähi-idässä, mutta onhan heitä hoiva-alalla ja kotiapulaisina myös Suomessa.
Ainakin Lähi-idässä välitysfirmat pakottavat naiset usein vuosien velkavankeuteen kiskoessaan tuhansien eurojen palkkioita työpaikkaa vastaan. Usein heiltä takavarikoidaan myös passit. Kotiapulaisten palkat ovat pieniä ja työajat pitkiä; monille ainoa vapaa aika on sunnuntaiaamu. Videopuhelut kotiin pitävät heidät omien lasten elämässä kiinni.
Näiden naisten tragedioihin kyproslainen Christy Lefteri paneutuu kotisaarelleen sijoittuvassa romaanissaan Laululinnut (S&S, 2022). Nisha on Sri Lankasta ja on asunut Kyproksessa yhdeksän vuotta, kasvattanut työnantajansa tytärtä pienestä pitäen. Yiannis on talouslaman myötä menettänyt hyvän elämänsä rahoitusmaailmassa ja hankkii nyt elantoaan kielletyin keinoin salametsästyksellä. Romaani kiertyy näiden kahden sekä Nishan työnantajan Petran ympärille.
Tärkeitä teemoja
Romaanin teemoina ovat rakkaus, kaipaus ja se, miten ihminen voi katsoa toisen ohi vuodesta toiseen, vaikka toinen on aivan lähellä.
Lefterin viime vuonna ilmestynyt Aleppon mehiläistarhuri pakotti katsomaan pakolaisuutta silmiin ja vaikka se sattui, romaani on upea. Laululinnut myös hyvin kauniisti kirjoitettu, mutta jää hötöksi sanahelinäksi, josta puuttuu henki.
Nämä siirtotyöläiset ja heidän kohtelunsa on tärkeä teema, jonka soisi saavan enemmänkin huomiota. Toivotaan, että tämä on vasta harjoituskappale, sillä kyky tarinankerrontaan Lefterillä kyllä on.
Äänikirjassa ärsytti taas kerran huolimattomuus nimien lausumisessa. Olisi kohtuullista selvittää, että kreikkalainen Yiannis on lausuttuna ”Jannis” eikä ”Jaanis”, mutta valitettavasti vähänkin vieraammissa kielissä lukijat menevät ilmeisesti arvailujen pohjalta.
Leena Reikko
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Antti Heikkisen kertomus Pokeloiden suvusta antaa kaivatun näkökulman sodan jälkeiseen musiikkikulttuuriin
KIRJAT | Kirjailija Antti Heikkinen syventyy ansiokkaasti soivan suvun maailmaan. Marjatta, Martti ja Eveliina Pokela olivat musiikillisen korkeakulttuurin ja populaarin välimaastoon asettuva ilmiö.
Katja Ketun romaani kertoo Lars Levi Laestadiuksen vaimon Brita-Kajsan elämän tarinan
KIRJAT | Tarina Brita-Kajsan elämästä ennen ja jälkeen Laestadiuksen kuoleman piirtää antoisan kuvan aikakauden tapahtumista.
Rakastettu ja vihattu Suomen Rautarouva – arviossa Lauri Nurmen ja Onni Karin Riikka Purra -elämäkerta
KIRJAT | Lauri Nurmen ja Onni Karin kirjoittama epävirallinen elämäkerta Suomen rautarouva on kiehtova kuvaus tämän hetken vaikuttavimpiin kuuluvasta suomalaisesta poliitikosta.
Mikko Nenosen runokokoelma ei saa tähtiä vaan pääskysen, voikukan, sammakon, västäräkin ja lapsen hymyn – arviossa Hengittävä eläin
LEVYT | Tamperelaisen Mikko Nenosen toinen runokokoelma Hengittävä eläin saa lukijan ymmälleen, hämilleen – mitä ihmettä tästä sanoisi ja kirjoittaisi?