Tänä kesänä Savonlinnan Oopperajuhlat luottaa varmoihin yleisönsuosikkeihin – arviossa Nabucco ja Figaron häät

Henning von Schulman (Figaro). Kuva: Savonlinnan Oopperajuhlat

Giuseppe Verdin Nabucco ja W.A. Mozartin Figaron häät Olavinlinnassa Savonlinnan Oopperajuhlilla 8.–9.7.2026.

Giuseppe Verdin Nabucco on opera seriana hyytävää draamaa, jossa kuorolla on suuri rooli, kun taas W. A. Mozartin Figaron häät on kepeä koominen irroittelu, opera buffa, jossa solisteilla on paljon laulettavaa ja näyteltävää kuoron roolin jäädessä vähäiseksi.

Nabucco kantaesitettiin vuonna 1842. Giuseppe Verdi oli kokenut raskaita vastoinkäymisiä: hänen vaimonsa ja kaksi pientä lastaan olivat kuolleet muutamaa vuotta aiemmin. Verdi jopa harkitsi säveltämisen lopettamista. Nabucco osoittautui onneksi läpimurroksi, joka käynnisti Verdin pitkän kansainvälisen uran.

Giorgio Berrugi, Ena Pongrac ja Marigona Qerkezi. Kuva: Savonlinnan Oopperajuhlat

Nabucco-oopperassa Babylonian kuningas Nebukadnessar (Nabucco) valloittaa Jerusalemin – näin tapahtui oikeastikin 500-luvulla e.a.a. Tarina käsittelee vallan, ylpeyden, uskon, rakkauden ja sovituksen teemoja. Esitys sopii hyvin Olavinlinnaan; lavastus korosti oopperan monumentaalisuutta. Tornia ja porttia kuvaava rakennelma toimi hyvin, mutta valaistut ääriviivat ja linnan muurin oikeanpuoleiseen aukkoon sovitettu valopuufiguuri saattoivat muistuttaa syksyn kausivaloja.

Rodula Gaitanoun ohjausta on kiitetty. Epäuskottavuuttakin silti löytyi huvittavuuteen asti: Abigaillen luonteella ei kyllä taputella menetettyä Ismaelia lapsekkaasti, eikä pistoolin kanssa mesoamista tarvita osoittamaan vallanhimon, sorron ja väkivaltaisuuden ainaista läsnäoloa meidänkin aikanamme.

Kuva: Savonlinnan Oopperajuhlat

Nabuccon kuoron valmentaja ensi-illassa (8.7.2026) oli Jan Schweiger, joka vastasi Savonlinnan Oopperajuhlakuoron korkeasta musiikillisesta tasosta. Kuoro lauloi upeasti, vaikka puvustus olikin outo. Olavinlinnan lava on leveä mutta syvyydeltään rajattu, joten ohjaajalla oli vaikea työ liikutella kuoroa kohtauksissa sulavasti.

Mutta kaihoisasti soi oopperan kuuluisin kohtaus Va pensiero. Sen esittämiset ovat lähteneet suorastaan lentoon, ja monissa eri yhteyksissä kuvanneet kulloisenkin kuoron voimakasta vetoomusta maansa vapauden kaipuusta sortoa vastaan.

Ensi-illassa kapellimestarina oli Lopez Reynoso, ja päärooleista mainittakoon hienosti laulaneet Damiano Salerno Nabuccona ja Marigona Qerkezi Abigaillena.

* *

Figaron häät (Le nozze di Figaro) sai ensi-iltansa Wienissä vuonna 1786. Lorenzo Da Ponten libretto perustuu Pierre-Augustin Caron de Beaumarchais’n näytelmään. Näytelmä oli omana aikanaan kiistelty aatelistoa arvostelevan sisältönsä vuoksi; palvelijat ovat tarinassa nokkelampia kuin isäntänsä.

Figaron häät oli Mozartille merkittävä taiteellinen huippukohta, vaikka alun perin sen menestys Wienissä olikin maltillista. Myöhemmin oopperasta tuli yksi maailman esitetyimmistä ja arvostetuimmista.

Kuva: Savonlinnan Oopperajuhlat

Figaro ja Susanna vedättävät kreivi Almavivaa. Kreivi yrittää vietellä Susannan ennen tämän ja Figaron häitä, toisin sanoen käyttää ensiyönoikeuttaan. Figaro ja Susanna päättävät antaa kreiville opetuksen. Suunnitelma perustuu kirjeisiin, valepukuihin ja väärinkäsityksiin. Susanna teeskentelee suostuvansa kreivin kosiskeluun ja sopii salaisen tapaamisen puutarhaan. Todellisuudessa Susanna ja kreivitär vaihtavat vaatteita, joten kreivi yrittää vietellä omaa vaimoaan!

Figarokin näyttää hetken lankeavan ansaan ja luulee Susannan pettävän häntä, mutta saa pian tietää juonen ja liittyy siihen mukaan. Lopulta kreivi jää kaikkien edessä kiinni petollisuudestaan, tunnistaa vaimonsa ja pyytää tältä anteeksi.

Francis Hüsersin Savonlinnaan ohjaama Figaron häät on selvästi feministinen ooppera, jossa naiset ovat loppujen lopuksi kaikista fiksuimpia. Opperassa on monta solistia, jotka Savonlinnan esityksessä (9.7.2026) lauloivat loistavasti.

Sonja Herrasen kanssa kreivitär Almavivan roolin vuorottelee kuvassa näkyvä Johanna Nylund. Kuva: Savonlinnan Oopperajuhlat

Figaron (basso Henning von Schulman) ensimmäinen aaria Se vuol ballare, signor Contino (”Jos herra kreivi tahtoo tanssia”) on tarkoituksellisesti menuettimainen, sillä menuetti oli aristokratian hienostunut hovitanssi. Mozart käyttää tätä rytmiä ironisesti: Figaro ikään kuin kumartaa kohteliaasti kreiville, mutta samalla pilkkaa tätä.

Deh vieni, non tardar (”Tule jo, älä viivy”) on neljännen näytöksen kaunis rakkausaaria puutarhassa. Se on Susannan (sopraano Lucrezia Drei) tunnetuin numero ja soi lumoavasti.

Kreivi Almavivan (baritoni Jérôme Boutillier) Hai già vinta la causa!… Vedrò mentr’io sospiro on raivokas aaria, jossa hän huomaa Figaron ja Susannan olevan askeleen edellä. Kreivin oli tässä esityksessä itsekäs räyhääjä, vaikka hän useimmiten esiintyy kylmänä, tunteettomana egoistina.

Kreivitär Almavivan (sopraano Sonja Herranen) kuuluisin aaria Dove sono i bei momenti (”Missä ovat ne ihanat hetket”) on koskettava muistelu avioliiton onnellisemmista ajoista. Nerokkaasti Mozart sävelsi murheen duurisävellajiin.

Cherubinona lauloi mezzosopraano Elsa Angervo. Esitys oli raikas ja hauska.

Lavastus oli mukavasti rajattu pieneen tilaan puisine korokkeineen ja loppukohtauksen puutarhakeinuineen ilman että koko näyttämön leveyttä olisi käytetty. Orkesteri oli perillä Mozartin soittamisesta.

Kummankin oopperan yleisö oli tyypillisen suomalaista kulttuuririennoissa käyvää väkeä; pääosin varttunutta eläkeläisjoukkoa, jossa naiset enemmistönä. Yleisö edusti suuria ikäluokkia. Mitähän sitten tapahtuu, kun heistä aika jättää?

Jukka Kallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua