Waltarin tunne-elämän kriisit heijastuivat klassikkokirjan hahmoihin – arviossa Panu Rajalan Sinuhen synty

Kuva: Laura Malmivaara / SKS Kirjat

Toisen maailmansodan vielä riehuessa Euroopassa ja Aasiassa Mika Waltari vetäytyy Tunturikadulta Helsingistä laukkuineen, kirjoituskoneineen, paperipinkkoineen ja koirineen Hartolaan Kalhon kartanoon. Siellä hänelle on lämmitetty Marjatta-vaimonsa äidin hirsirakennus Enoveden rannalla. Se oli Waltarille tuttu paikka, jossa hän oli kirjailijan töitä harjoittanut. Mutta huhtikuun iltana 1945 hänellä oli mukanaan lääkäri Sinuhe ja muut egyptiläiset, jotka vaativat tulla kuulluiksi ja tarinansa kirjatuiksi.

Waltari kiipeää hirsimökin vinttikerrokseen tilaan, jossa on pöytä, tuoli, pieni kirjahylly ja lamppu. Ikkunasta näkyvät mustat puut ja harmaa järven jää. Vintissä ovat egyptiläisten lisäksi eteerisesti läsnä Otto Mäkilän Vaellus-maalaus ja sen kolmijalkainen mies sekä Helena Kangas.

Mika Waltari on vieraillut aikaisemmin talvella 1945 nuoruutensa kaupungissa – Turussa. Tästä käynnistä – josta hän on hykerryttävästi kertonut kirjassaan Neljä päivänlaskua (1949). Turkulaiselta Otto Mäkilältä hankkimansa Vaellus-maalaus oli kaiketi osa taiteellista ympäristöä, jossa Mika Waltari liikkui 1940-luvun alussa. Rajala esittää kolmijalkaisen miehen liittyvän henkiseen ja symboliseen maisemaan, jossa Sinuhe egyptiläinen alkoi hahmottua. Vaelluksen yksinäistä kulkua, etsintää ja sisäistä matkaa on pidetty osuvana rinnastuksena Sinuhen elämänkaareen.

Waltari rakastuu Helena Kankaaseen, mikä johtaa kirjeenvaihtoon. Hän pystyy kirjoittamaan Helenalle lähes päivittäin jopa kymmensivuisia kirjeitä mahdottoman vaativan romaanin luomisprosessin rinnalla. Vähän yli kahdessa kuukaudessa hän naputtaa 904 liuskaa Sinuhe egytiläistä!

Panu Rajala kirjoittaa Waltari-elämäkerrassaan Unio Mystica (2008) kirjailijan olleen ”vapaa mielikuvituksen rajoista, koska ei ollut käynyt Egyptissä. Hän eläytyi lääkäri Sinuhen ja Ekhnatonin aikaan ja maahan kuin olisi todella käynyt siellä.”

Helena Kangas oli Panu Rajalan mukaan Waltarin tärkeimpiä emotionaalisia vaikuttajia Sinuhen kirjoittamisen aikana. Kirjeenvaihto osoittaa, että Waltarin voimakas rakkaus, epävarmuus, mustasukkaisuus ja syyllisyys kietoutuivat romaanin syntyaikaan. Rajalan mukaan juuri tämä tunne-elämän kriisi antoi romaanille sen poikkeuksellisen psykologisen syvyyden.

* *

Panu Rajala ehdottaa, että Waltarin yksityinen mielikuvitus saattoi liikkua eroottisen vallankäytön, alistamisen ja kärsimyksen kuvastossa. Julkisuudessa ei kuitenkaan ole esitetty koko tekstiä eikä sen perusteella voi tehdä varmoja johtopäätöksiä Waltarin seksuaalisesta elämästä tai mieltymyksistä. Tutkimuksellisesti olisi liian pitkälle menevää päätellä kirjallisesta tekstistä suoraan kirjoittajan henkilökohtaisia taipumuksia.

Rajala tulkitsee, että kirjoitusprosessin aikaina Waltarin tunne-elämän kriisi heijastuu myös Sinuhen hahmoihin. Sinuhen ja Neferneferneferin sekä Sinuhen ja Meritin suhteissa esiintyvät vallan, riippuvuuden, alistumisen, kaipuun ja syyllisyyden teemat voi nähdä osin Waltarin oman kokemusmaailman kirjallisina muunnoksina. Tämä on kuitenkin tulkinta, ei asia, jonka voisi osoittaa yksiselitteiseksi tosiasiaksi.

Sinuhen synty ei mullista tietämystämme itse romaanin historiallisista lähteistä tai Waltarin työskentelytavoista. Merkittävin löytö on, että se tuo ensimmäistä kertaa käyttöön osan Waltarin ja Helena Kankaan (kirjailijanimeltään Leena Ilmari) välisestä kirjeenvaihdosta, joka oli pitkään suljettuna arkistossa. Rajala pitää näitä kirjeitä avaimena siihen, millaisessa tunnetilassa Sinuhe egyptiläinen syntyi.

Siksi Sinuhen synty -teoksessa (SKS, 2026) on itse asiassa suhteellisen vähän kirjan syntyyn liittyvää teksiä. Mutta teos valottaa Waltarin Sinuhea monelta muulta puolelta ja sopii erinomaiseksi päivitykseksi niille, jotka ovat nuoruutensa päivinä tuon mestariteoksen lukeneet. Se elää edelleen ja on allegorisen ajankohtainen monin tavoin.

Sinuhen synty on peräti 45. Panu Rajalan teos. Mika Waltarin lisäksi Rajala on tutkinut monia muitakin kotimaisen kirjallisuuden mestareita, kuten Sillanpäätä, Leinoa, Kiantoa ja Meriluotoa.

Jukka Kallio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua