Filemonin surrealismi on vastalääke hulluksi käyneeseen maailmaan – viides suomennettu albumi Epäuskoisen retki

Kuvat: Wiki Commons / Story House Egmont

Fred: Filemon – epäuskoisen retki (Story House Egmont, 2022). Suomentanut Jukka Heiskanen.

Ranskalainen runoilija Jean Cocteau kertoi, että unen logiikka on hänelle täysin selkeä. Samaan tapaan sarjakuvataiteilija Fredin (1931–2013, Frédéric Othon Théodore Aristidès) luoma maailma on surrealismistaan huolimatta hykerryttävän selkeä. Hänen seikkailuissaan leikitään kielellä ja logiikalla; siksi niihin lähtee yhtä mielellään mukaan niin lapsena kuin nyt keski-ikäisenä.

Filemon on samaa belgialais-ranskalaista laatusarjakuvaa kuin esimerkiksi Ahmed Ahne, Asterix ja Lucky Luke – olihan Fred käsikirjoittajamestari René Goscinnyn löytö.

Ensimmäinen Filemon, Kolmen pöllön arvoitus, ilmestyi laatukustantamo Dargaudilla vuonna 1965. Suomalaiset eivät Filemonille vielä 1970-luvulla syttyneet. Otava julkaisi tuolloin kolme albumia: A:n haaksirikkoinen, Villi piano ja Riippuva linna. 1990-luvulla yritettiin uudestaan Kolmen pöllön arvoituksen myötä, mutta sekään ei myynyt tarpeeksi. Onneksi Story House Egmont yrittää nyt vielä kerran, tällä kertaa eurooppalaisia sarjakuvaklassikkoja esittelevässä BD-sarjassaan.

Edelliset suomennetut Filemon-albumit. Kuva: Petri Aarnio

Filemonin seikkailut ovat eräänlainen Liisa ihmemaassa -saaga. Tarinoissa viitataan myös Robinson Crusoeen. A:n haaksirikkoisessa Anatole-aasinsa sekä ärtyisän isänsä kanssa asuva Filemon matkaa pihakaivonsa kautta omituiseen kakkosmaailmaan, joka sijaitsee kirjaimellisesti karttapallon Atlantin A-kirjaimella. Siellä hän kohtaa herra Bartolomeuksen, joka halua pois A:lta. Hän on tulevien seikkailujen aisapari ja useimmiten niiden käynnistäjä. Eri kirjainsaarilla he kohtaavat erityisiä hahmoja ja kirjaimelta toiselle liikutaan mitä omituisemmin kulkuneuvoin ja keinoin.

Nyt julkaistu Epäuskoisen retki -albumi (Story House Egmont, 2022) on viides Filemon-albumi ja neljäs, jossa leikitellään kirjaimilla. Tällä kertaa herra Bartolomeus haluaa palata Filemonin ja Felix-sedän avustuksella A:lle, mutta reissuun tempautuukin Filemonin Hektor-isä. Bartolomeus jää seikkailusta kokonaan paitsi, kun ei mahdu kuiskaajankokoppiin (sic). Isän jääräpäinen epäusko alleviivaa tarinan filosofiaa: hän ei usko edes kun näkee.

Kohtaus Epäuskoisen retki -tarinasta. Kuva: Story House Egmont

Filemon ajelehtii maailmoista toiseen. Hänen viattomuutensa on hyväntahtoista, mutta siinä on alakuloinen pohjavire: häntä ei oikein kuulla saati uskota missään maailmassa. Vaikka tarina on julkaistu vuonna 1974, olen kuulevinani sen taustalta yhä ajankohtaisemmaksi käyvän surrealistisen naurun: elämän logiikan käydessä pandemian, sodan ja ekologisen katastrofin puristuksessa yhä hankalammaksi hallita Filemonin surrealismi tyynnyttää merkillisellä tavalla, häneen on helppo samaistua. Mikä ihmistä odottaa heti seuraavan kulman takana?

Aiemmista albumeista totuttuun tapaan myös Epäuskoisen retken lopussa on pääseikkailusta irrallaan kaksi tarinaa, ensimmäinen taikurin toimimattomasta hatusta ja toinen fakiirista, joka soitollaan villitsee tien. Filemonin taikamaailma siis vuotaa toisinaan myös meidän maailmaamme. Unen logiikalla se niin tekee.

Petri Aarnio

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua