Pylkkänen, Hetemäki, Vihriälä ja Korkman. Kuva: Emma Suominen
KIRJAT | Martti Hetemäki, Sixten Korkman, Elina Pylkkänen ja Vesa Vihriälä arvioivat Suomen mahdollisuuksia menossa olevassa murroksessa.
”Kirja on välttämätöntä luettavaa kaikille niille, jotka haluavat rakentaa Suomesta menestyvää yhteiskuntaa.”
Martti Hetemäki, Sixten Korkman, Elina Pylkkänen & Vesa Vihriälä: Selviytyvän Suomen suunta. Teos, 2026. 394 sivua.
Suomen tilan pohdinta on talous- ja yhteiskuntatieteiden kuningaslaji, jota ruokkivat suomalaisen yhteiskunnan jatkuvat murrokset ja tulevaisuuspelot. Neljän vuoden välein lähestyvät eduskuntavaalit tuottavat lisäpiikkiä julkaisumääriin. Aihetta koskevia kirjoja on vuosien mittaan julkaistu sen verran paljon, että tekijöiltä ovat alkaneet loppua kirjannimet.
Kuningaslajin uusin edustaja on Martti Hetemäen, Sixten Korkmanin, Elina Pylkkäsen ja Vesa Vihriälän uusi teos Selviytyvän Suomen suunta (Teos, 2026). Kirjoittajat ovat suomalaisen talouspolitiikan raskainta sarjaa, eivätkä kaipaa pidempää esittelyä. Heillä on historiallista perspektiiviä ja poliittisesti mahdollisen tajua. Teoksen ideana on arvioida Suomen mahdollisuuksia menossa olevassa murroksessa neljästä toisiaan täydentävästä näkökulmasta sekä esittää kirjoittajien yhteinen näkemys Suomen talouden menestystarinan jatkumisen edellytyksistä.
Kullakin luvulla on omat keskeiset viestinsä. Kirjan avaava Vesa Vihriälä pohtii Suomen sopeutumiskyvyn ja kimmoisuuden perusteita. Hänen näkökulmastansa Suomen keskeinen haaste on ollut hidas toipuminen talouden shokeista. Tämä on vaivannut Suomea erityisesti 2010-luvun jälkeen. Näistä lähtökohdista syntyvät politiikkasuositukset alleviivaavat julkisen talouden kestokyvyn parantamista, talouden uudistuskykyä ja uutta Eurooppa-politiikkaa.
Sixten Korkman keskittyy hyvinvointivaltion tilaan ja tulevaisuuteen. Hän selittää hitaammallekin lukijalle sopivalla tavalla hyvinvointivaltion historiaa, periaatteita ja tavoitteita, ja kytkee sitten havainnot talouspolitiikkaan. Keskeinen viesti on, että hyvinvointivaltio kyllä säilyy, mutta se vaatii sekä tuottavuutta lisäävää sopeuttamista ja työllisyyttä edistävää talouskasvua.
Martti Hetemäki on valinnut teemakseen innovaatiovetoisen talouskasvun reunaehdot. Hänen arvionsa mukaan luova tuho on Suomessa enemmän tuhonnut kuin luonut sillä korkean tuottavuuden tuotantoa on syntynyt liian vähän. Eräs syy tähän on liian vähäiset investoinnit aineettomaan pääomaan, joka puolestaan liittyy pankkikeskeiseen investointijärjestelmään, kasvavien yritysten rahoituskuiluun, ja pitkäaikaisten avain/ankkuriomistajien (sukujen ja säätiöiden) vähäiseen määrään. Ratkaisuja Hetemäki hakee muun muassa teknologiakehityksen etulinjaan pyrkimisestä ja korkeakoulujärjestelmän uudistamisesta.
Elina Pylkkänen keskittyy leipälajiinsa eli työmarkkinoihin. Hän aloittaa toteamalla korkean työllisyyden tavoitteen ja demografisen muutoksen yhteensovittamisen haasteet, ja käy sitten lävitse työmarkkinoiden erityispiirteitä ja kriittisiä kysymyksiä. Ratkaisua hän hakee koulutustasojen nostamisesta, palkanmuodostusmallin kriittisestä arvioinnista ja siirtymisestä lähemmäksi tanskalaista joustoturvamallia, jossa yhdistyy heikompi työsuhdeturva, korkeampi sosiaaliturva ja aktiivisempi työvoimapolitiikka.
* *
Yhteenvetoluvussa nelikko seisoo jalat tukevasti maassa, ja linjaa siitä mikä on hyvänä päivänä poliittisesti mahdollista ja toimeenpanokelpoista. He korostavat Suomen potentiaalia ja uskovat Suomen nousevan takaisin pohjoismaiseen ryhmään myös taloudellisesti. Uudistamista kaipaavat monet asiat, mutta erityisesti Suomen rahoitusjärjestelmässä, julkisessa taloudessa, veropohjien tiiveydessä ja osaamistasossa on rakenteellisia valuvikoja. Työllisyysasteen kannalta kohtaanto-ongelman ratkaisu (käytännössä työllisyyspalvelut) on avainasemassa. Myös maahanmuutto on osa ratkaisua, kunhan tulijat integroituvat hyvin suomalaiseen yhteiskuntaan.
Kaikkineen nelikon kirja on huolella harkittu kokonaisuus, jonka sisältö on yhdistelmä analyyttistä otetta ja poliittisia linjauksia. Teos oli myös monella tavalla ennakko-odotusten mukainen, sillä kukin kirjoittaja on jakanut samankaltaiset näkemyksensä jo aikaisemmin. Tästä huolimatta – tai sen takia – kirja on välttämätöntä luettavaa kaikille niille, jotka haluavat rakentaa Suomesta menestyvää yhteiskuntaa.
Juho Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Jukka Itkonen sanoitti yli tuhat laulua ja kirjoitti yli 50 kirjaa – arviossa Antti Ahon ja Suonna Konosen kirjoittama elämäkerta
KIRJAT | Jukka Itkosen elämäkerta koostuu hänen suuren tuttavapiirinsä haastatteluista sekä hänen omista ajatuksistaan elämästä ja olemisesta elämän ja taiteen moniottelijana.
Sosiaalityötä lasten ja nuorten ehdoilla – arviossa tietokirjauutuus Lapsi- ja nuorisolähtöinen sosiaalityö
KIRJAT | Anu-Riina Svenlinin, Tiina Lehto-Lundénin ja Tuuli Lamposen toimittama teos käsittelee lasten ja nuorten arkea ja kokemuksia sosiaalityön asiakkaina.
Matkalla kaivokseen ja omaan mieleen – arviossa Sōseki Natsumen Kaivos
KIRJAT | Lähes 120 vuotta sitten kirjoitettu matka kohti pimeää kuparikaivosta on nyt suomennettuna japanilaisen kirjallisuuden ystäville kiinnostava lisä.
Mieskirjailijalla on vaikea äitisuhde – arvioitavana Heikki Kännön Silmät
KIRJAT | Pariisiin sodanjälkeisiin älykköpiireihin sijoittuva Silmät yhdistelee todellisia henkilöitä fiktiivisiin mysteereihin ja kertoo pakkomielteisestä mieskirjailijasta.