Tanjalotta Räikkä, Nuutti Vapaavuori ja Perttu Sinervo. Kuva: Petteri Aartolahti

Teatteri Telakan 25-juhlavuotisohjelmistoon kuuluva Satujen Disko – Full HD operoi raihnaisuuden estetiikalla synkistelemättä. Siinä kuolema ei ole raskas taakka vaan vääjäämätön fakta, joka alati oleva läsnäolo käännetään juhlan aiheeksi, karnevalisoidaan.

Kaikista meistä tulee isona vainajia, kuten Nuutti Vapaavuoren mummo taannoin oli Ystäväni-kirjaan kirjoittanut.

* *

Muutamia vuosia sitten Nuutti Vapaavuori oli tullut elämässään vaiheeseen, jossa keski-ikä oli totta ja ruumiin raihnaistuminen vääjäämätön fakta. Se näkyi ja sattui.

Ajatus omasta kuolevaisuudesta kirkastui hänelle. Hän halusi alkaa isona gootiksi ja näin vähitellen syntyi Gootti Vapaavuoren hahmo.

Goottius näyttäytyi Vapaavuorelle kauniina. Gootillehan kuolema on kaiken tavoite, elämän päämäärä ja kliimaksi. Elämä ainoastaan eräänlaiset laimeat etkot.

Esitys rakentuu Gootti Vapaavuoren hahmon ympärille. Siinä Gootti purkaa tuntojaan elämästä ja kuolemasta niin puheen kuin musiikin kautta.

* *

Joka sekunti kuolee ihminen ja jokainen heistä on tiettävästi ensikertalainen. Elämä on vääjäämätöntä kiertokulkua, ihminen häivähdys universumissa.

Vielä kuitenkin on mahdollisuus käydä se tatuointi ottamassa. Vielä joka ainoa sekunti on uusi ja me olemme noissa sekunneissa eläviä aikamatkustajia.

Ihmisellä ei kuitenkaan ole voimia olla kuolematon. Kuolema on ihmisen osa. Vapaavuorelle ja kumppaneille luontainen tapa käsitellä kuolemaa on nimenomaan ilon kautta ja se välittyy katsojalle. Tässä esityksessä ei siis synkistellä tai voivotella, mitään.

Gootti eli Nuutti Vapaavuori. Kuva: Petteri Aartolahti

* *

Esityksen tapahtumapaikkana on baari, ja yleisö on osa lavastusta. Katsojat istuvat pöydissä, tiskiltä saa tilata juomaa, punaiset valot värittävät hämyistä tilaa ja johdattelevat tunnelmaan. Tästä baarista löytyy niin tanssilattia kuin esiintymislava. Pöytiin on jaettu karaokelistat.

Tiskin takana päivystävän Maman (Tanjalotta Räikkä) mukaan juomalista on pieni, mutta sitäkin laadukkaampi. Kaikki kuitenkin maksaa ja kaikki tulee myös loppumaan, aikanaan.

Vessaa tässä baarissa ei ole, joten yleisö joutuu pidättelemään, kunnes pyörtyy. Tanssia kuitenkin saa ja karaokeen voi ilmoittautua. Pakko ei kuitenkaan ole kuin kuolla. Ja oikeasti vessaankin voi mennä, juuri silloin kuin haluaa.

* *

Baari tapahtumapaikkaa on mitä ilmeisimmin myös omanlaisensa koronakapinan muoto. Alkoholin myynti on tuotu osaksi esitystä, koska sehän on itsessään tärkeä elinkeino ja yhteiskunnassamme todistetusti suojatumpi toiminnan laji kuin kulttuurin eri genret.

Ehkä tällä keinoin tiettyjä tiukempia rajoituksia on mahdollista tarpeen niin vaatiessa kiertää, sillä viime aikoina on käynyt selväksi, että samassa tilassa on sallitumpaa ns. ryypätä kuin esimerkiksi seurata teatteriesitystä tai runonlausuntaa.

Ja onhan alkoholin juominen nyt vääjäämättä turvallisempaa! Kulttuurin eri ilmenemismuodot ovat erittäin vaarallisia kansankiihotuksen alkulähteitä. Tunteita herättäessään ne voivat jossain tapauksissa jopa laittaa ajattelemaan tai johdatella kyseenalaistamisen poluille tässä absurdissa maailmassa, jossa elämme ja varsinkin kuolemme.

* *

Satujen disko – Full HD -esitystä voi luonnehtia keikaksi, jollaisen se ainakin simuloi, mutta myös joksikin muuksi. Se on teatteria, mutta samalla vapaata tunnelmaa henkivä illanvietto, jossa ei vaikuta olevan tarpeen lopulta kauheasti esittämällä esittää, mitään. Tällaisen tunnelman luominen ei ole itsestäänselvyys ja siinä onnistutaan erinomaisen hyvin, vailla vaivaantuneita siirtymiä.

Koen yllättävän raikkaan tuulahduksen kaiken tämän viimeaikaisen koronakurimuksen keskellä ja toivottavimmin jo jälkimainingeissa, kun yhtäkkiä olen yhtäaikaisesti niin teatterissa, keikalla kuin baarissa ja ihmisten keskellä, vihdoinkin. HUOM. Kaljaakin on!

Tämä määrittelemätön ja notkeasti muuntuva tapahtuma päästää sisäänsä, ottaa avosylin vastaan, ei tylsistytä, ei ärsytä, nostaa tunnelman luonnollisesti ja antaa syyn iloita hetkessä, syyttäkin.

Perttu Sinervo. Kuva: Petteri Aartolahti

* *

Gootti Vapaavuori saapuu lavalle ruumisarkkumaisessa suksiboksissa. Valoissa ja sisääntulomusiikissa ei ole säästelty, ja tämä mahtipontisuus ilahduttaa koronakaranteenien näivettämää ihmistä.

Urut soivat ja susi ulvoo, kun Gootti tekee näyttävän sisääntulonsa, kertoen todennäköisyyksiä syövän esiintymisestä katsojakunnan keskuudessa. Sitten musiikin hakkaava biitti imaisee kaiken sanotun itseensä ja keinuttaa kauas jonnekin, ihanaan unohdukseen.

Kaikista meistä tulee vainajia, kyse on vain ja ainoastaan ajasta. Näytelmä näyttää arkipäivämme lakoniset hetket, jotka kuoleman läsnäolo kultivoi ja muuttaa merkityksellisiksi. Elämä on yllätyksellistä, latteaa, rumaa ja kaunista ja se on enemmän kuin ok.

Gootti Vapaavuori antaa omat kasvonsa rajallisuudellemme jaetulle kokemukselle siitä, kuinka aika yhtäkkiä onkin jo jossain toisaalla ja kuinka minusta ei tullutkaan sitä futistähteä.

Esitys elää hetkessä. Se on interaktiivinen ja rento ja tuo tietoisuuden kuoleman jatkuvasta läheisyydestä tajuntaamme, mutta juuri siksi samalla herättää meidän eloon.

* *

Musiikki on esityksessä keskeisessä roolissa. Mä selviän -kappaleen kantaäiti on epäilemättä kaikkien tuntema I Will Survive -hitti. Nyt se kuitenkin toteutetaan ikään kuin ”kääntäen”, eräänlaisella dekadentilla twistillä. Ei vaatimuksia, ei odotuksia, ei tsemppaamista tai mitään turhaa hypetystä – tapahtukoon mitä tapahtuu!

Selviämistäkin on montaa eri laatua ja humalatilasta palautuminen ei niistä ehkä se tuntemattomin.

Kappaleissa näyttäytyy ainakin kolme keskeistä teemaa: matkustaminen, päihteet ja kuolema. Näin siis jo teemojen tasolla operoidaan metaforisesti elämän matkalla, jossa eskapismin keinot ennen kuoleman koittamista ovat monet.

”Tulee päivä jolloin musta-aukko nielee universumin, arvaa haittaako silloin, jos käärin jointin?”

Biiseissä on rentouttavaa, sisäänrakennettua ja tarkoituksellisen viehkoa kökköyttä. Ne tavoittavat yksinkertaisella tasolla maailmaan heitettynä olemisemme ja vilauttelevat viitteitä aina suomirockista 1960-luvun psykedeliaan, kun lennetään Datsunilla Satujen Diskoon.

* *

Produktion on synnyttänyt neljän hengen työryhmä (Vapaavuori, Räikkä, Antti Haikkala ja Perttu Sinervo). Eniten ohjaajan saappaissa on mainittu astelleen Antti Haikkalan, joka on myös laatinut leijonanosan esityksessä kuultavien kappaleiden lyriikoista. Erikseen on mainittava Haikkalan myös toimivan esityksessä eräänlaisena kaljan esiostajana.

Baaritiskin takana hääräävä suorapuheinen Mama (Räikkä) soittaa rumpuja lauteilla nähtävässä Gootti Vapaavuoren bändissä.

Bassoa soittaa Bob (Sinervo). Hänen roolissaan keskeistä ovat tanssimuuvit ja tietynlainen katu-uskottava läsnäolo. Työryhmä tunsi Telakalla lavastajana toimivan Sinervon jorauskyvyt ensi-iltabileiden tanssilattioilta, eikä hänen mukanaolonsa ole siis sattumaa.

Musiikin esitykseen on säveltänyt Gootti Vapaavuoren hahmossa operoiva Nuutti Vapaavuori (missä Nuutti loppuu ja Gootti alkaa, ken tietää?), joka myös toimii Gootti Vapaavuoren yhtyeen vokalistina ja soittaa kitaraa.

* *

”Elämä on kallis matka ja valtion toimesta hakatuksi tuleminen vielä kalliimpi.”
– Mama

Esitys on hyvän mielen keidas, joka nostaa kuolevaisen olennaisen äärelle ja patistaa nauttimaan, vain olemaan. Asiat sanotaan niin kuin ne ovat, mutta lähes kaikessa on läsnä pehmeän lämmin hyväksyntä.

Poikkeuksen tästä tekee kuitenkin aidon putkapahoinpitelyvideon käsitteleminen karaoken keinoin. 3 poliisia -kappaleen kautta näytelmä eksplikoi yhteiskunnassamme eskaloituvia kuolemanvaarallisia ilmiöitä niin sanoin, kuvin kuin äänin.

Tällä ”karaokevideolla” puolustuskyvytöntä uhria hakataan useamman poliisin voimin, useiden todistajien läsnäollessa. Kontrasti toimii viiltävällä tavalla kaiken tämän paikallaan olevan kuolemalla letkeilyn keskellä.

Epätodellinen viiveen tuntu, lakonisuus ja brutaalin väkivallan läsnäolo alleviivaavat hetken karmaisevaa järjettömyyttä. Toisaalta, milloin tahansa, ehkä jo huomenna koittaakin aika, jolloin järjestystä pitävätkin enkelit. Eikä silloin enää haittaa, mikään.

* *

Esitys on kollektiivinen matka sinne, missä kukaan ei kuole, vaikka kuolemassa sinänsä ei ole mitään pahaa, onhan se gootin elämän korkea hetki. Tämä ”keikka” on yhtä aikaa ihanan absurdi, tosi, kaunis, ruma ja kaikista näistä johtuen, vapauttava.

Karnevalistisesta vireestään huolimatta esitys onnistuu operoimaan syvällisellä tasolla kysyen, missä tuntemattoman raja oikein on.

Se toimii ihanasti ironian, mustan huumorin ja lakonisuuden välinein, musiikin ollessa olennainen osa sitä. Se ei yritä liikaa, mutta ei viime kädessä myöskään päästä katsojaansa helpolla.

Se vaikuttaa viestivän, ettei ihmisen kuulukaan luulla itsestään liikoja. Rajallisuutemme vääjäämättömyys on itsessään peruste juhlalle ja juhlimiselle.

Kuva: Petteri Aartolahti

* *

Kun yleisön joukosta purkautuu goottihenkistä väkeä tanssilattialle, kokee katsoja kylmiä väreitä orastavassa koronan jälkeisessä maailmassa. Korona ei katoa, mutta se osaltaan muuttaa meitä ja saa näkemään olennaisen selvemmin ja kirkkaammin.

Toisin oleminen ja juhla ovat mahdollisia. Kuoleman vääjäämättömyys ei poista elämän merkityksellisyyttä vaan synnyttää sen.

Unohtakaa terveysintoilunne, edes hetkeksi, hyväksykää kuolemanne, juhlikaa sitäkin, etukäteen (tietenkin). On ihan ok myös luovuttaa. Se voi itsessään olla hyvä, vapauttava, tietoinen akti matkalla kohti kaiken päämäärää, kuolemaa.

Esitys näyttää epävarmuutemme ja pelkomme, sekuntien virran kohti kuolemaa ja samalla ainutkertaisen ilon hetken, ohikiitävän merkityksen tässä vanhenevassa ja kivuliaassa, kuolevassa ruumissa, joka elää, nyt.

Nyt on todellakin syytä nousta ja jorata, sekä pitää myös ne jatkot. Siitäkin huolimatta, että seuraavana päivänä tietysti hävettää aivan helvetisti. Haittaako sekään?

Hanna Telakoski

Satujen disko – Full HD

• Työryhmä: Nuutti Vapaavuori, Antti Haikkala, Tanjalotta Räikkä, Perttu Sinervo
• Musiikin sävellys: Gootti Vapaavuori
• Musiikin sanoitus: Antti Haikkala, Gootti Vapaavuori
• Kesto: n. 1 tunti

Ensi-ilta Tampereen Teatteri Telakalla 22.9.2021. Esityksiä 10.10.2021 asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua