Palava saksofoni ja house-rytmien juuret – DocPointilla on tänäkin vuonna rytmi veressä

Saksononi palaa. Kuvat: DocPoint

Marita Nyrhinen, teksti

Musiikkidokumentit ovat olleet jo kauan osa Helsingissä järjestettävän DocPoint-elokuvafestivaalin (3.–8.2.2026) vakituista ohjelmistoa, niin myös tänä vuonna. Sarjassa Rytmi veressä näytetään koko joukko toinen toistaan erilaisempia musiikkiin liittyviä dokumenttielokuvia. Erityisen hyvin edustettuna ovat sukupuolivähemmistöjen taiteeseen keskittyvät elokuvat. Mukavaa, että sarjan kahdeksasta elokuvasta sentään kaksi on kotimaista laatudokkaria: Mika ja Ali Kaurismäen klassikko Saimaa-ilmiö sekä Petri Luukkaisen uunituore Kun saksofoni palaa.

Saimaa-ilmiö on klassikko, joka ilmestyi vuonna 1981. Kaurismäen veljesten ikoniseen elokuvaan tallennetulla Saimaan-risteilyllä esiintyivät sen ajan nuoret rockmuusikot ja heidän kokoonpanonsa. Hulvattomassa kavalkadissa esiintyvät muun muassa suomirockin suurimpiin nousseet Hassisen kone, Juice Leskinen & Grand Slam sekä Eppu Normaali.

Heidän keikkansa ja laivamatkat keikkapaikalta toiseen on tallennettu elokuvaan, joka nähdään singalong-näytöksenä DocPointin ja Yle Teeman yhteisesityksenä keskiviikkona 4.2. alkaen klo 21. Kun ihmiset laulavat tuttuja kappaleita Helsingissä Lasipalatsin Bio Rexissä, elokuva nähdään Yle Teeman kanavalla.

* *

Tuoreen Kun saksofoni palaa -elokuvan päähenkilö on jazzmuusikko Timo Lassy, joka on tullut elämässään tilanteeseen, jossa on mietittävä miten toimia jatkossa. Kysymys on siinä mielessä kiinnostava, että Lassy on jo pitkään ollut yksi Suomen merkittävimmistä saksofoninsoittajista ja saanut arvostusta myös ulkomailla.

Yhteistyötä ohjaaja Petri Luukkaisen ja muusikon välillä on ollut aikaisemminkin. Petri Luukkainen muistetaan dokumenttielokuvasta Tavarataivas (2013), johon Timo Lassy on säveltänyt musiikin.

Soittamisen tärkeys viitoittaa Lassyn tietä. Hän demonstroi opettajan tavoin, miten saksofoni toimii ja miten ilmapatsasta muokataan, jotta halutut äänet saadaan aikaan ja soimaan. Soittaminen on äänen muokkausta soittimessa.

Lassy pohtii elokuvassa elämän kohtalonkysymyksiä ja tulevaisuuttaan. Hän summaa tehtyä työtään; kovin kauan hän myöntää eläneensä samalla tavalla ja soittaneensa”turvallista” musiikkia ennemmin yleisön miellyttämistä kuin omia kunnianhimoisia tavoitteitaan ajatellen. Suunnanmuutos olisi väistämätön.

Elokuvan nykyhetken pohdintojen välissä kuullaan ja nähdään Lassy lavalla eri kokoonpanojen kanssa. Tallenteet ovat eri konserttitilanteista vuosien varrelta. Ne valaisevat työtä, jota Lassy on tähän asti tehnyt.

Lassyn useat kokoonpanot ovat olleet menestyksiä, mutta nyt hän on päättänyt ”seisoa omillaan” ja antaa soolokonsertin. Haaste on kova, mutta täydellinen ilmaisun vapaus kiehtoo. Elokuvassa seurataan Lassyn mietteitä ja valmistautumista ennen kokemattomaan koetukseen. Loviisan kirkossa soitettu konsertti antaa artistille uudet, itsenäiset ilmaisun siivet.

* *

Paul DiAnno. Kuva: Paul Natkin

Wes Orshoskin ohjaama Di’Anno – Iron Maiden’s Lost Singer on aika raaka ja intiimi dokumenttielokuva, joka kuvaa Iron Maidenissa vuodet 1978–1971 laulaneen Paul Di’Annon traagisia viimeisiä vuosia. Elokuva keskittyy hänen terveysongelmiinsa, pyörätuoliin sidottuun paluuseensa ja ihmeelliseen sitkeyteensä.

Dokumentti on karhea ja tunteellinen kunnianosoitus punk-henkiselle artistille ja Iron Maidenin kahden ensimmäisen albumin takana olevalle äänelle. Elokuva korostaa Di’Annon kestävää yhteyttä faneihinsa.

Lemmy-dokumentista tunnetun Orshoskin ohjaama Di’Anno tarjoaa horjumattoman katsauksen kohteensa fyysiseen kipuun, riippuvuusongelmiin ja henkiseen tilaan sen sijaan että siinä kerrottaisiin nätti rock-tarina.

* *

Elegance Brattonin ohjaama Move Ya Body: The Story of House (2025) tutkii house-musiikin chicagolaisia ​​juuria. House-musiikki oli 1970-luvun lopulla ja 1980-luvun alussa diskon tuhkasta noussut underground-ilmiö, jota valotetaan elokuvassa kunnioittaen.

Chicagon skenen synnyn keskeisessä asemassa olivat pääasiassa tummaihoiset ja queer-artistit, jotka etsivät turvallista tilaa tanssia. Houseen pesiytyi myös omimisen ja hyväksikäytön tarina. Elokuvan haastateltavina ovat monet tyylisuunnan varhaiset vaikuttajat. Ja kehittyihän housen jäljiltä monia uusia tyylisuuntia.

* *

Yihwen Chen ohjasi ja tuotti elokuvan Queer as Punk, joka on tarina sitkeydestä, identiteetistä ja kollektiivisesta uhmasta. Pääosassa on rohkea transtaustainen muusikko Faris ja hänen punkbändinsä Shh…Diam! Muusikot luovivat elämässään ja vievät sanomaansa aktiivisesti eteenpäin Malesiassa, jossa trans- ja homofobia kukoistavat.

Ohjaajan tavoite on tavoittaa laajasti yleisöä sekä edistää vuoropuhelua ja kertoa vaikeasta ihmisoikeustilanteesta Malesiassa ja Indonesiassa sekä muualla, missä samankaltaisia ilmiöitä esiintyy.

* *

Dustin Lance Blackin elokuvassa Rock Out homoseksuaalien oikeuksia ajava aktivisti Black on pitkään ollut sukupuolivähemmistöjen puolestapuhuja. Hän voitti muun muassa Oscarin Milk-elokuvan käsikirjoituksesta ja on käsitellyt aihetta monissa muissakin teoksissaan.

Rock Out –elokuvan lähtökohtana on Blackin veljen Marcuksen elämä. Marcus kuoli syöpään vuonna 2012 ja piti homoutensa kauan salassa, sillä hän kuului hypermaskuliiniseen punk- ja heavy metal -yhteisöön. Hän oletti, ettei hänen sukupuoli-identiteettiänsä olisi hyväksytty yhteisössä.

Elokuvassa yhdistyvät useiden rock-, punk- ja metallimusiikin vaikuttajahenkilöiden queer-kokemukset, myös Blackin veljen Marcuksen kohtalo.

* *

Bulgarialainen queer-performanssitaiteilija ja laulaja-lauluntekijä Ivo Dimchev on rohkeasti muuntautunut jonkinlaiseksi provokatiivisuuden taideteokseksi. Pää on kalju ja kroppa täynnä erilaisia koristeita. Kristina Nikolovan dokumenttielokuva In Hell With Ivo viihdyttää niitäkin, jotka eivät ole lajityypin vannoutuneita ihailijoita.

Elokuvassa kuvataan bulgarialaista elämää siitä näkökulmasta, miten vihamielisesti queer-taiteilijoihin suhtaudutaan. Samalla se osoittaa, kuinka homofobia ja konservatiivisuus kaventavat Ivon kaltaisen taiteilijan kunnianhimoista ja rajoja rikkovaa työtä.

DocPoint Helsingissä 3.–8.2.2026. Lisätietoa festivaalin ohjelmistosta ja Rytmi veressä -sarjan elokuvista.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua