Kristiina Hakovirta ja Mika Piispa. Kuva: Kari Sunnari / TTT

Mielikuva siitä, että maailma oli ennen täysin miesten hallitsema, on osin harhaanjohtava. Me tunnistamme menneisyydestä parhaiten miehet senkin takia, että naisia on vuosien saatossa kirjoitettu ulos historiasta.

Ääriesimerkkinä voi pitää sitä, miten kristikunta on aktiivisesti unohtanut naiset, joiden kerrotaan löytäneen Jeesuksen haudan tyhjänä.

Teatterissakin on ollut perinnettä asettaa miehet etusijalle, vaikka naisiakin on ollut johtavilla posteilla. Me tamperelaiset tunnistamme helposti Eino Salmelaisen ja Kosti Elon nimet, mutta emme välttämättä muista, että Tampereella ovat teatteria johtaneet myös Elli Tompuri ja etenkin Tilda Vuori. Jo toista sataa vuotta sitten.

Tampereen Työväen Teatteri paikkasi aukkoja teettämällä ohjelmistoonsa näytelmän Tilda Vuoresta, joka oli talon ykkösjohtaja vuosina 1906–1917. Esityksen piti päästä esille jo talon juhliessa 120 vuoden taivaltaan, mutta kuten hyvin tiedetään, viime vuodet ovat olleet näyttämötaiteelle lievästi sanoen haasteellista aikaa.

Ainakin ensi-iltayleisö varmasti koki, että esitystä kannatti odottaa. Se palkitsi Teatterin rouva Tildan ja uralleen tärkeän kohokohdan saaneen Kristiina Hakovirran seisaaltaan aplodeeraten.

* *

Tilda Vuori (syntyjään Matilda Blom) syntyi vuonna 1869 ja tuli TTT:n johtoon, kun laitos otti ensimmäisiä askeleitaan harrastuskerhosta ammattiteatteriksi. Epäilyistä ja kritiikistä huolimatta hän hankki Työväen Teatterille menestystä ja loi pohjan, jolle juuri muiden muassa Elo ja Salmelainen saattoivat rakentaa suurta tarinaa kohti nykyistä kansallisnäyttämön statusta.

Näytelmän yksi keskeinen teema on luonnollisesti tasa-arvon tavoittelu. Vuori oli todellinen uranuurtajanainen, mutta häntä kunnioittava kappale ei jää pyörimään yksin sukupuoliaspektin ympärille.

Tilda Vuori puolisonsa, taidemaalari Kaarlo Vuoren ikuistamana teoksessa, joka kuuluu Tampereen taidemuseon kokoelmiin. Kuva: TTT

Teatterin rouva Tilda on elämäkertanäytelmäksi tiivis paketti. Jos siis olet tuskastunut yli kolme, joskus liki neljä tuntia kestäviin mammuttikappaleisiin, on tämä Mikko Bredenbergin ohjaama Kellariteatterin ponnistus juuri sinua varten.

Hanna Suutelan tekstit ja Maija Koskenalustan musisointi kantavat kokonaisuutta läpi alle kaksituntisen illan. Katsoja ehtii sivistyä ja viihtyä sopivassa suhteessa. Isoja draamallisia kohokohtia ei kuitenkaan ole etenkään näytelmän alkupuolella.

Kappaleen olisikin voinut kuitata arviosanoilla ”tasalaatuista pikkukivaa” ellei toisen jakson yhteen kokoava operettiepisodi tarjoaisi yleisölle mahdollisuutta lähteä katsomosta kotiin vähintään kohtuullisen ylentynein mielin. Juuri tässä vaiheessa myös Hakovirta ja esityksen kaikki miesroolit taidemaalari-puoliso Kaarlo Vuoresta Tampereen Teatterin perustajaan J.A. Pärnäseen nokkelasti suorittava Mika Piispa ovat parhaimmillaan.

* *

Kaiken lisäksi huipentava numero kommentoi sadan vuoden takaista tamperelaista teatterielämää todella osuvasti.

Eikä vain sadan vuoden takaista. Kun vähän tarkentaa korviaan kuunnellessaan tekstiä, voi yhtä hyvin ajatella, että tässähän puhutaan tästä päivästä. Ja monessa mielessä maailma onkin nyt samantyyppisessä asennossa kuin silloin, kun Tilda Vuori rakensi ylös tamperelaista teatteria ja Suomen tasavalta samalla valmistautui ottamaan ensimmäisiä ja sittemmin raskaiksi osoittautuneita askeliaan.

Matti Mörttinen

Teatterin rouva Tilda

• Käsikirjoitus: Hanna Suutela
• Ohjaus: Mikko Bredenberg
• Musiikki: Maija Koskenalusta
• Lavastussuunnittelu: Bredenberg ja Otso Kautto
• Pukusuunnittelu: Elina Vättö
• Valosuunnittelu: Sami Rautaneva
• Äänisuunnittelu: Tero Koivisto
• Rooleissa: Kristiina Hakovirta ja Mika Piispa

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterin Kellariteatterissa 21.3.2023. Esityksiä 30.12.2023 asti. Esityskalenteriin täältä.

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua