Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Tampereen Työväen Teatterin residenssiohjelmaan kuulunut true crime -esitys vieraili Legioonateatterissa. Esityksen ikä alkaa näkyä.
”Sävyltään esitys on vuoroin informatiivinen, vuoroin koominen.”
ARVOSTELU
Hybristofilia
- Tuotanto: Heidi Koski ja Everykaikki ry.
- Esitys: Tampereen Legioonateatteri 21.3.2026.
Miten tätä esitystä voi mitenkään järjellisesti arvostella?
Tämä kysymys pyöri mielessäni jo silloin, kun istuin Tampereen Legioonateatterin penkeillä katsomassa koomikko Juuso Kekkosen ja räppäri Linda-Maria Ranisen Hybristofilia-nimistä esitystä.
Puolitoista tuntia kestävä esitys käsittelee true crimea – viihteellistynyttä rikollisuutta – ja hybristofiliaa – seksuaalista viehtymystä rikollisiin. Koomikko Kekkonen ja räppäri Raninen esiintyvät lavalla vuoroin omina itsenään, vuoroin roolihahmoissa – Kekkonen Tirehtööri-nimisenä karikatyyrina rikollisuudesta viehtyneestä puolestaan ja Raninen Anastasia Eutanasiana – naisena, joka pelastaa kansan viettelemällä rikollisen omakseen.
* *
Sävyltään esitys on vuoroin informatiivinen, vuoroin koominen.
Kekkosen kokemus kouluissakin kiertäneenä humoristisena stand up -koomikkona näkyy esiintymisessä. Kun lavalla puhutaan sadismin lajeista tai kulttijohtajien vaikutusvallasta, pysähdytään asioita tarkastelemaan ja selittämään auki hetkeksi. Toisaalta Kekkosen suostumuksellinen sadismi uhkaa jäädä esityksen teemaan nähden irralliseksi.
Linda-Maria Ranisen Anastasia Eutanasia puolestaan on kaunis ja hyvin puettu, mutta kieli poskessa tehty hahmo. Lyhyet pyrähdykset eivät aivan riitä – Eutanasia ansaitsisi enemmänkin lava-aikaa ja koherentimman taustan.
* *
Alun perin Hybristofilia sai ensi-iltansa Tampereella. Se kuului Tampereen Työväen Teatterin residenssiohjelmaan. Kirjoitettiinpa siitä Kulttuuritoimituksessakin.
Nyt esitystä on näytetty viitisen vuotta, ja se näkyy.
Vaikka pidän Kekkosesta ja Ranisesta ja itse aiheesta, tähän näytökseen olisin kaivannut jotakin uutta – ja syvyyttä.
Hybristofilian syvyyteen ei tällä kertaa päästy – sen sijaan opittiin nauramaan vaikeille asioille hyvässä hengessä.
Anni Kanniainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Nelinpelistä ei kehity kunnon matsia – arviossa Kangasalan Kesäteatterin uutuus, jossa roolit on käännetty nurin
TEATTERI | Brittikomedia on parhaimmillaan hersyvää tilannehuumoria, mutta Kangasalla mennään liikaa väkisin yrittämisen puolelle.
Sekoilua potenssiin kaksi – Törnävän kesäteatterin Draculan sekopäiseen menoon on pakko samaistua
TEATTERI | Miika Murasen Seinäjoelle ohjaama Dracula on silkkaa kohellusta, mitä tietenkin komediakesäteatterilta odotetaankin.
Krapin kesäteatterissa pelataan ihmissuhteilla – arviossa Ranskalainen pyjama
TEATTERI | Keski-Uudenmaan Teatteri KUTin kesässä mennään ja lujaa nykyaikaan tuodun farssin kyydissä. Kuka pettää ketä ja kenen kanssa?
Harmony Sisters on vahvojen naisten tarina, joka kannattaa kertoa – arviossa Pyynikin kesäteatterin näytelmä laulavista sisaruksista
TEATTERI | Vera, Raija ja Maire Valtonen eivät olleet ainoastaan pehmeä-ääninen laulutrio, vaan äidin vahvistama päämäärätietoinen perhekvartetti.