Kuva: Kari Sunnari
TEATTERI | Tampereen Työväen Teatterin residenssiohjelmaan kuulunut true crime -esitys vieraili Legioonateatterissa. Esityksen ikä alkaa näkyä.
”Sävyltään esitys on vuoroin informatiivinen, vuoroin koominen.”
ARVOSTELU
Hybristofilia
- Tuotanto: Heidi Koski ja Everykaikki ry.
- Esitys: Tampereen Legioonateatteri 21.3.2026.
Miten tätä esitystä voi mitenkään järjellisesti arvostella?
Tämä kysymys pyöri mielessäni jo silloin, kun istuin Tampereen Legioonateatterin penkeillä katsomassa koomikko Juuso Kekkosen ja räppäri Linda-Maria Ranisen Hybristofilia-nimistä esitystä.
Puolitoista tuntia kestävä esitys käsittelee true crimea – viihteellistynyttä rikollisuutta – ja hybristofiliaa – seksuaalista viehtymystä rikollisiin. Koomikko Kekkonen ja räppäri Raninen esiintyvät lavalla vuoroin omina itsenään, vuoroin roolihahmoissa – Kekkonen Tirehtööri-nimisenä karikatyyrina rikollisuudesta viehtyneestä puolestaan ja Raninen Anastasia Eutanasiana – naisena, joka pelastaa kansan viettelemällä rikollisen omakseen.
* *
Sävyltään esitys on vuoroin informatiivinen, vuoroin koominen.
Kekkosen kokemus kouluissakin kiertäneenä humoristisena stand up -koomikkona näkyy esiintymisessä. Kun lavalla puhutaan sadismin lajeista tai kulttijohtajien vaikutusvallasta, pysähdytään asioita tarkastelemaan ja selittämään auki hetkeksi. Toisaalta Kekkosen suostumuksellinen sadismi uhkaa jäädä esityksen teemaan nähden irralliseksi.
Linda-Maria Ranisen Anastasia Eutanasia puolestaan on kaunis ja hyvin puettu, mutta kieli poskessa tehty hahmo. Lyhyet pyrähdykset eivät aivan riitä – Eutanasia ansaitsisi enemmänkin lava-aikaa ja koherentimman taustan.
* *
Alun perin Hybristofilia sai ensi-iltansa Tampereella. Se kuului Tampereen Työväen Teatterin residenssiohjelmaan. Kirjoitettiinpa siitä Kulttuuritoimituksessakin.
Nyt esitystä on näytetty viitisen vuotta, ja se näkyy.
Vaikka pidän Kekkosesta ja Ranisesta ja itse aiheesta, tähän näytökseen olisin kaivannut jotakin uutta – ja syvyyttä.
Hybristofilian syvyyteen ei tällä kertaa päästy – sen sijaan opittiin nauramaan vaikeille asioille hyvässä hengessä.
Anni Kanniainen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Sivistävää ja sivaltavaa kahden näytelmän voimin – arviossa Teatteri-iltojen Akseli Gallen-Kallelan kootut teokset ja Napa
TEATTERI | Valkeakosken Teatteri-iltojen näytelmät saavat teatteriin myös heitä, jotka eivät siellä yleensä käy.
Lempeä ja lämmin tarina ystävyydestä ja luonnosta – arviossa Siuron Koski-Teatterin Havu ja Neulanen
TEATTERI | ”Esitystä oli kiva katsoa. Se ei ollut yhtään liian jännittävä. Siinä oli hauskoja tyyppejä ja ne tanssivat hauskasti.” – Max 6v.
Astrid Lindgrenin Katto-Kassinen on maailman paras veättelijä – arviossa Komediateatterin ensi-ilta
TEATTERI | Iki-ihana Katto-Kassinen valloittaa Komediateatterin päänäyttämön koko kesän ajaksi. Nimiroolissa kujeilee Olivia Tiainen.
Ysärinostalgiaa ja arjen vinksahtaneisuutta – arviossa Helsingin kaupunginteatterin Somatic Sitcom
TEATTERI | Kun teatteri luopuu sanoista, eleet kuorivat esiin hetkiä, joiden äärellä naurattaa.