Harri Salminen, Tuija Peltokoski, Tapio Tuomisto ja Suvi Rokka. Kuva: Harri Salminen
TEATTERI | Valkeakoskella esitetään intiimiä minimusikaalia, johon mahtuu lauluja muusikoista B.B. Kingistä Lauri Tähkään. Kurkistus sotkuiseen treenikämppään tuo letkeän pikkujoulumielen.
”Tunnin ja vartin mittainen minimusikaali jättää monta tuhtia korvamatoa kiemurtelemaan päähän.”
ARVOSTELU
Sataa kesää, tuhat yötä
- Alkuperäisidea ja käsikirjoitus: Harri Salminen
- Näyttelijät: Tuija Peltokoski, Tapio Tuomisto, Suvi Rokka ja Harri Salminen
- Näytös: Valkeakosken kaupunginteatteri 27.11.2021.
Kun kuusikymppisen päässä soi useamman päivän Hurriganesin rautalankainstrumentaali Just for You vuodelta 1980, asiat voivat olla joko todella hyvin tai todella huonosti.
Onneksi ne olivat ihmeen hyvin. Kappale jäi vain soimaan päänuppiin Valkeakosken kaupunginteatterissa esitettävästä minimusikaalista Sata kesää, tuhat yötä.
Blueskitaristi Tapio Tuomisto soitti Just for You -biisin nautittavalla pieteetillä. Oli mahdotonta erottaa, oliko kitaran varressa mestari Albert Järvinen itse vai hänen 40 vuotta myöhemmin lihaksi tullut soittajaveljensä.
Kun Tuomiston ja muiden muusikoiden vuosikymmenten aikana kertynyttä musiikillista ammattitaitoa todisti yli tunnin ajan lähietäisyydeltä, olo oli letkeän pikkujoulumainen.
* *
Valkeakosken minimusikaali vie katsojansa tyypillisen sotkuiseen treenikämppään. Siellä vaatimattoman ja nöyrän bluesmies Tapsan (Tapio Tuomisto) lisäksi harjoittelevat parisuhdekoukeroissa alvariinsa töpeksivä basisti Hape (Harri Salminen), tyylikäs ja itsevarma pianisti Tuija (Tuija Peltokoski) ja innostunut ja myötätuntoinen tekniikkahemmo Antti (Suvi Rokka).
Musikaalissa tekniikkahemmo Antti on luonut taustat kolmeentoista biisiin, sillä yhtyeeltä on lähtenyt läiskimään niin rumpali kuin basisti.
Reilun tunnin kestävissä treeneissä bändi käy läpi uutta biisilistaa, joka koostuu roolihenkilöille sopivista kappaleista. Välispiikeissä kerrotaan faktatietoa kappaleista ja valotetaan omaa tai roolihenkilön elämää.
* *
Minimusikaalin isä on Harri Salminen, joka esittää kitaristiksi ylennettyä basisti Hapea. Esityksen alkuperäisidea on hänen. Samoin ovat käsikirjoitus, musiikkitaustat ja videot.
Neljä esiintyjää ovat tehneet dramaturgian kimpassa. Samoin he ovat suunnitelleet musiikillisen kokonaisuuden.
Tekniikkahemmoa esittävä Suvi Rokka on yhdessä Salmisen kanssa suunnitellut lavastuksen, äänet ja valot.
Valitettavasti ammattitaitoisella neljän esiintyjän ryhmällä on ollut riittävästi kaikkea muuta, mutta ei ohjaajaa. Hyvä ohjaaja olisi kertonut, että vahva musiikillinen osaaminen ja vuosien tuomat esiintymistaidot ansaitsisivat vielä vankemman ja syvemmän tarinan kuin nyt nähdään.
* *
Kun viides osanen eli ohjaaja puuttuu, musikaaliin valittujen kappaleiden välille ei muodostu riittävää yhteyttä. Biisilista vaikuttaa kaikista perusteluista huolimatta sattumanvaraiselta.
Katsoja kyllä ymmärtää, että taitava bluesmies tykkää soittaa juurevaa bluesia. Ja että pianistinainen on jo olemuksellaan elämänrohkeuden ja anteeksipyytelemättömyyden puolestapuhuja.
Mutta mistä ihmeestä biisilistalle punkeavat Lauri Tähkän Mä en pelkää tai Stigin Roy Orbison, kun siellä samaan aikaan käyskentelevät B.B. King, Freddie King, Joe Cocker ja Tracy Chapman?
Myös osa välispiikeistä on sellaisia, että ne jäävät roikkumaan ilmaan. Monologit ovat kyllä aitoja ja rehellisiä, mutta eivät muodosta kokonaisuutta eivätkä vie tarinaa mihinkään päin.
Hitsi, kun minimusikaali olisi lähtenyt vaikka siitä, että nuoruusaikojen bändi kokoontuu nyt keski-ikäisenä uudestaan ja alkaa muistella elämäänsä 40 vuotta sitten. Ehkä sitä kautta olisi löytynyt teema, jonka ympärille nitoa niin musiikkivalinnat kuin välipohdinnat.
Tekniikkahemmo Antillekin olisi löytynyt luonteva paikka menneisyyden alakoululaisena, joka katsoi aikoinaan tätä nuorisobändiä ihaillen ylöspäin ja on nyt auttamassa heitä uuteen nousuun.
* *
Mutta joo, suomalaiskansalliseen tapaan tämä oli nyt puutteisiin keskittymistä. Tunnin ja vartin tunnin minimusikaali jättää kuitenkin todella monta tuhtia korvamatoa kiemurtelemaan päähän.
Musiikin ammattilaiset Tapio Tuomisto, Tuija Peltokoski ja Harri Salminen eivät nimittäin jätä katsojaa mitenkään kylmäksi.
Tuomisto tulikin jo kehuttua, mutta myös Peltokoski soittaa kuin arkkienkeli ja laulaakin hyvin. Harmi tosin, että välillä Peltokosken taitavat urut ja laulu hukkuvat kitaroiden alle.
Harri Salminen puolestaan käy kitaran varressa jo olemuksensakin puolesta keskituloisen naisen Eric Claptonista. Lisäksi Vilho-näyttämön intiimi tila sopii oikein hyvin tälle esitykselle, kun yleisö on melkein osa treenikämppää.
* *
Oli myös vapauttavaa nähdä kohtaus, jossa puhutaan aidosti ja rehellisesti esiintymispelosta ja sen kanssa kamppailemisesta, kiitos tekniikkahemmo Antin oman hetken parrasvaloissa.
Tekniikkahemmolle toinenkin erityismaininta. Hän näyttää, kuinka myös sivuosa voi kantaa esitystä ja olla todella tärkeä osa kokonaisuutta.
Ja vielä loppuhuokaisu musiikillisen illan päätteeksi eli mitä tästä opimme? No, meille kaikille on oma tärkeä paikkamme, niin bändissä kuin elämässä.
Heli Mustonen
Sata kesää, tuhat yötä
- Alkuperäisidea, käsikirjoitus, musiikkitausta ja videot: Harri Salminen
- Näyttämöllä: Tuija Peltokoski, Tapio Tuomisto, Suvi Rokka ja Harri Salminen
- Dramaturgia ja musiikillinen suunnittelu: Tuija Peltokoski, Tapio Tuomisto, Suvi Rokka ja Harri Salminen
- Lavastus-, ääni- ja valosuunnittelu: Suvi Rokka ja Harri Salminen
- Tuotantotuki Taiteen edistämiskeskus Taike
Ensi-ilta Valkeakosken kaupunginteatterissa 19.11.2021. Esityksiä 17.12. asti. Esityskalenteriin tästä.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pikkuvirkamies vajoaa Mielipuolen päiväkirja -tulkinnassa hulluuteen viimeisenä itsesuojelun keinona
TEATTERI | Gogol-kevät Joensuussa jatkuu. Reviisorin jälkeen vuorossa on Mielipuolen päiväkirja Näyttämöllä. Jukka Moskuvaara työryhmineen tekee upeaa työtä.
Teatteri Fiaskon Reviisori on satumaisuudestaan huolimatta osuvaa ja viiltävää satiiria
TEATTERI | Joensuulainen Teatteri Fiasko vääntää tulkinnassaan Reviisorista asetelman rautalangasta ja ilottelee sillä siekailematta.
Kauneus ja kakofonia kohtaavat – Erään itsemurhan anatomia Tampereen Työväen Teatterissa
TEATTERI | TTT:n kolmessa aikakaudessa kulkeva vierailuesitys Erään itsemurhan anatomia on tutkielma trauman ylisukupolvisista vaikutuksista.
Läsnäolon voima näyttämöllä kannattelee upeasti Eerika Rantasen tarinaa Tampereen Teatterissa
TEATTERI | Kolmen teatterin yhteistyönä syntynyt Eerika Rantasen tähänastinen elämä on erinomaisesti rytmitetty kokonaisuus, jota taitava näyttelijäkolmikko kannattelee taiten.
