Kuva: Kansallisooppera / Ilkka Saastamoinen
OOPPERA | Francis Poulencin ooppera perustuu todelliseen tapaukseen vallankumouksen loppuajoilta, jolloin Robespierre julmasti teloitutti vastustajiksi epäilemiään.
”Karut muurimaiset harmaat seinämät loivat niin nunnaluostarin kuin lopun vankilankin.”
ARVOSTELU
Karmeliittasisaret
- Sävellys ja libretto: Francis Poulenc
- Alkuperäisnäytelmä: Georges Bernados
- Ohjaus: Olivier Py
- Musiiikinjohto: Hannu Lintu
- Ensi-ilta: Suomen kansallisooppera 26.1.2024
Aatelisperheen tytär Blanche de la Force pestautuu nunnakokelaaksi karmeliittaluostariin. Samoihin aikoihin on alkanut Ranskan suuri vallankumous, jonka kaiut yltävät luostariinkin. Nunnien käydessä uskonkilvoittelua ulkopuolella kielletään uskonnonharjoitus ja aletaan vainota kirkkoa. Lopulta sisaret vangitaan ja teloitetaan heidän kieltäytyessä yhtymästä vallankumoukseen.
Karmeliittasisaret perustuu todelliseen tapaukseen vallankumouksen loppuajoilta, jolloin Robespierre julmasti teloitutti vastustajiksi epäilemiään. Vuonna 1794 teloitettiin giljotiinilla 11 saman luostarin nunnaa ja muita luostarin asukkeja. Ajan kuluessa karmeliittasisarten tarina on tuottanut useamman fiktiivisen tulkinnan, joista Georges Bernados’n dialoginäytelmä toimi pohjana säveltäjä Francis Poulencille.
Oopperan käsiesitteessä on tosin virhe: siinä kerrotaan ritari de la Forcen olevan vuonna 1798 huolissaan kaupungilla olevasta tyttärestään. Toisaalla käsiesitteessä kerrotaan karmeliittasisarten mestauksesta vuonna 1794. Tosiasiassahan Ranskan vallankumous alkoi 1789.
* *
Keskisiä teemoja Karmeliittasisarissa ovat kuolemanpelko ja marttyyrikuolema. Blanchen on luostariin ajanut pelko. Vanha prioritar alkaa kuolinvuoteellaan esittää suorastaan rienaavaa epäuskoa. Viimeisessä näytöksessä sisarten on kohdattava pelko uhkaavan kuoleman edessä. Giljotiinin sivallusta muistuttavan äänen saattelemana se kohtaa jokaisen.
Sisarten kohtaamisissa alleviivataan oopperan ranskankielisen nimen mukaisesti dialogia, keskustelua uskosta, nyt tietenkin upeasti laulettuna. Olin kuitenkin odottanut enemmän pohdiskelua uskon suhteesta ulkona tapahtuvaan poliittiseen myrskyyn. Tai sen voi halutessaan kaivaa rivien välistä.
![2024 01 SKOB Karmeliittasisaret AA 4631 1 cropattu 1024x576](https://kulttuuritoimitus.fi/wp-content/uploads/2024_01_SKOB_Karmeliittasisaret_AA_4631-1_cropattu-1024x576-1.jpeg)
Kuva: Kansallisooppera / Ilkka Saastamoinen
Poulenc oli vahvasti katolinen, mutta myös homoseksuaali ja iloisempienkin laulujen säveltäjä. Karmeliittasisaret on myös allegoria Poulencin kokemuksista natsi-Saksan miehittämästä Ranskasta ja vastarintaliikkeestä, johon karmeliittasisaret rinnastuvat.
Itse aloin oopperaa seuratessani miettiä kaikkia niitä vallankumouksia, jotka ovat lopulta syöneet lapsensa ja todellisten vihollisten loppuessa kääntyneet vainoamaan sivullisia, aina Neuvostoliitosta Maon Kiinaan ja Kambodzhan punakhmereihin saakka.
Poulencia on kehuttu siitä, miten notkeasti hän sovittaa musiikkinsa ranskan kieleen, mikä tosin menee ohi kaltaisiltani turistiranskan tason omaavilta. Musiikki ja lauluosuudet ovat vaikuttavia, karulla ja aiheeseen sopivalla tavalla, ja heijastelevat niin klassista musiikkia, modernia orkesterimusiikkia, uskonnollista seremoniallista laulua kuin kansanlauluja. Poulenc kääntää uskonnollisen lauluperinteen hartaan yleväksi, vailla mitään sentimentaalisuutta.
* *
Pierre-André Weitzin lavastus ja puvustus ovat vaikuttavia. Loppukumarruksissa lavalle marssikin ensin tämä taustatyötiimi, ansaitusti. Karut muurimaiset harmaat seinämät loivat niin nunnaluostarin kuin lopun vankilankin.
Puvustus on samoin monokromaattista, luonnonvalkoista, mustaa ja harmaansinistä. Niille luodaan Bertrand Killyn suunnittelemalla valaistuksella kunkin paikan ja tilanteen vaatima tilan tunne.
Seinälle on liidulla piirretty vallankumouksen tunnussloganit liberté, égalité. Niiden viereen nunnat kirjoittavat En Dieu, jumalan haltuun. Harvat rekvisiitat toimivat tilanteissa harkitusti. Mieleen jää nouseva ja laskeva kynttiläkruunu. Taitavan lavastuksen ja valaistuksen avulla luodaan välillä näkökykyä harhauttavia uskomattomia kuvia, kuten luostarin ensimmäisen priorittaren kuolinvuode.
Välillä ohjaaja luo renessanssivalaistuksen avittamana näyttelijöistä tunnettuja maalauksia, kuten Leonardo da Vincin Viimeisen ehtoollisen, jonka toteuttavat nyt karmeliittasisaret.
Lopun giljotiinikohtaus on kuvattu tyylikkäästi, rivissä seisovien nunnien lyyhistyessä giljotiinin sivallusääneen. Toivo ei kuitenkaan katoa: he jatkavat kävelyään kohti tähtitaivasta.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Shakespearen kauniit ja rohkeat – Kesäyön uni Siuron Koski-Teatterissa
TEATTERI | Altti Kiuru on saanut innostuneet näyttelijänsä runomittaan sisälle. Shakespeare soljuu Siurossa vaivattomasti ja luontevasti.
Passiivisten puumien arkea, silmänruokaa ja viihdettä – Vielä ehtii Heinolan kesäteatterissa
TEATTERI | Kolme naista tapaa kuolinsiivousta tekevän leskirouvan luona. Sari Siikanderin ohjaama näytelmä on nautinnollista kesäteatteria.
Katsoisinko vai kuuntelisinko? Olavinlinnan Nabucco onnistuu ruokkimaan kaikkia aisteja
OOPPERA | Ooppera toimii harvoin molemmilla kanavilla. Savolinnan Nabuccossa musiikki ja visuaalisuus toimivat yhdessä, mutta Don Giovanni on enemmän kuulijan ilo.
Hieno omakuva tavallisen reissumiehen tuntojen tulkista Matti Eskosta – arviossa Sappeen kesäteatterin Rekkamies
TEATTERI | Pitkän linjan muusikon reippaan elämän kirpeät ja kipeät asiat vuosien varrelta käsitellään kevyesti, eikä niihin jäädä mässäilemään.