LEVYT | Englantilaisen Fablen ensiesiintymisestä on jo useampi vuosi, mutta hiljaiselon jälkeen ilmestyvä esikoislevy Shame soi mukavan monipuolisesti ja tarjoilee tuttuja ysärivaikutteita.
”Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy.”
Spotifyn suosituslistalla vastaan leijaili englantilainen muusikko ja laulaja Holly Cosgrove (s. 1995), joka tunnetaan nimellä Fable. Orbiting-kappaleen rento ja triphopihtava tunnelma kolahti.
Fablen ura alkoi debyytti-EP:llä vuonna 2014 ja johti vierailuun Orbitalista tutun Paul Hartnollin soololevyllä 8:58 ja kiertueeseen The Cultin kanssa. Sen jälkeen Fable katosi maisemista. Pari vuotta sitten ilmestyi tämän pitkään haudutellun levyn ensisinkku Thirsty ja nyt sitten vihdoin itse albumi.
Shame-albumia (Naim, 2022) luonnehditaan triphopiksi ja neo-souliksi. Thom Yorken ja Trent Reznorin nimiä mainitaan myös vertailukohtina. Tiedäpä niistä, mutta vaikutteita ysärialternativesta musiikissa kuuluu. Skunk Anansie, Sneaker Pimps, miksei Marilyn Mansonkin – Unequal-kappaleen hakkaava rytmi tuo mieleen Mansonin Beautiful Peoplen sen verran vahvasti, etteivät ”we are the people” -hokeman yhtäläisyydet liene ihan sattumaa. Ihan Beautiful Peoplen iskevyyden tasolle tässä ei kuitenkaan päästä.
Shame esittelee monipuolisen ja lupaavan artistin. Laulutyylit vaihtelevat pehmeästä kuiskailusta reippaampaan, musiikillisesti mennään hiljaisesta hitaasta triphopista kitarariffittelyyn. Niitä ihan timantinkovimpia hittejä ei levyltä kuitenaan löydy; ensikontaktini Orbiting on tosin sen verran hieno kappale, että jää ehdottomasti soittolistoilleni.
The Reaper esittelee Fablen tunnelmoimassa mystisimmillään, runsain efektein ja kilkutuksin. Kappaleen tunnelma on miellyttävän painostava. Thirstyn tuhdit kitarariffit miellyttävät myös; Alanis Morrissette lähettää terveisiä. Kappaleen loppuhuipennus on hieno.
Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy. Fablen seuraavaa levyä kohtaan herää kyllä mielenkiintoa: on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan tästä jatketaan.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Josefiina Vannesluoman esikoisalbumi on taidokkaasti luotu runollinen taideteos – arviossa Mortal Lease
LEVYT | Josefiina Vannesluoma tulkitsee yhtyeineen Edith Whartonin runoja. Upealla albumilla tekstin ja musiikin yhteys on häkellyttävän selvä.
Rautamaan sisarusten ikuinen kesä jatkuu – arviossa Iron Country Sistersin kakkosalbumi Grace
LEVYT | Haikean heleä americanayhtye vie mukanaan stemmoillaan ja rikkailla sovituksillaan. Iron Country Sistersin musiikillinen torni vakuuttaa harmonisuudellaan ja tunnelmallaan.
Matti Salo Quartetin kolmas levy soi jämäkästi tuplakvartetin voimin – arviossa 4 + 4
LEVYT | Kitaristi-säveltäjä Matti Salon kvartetti hyödyntää tutusti itämaisia sävyjä progejazzissaan. Nimen 4 + 4 takaa löytyy syvyyttä sointiin antava jousikvartetti.
Nykyjazzia modernisti ja omaäänisesti – arviossa Superpositionin kakkosalbumi II
LEVYT | Suomalaiskvartetin jokainen muusikko on yhtä tärkeä, näkyvä ja kuuluva, ja heidän osaamisensa ja yhteispelinsä on avain onnistuneeseen tulokseen.
