LEVYT | Englantilaisen Fablen ensiesiintymisestä on jo useampi vuosi, mutta hiljaiselon jälkeen ilmestyvä esikoislevy Shame soi mukavan monipuolisesti ja tarjoilee tuttuja ysärivaikutteita.
”Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy.”
Spotifyn suosituslistalla vastaan leijaili englantilainen muusikko ja laulaja Holly Cosgrove (s. 1995), joka tunnetaan nimellä Fable. Orbiting-kappaleen rento ja triphopihtava tunnelma kolahti.
Fablen ura alkoi debyytti-EP:llä vuonna 2014 ja johti vierailuun Orbitalista tutun Paul Hartnollin soololevyllä 8:58 ja kiertueeseen The Cultin kanssa. Sen jälkeen Fable katosi maisemista. Pari vuotta sitten ilmestyi tämän pitkään haudutellun levyn ensisinkku Thirsty ja nyt sitten vihdoin itse albumi.
Shame-albumia (Naim, 2022) luonnehditaan triphopiksi ja neo-souliksi. Thom Yorken ja Trent Reznorin nimiä mainitaan myös vertailukohtina. Tiedäpä niistä, mutta vaikutteita ysärialternativesta musiikissa kuuluu. Skunk Anansie, Sneaker Pimps, miksei Marilyn Mansonkin – Unequal-kappaleen hakkaava rytmi tuo mieleen Mansonin Beautiful Peoplen sen verran vahvasti, etteivät ”we are the people” -hokeman yhtäläisyydet liene ihan sattumaa. Ihan Beautiful Peoplen iskevyyden tasolle tässä ei kuitenkaan päästä.
Shame esittelee monipuolisen ja lupaavan artistin. Laulutyylit vaihtelevat pehmeästä kuiskailusta reippaampaan, musiikillisesti mennään hiljaisesta hitaasta triphopista kitarariffittelyyn. Niitä ihan timantinkovimpia hittejä ei levyltä kuitenaan löydy; ensikontaktini Orbiting on tosin sen verran hieno kappale, että jää ehdottomasti soittolistoilleni.
The Reaper esittelee Fablen tunnelmoimassa mystisimmillään, runsain efektein ja kilkutuksin. Kappaleen tunnelma on miellyttävän painostava. Thirstyn tuhdit kitarariffit miellyttävät myös; Alanis Morrissette lähettää terveisiä. Kappaleen loppuhuipennus on hieno.
Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy. Fablen seuraavaa levyä kohtaan herää kyllä mielenkiintoa: on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan tästä jatketaan.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pelastuslautta keskellä tummia vesiä – arviossa Aavakaiku-duon Uumen
LEVYT | Uumen on Aavakaiku-duon improvisoinnin pohjalta syntynyt kolmen kappaleen kokonaisuus.
Raukean särön mestarit ovat täällä taas – arviossa Dinosaur Jr.:n There Near
LEVYT | Säröusvan keskeltä loistava lämmin ja turvallinen valo leimaa Dinosaur Jr.:n uutta albumia.
The Strokesin ja tuottaja Rick Rubinin ratkaisut hämmentävät epätasaisella Reality Awaits -albumilla
Tämä ”Ote” näkyy nostotekstinä sekä somejaoiaLEVYT | The Strokesin uudet kappaleet täyttävät parhaimmillaan indiediskojen tanssilattioita mutta saavat pahimmilla hetkillään miettimään, ovatko ne jotain sisäpiiri-ironiaa.
ssa että artikkeleiden koostenäkymässä. Jakokuvaksi menee oletuksena artikkelikuva.
Suomen parasta portugalinkielistä thrashcorea – arviossa Força Macabran 1997
LEVYT | Força Macabra on paukuttanut brasilialaisesta punkista inspiroitunutta musiikkiaan noin 35 vuotta. Sen varhainen EP on nyt saatavilla bonuskappaleilla täydennettynä 12 tuuman vinyylillä.