LEVYT | Englantilaisen Fablen ensiesiintymisestä on jo useampi vuosi, mutta hiljaiselon jälkeen ilmestyvä esikoislevy Shame soi mukavan monipuolisesti ja tarjoilee tuttuja ysärivaikutteita.
”Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy.”
Spotifyn suosituslistalla vastaan leijaili englantilainen muusikko ja laulaja Holly Cosgrove (s. 1995), joka tunnetaan nimellä Fable. Orbiting-kappaleen rento ja triphopihtava tunnelma kolahti.
Fablen ura alkoi debyytti-EP:llä vuonna 2014 ja johti vierailuun Orbitalista tutun Paul Hartnollin soololevyllä 8:58 ja kiertueeseen The Cultin kanssa. Sen jälkeen Fable katosi maisemista. Pari vuotta sitten ilmestyi tämän pitkään haudutellun levyn ensisinkku Thirsty ja nyt sitten vihdoin itse albumi.
Shame-albumia (Naim, 2022) luonnehditaan triphopiksi ja neo-souliksi. Thom Yorken ja Trent Reznorin nimiä mainitaan myös vertailukohtina. Tiedäpä niistä, mutta vaikutteita ysärialternativesta musiikissa kuuluu. Skunk Anansie, Sneaker Pimps, miksei Marilyn Mansonkin – Unequal-kappaleen hakkaava rytmi tuo mieleen Mansonin Beautiful Peoplen sen verran vahvasti, etteivät ”we are the people” -hokeman yhtäläisyydet liene ihan sattumaa. Ihan Beautiful Peoplen iskevyyden tasolle tässä ei kuitenkaan päästä.
Shame esittelee monipuolisen ja lupaavan artistin. Laulutyylit vaihtelevat pehmeästä kuiskailusta reippaampaan, musiikillisesti mennään hiljaisesta hitaasta triphopista kitarariffittelyyn. Niitä ihan timantinkovimpia hittejä ei levyltä kuitenaan löydy; ensikontaktini Orbiting on tosin sen verran hieno kappale, että jää ehdottomasti soittolistoilleni.
The Reaper esittelee Fablen tunnelmoimassa mystisimmillään, runsain efektein ja kilkutuksin. Kappaleen tunnelma on miellyttävän painostava. Thirstyn tuhdit kitarariffit miellyttävät myös; Alanis Morrissette lähettää terveisiä. Kappaleen loppuhuipennus on hieno.
Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy. Fablen seuraavaa levyä kohtaan herää kyllä mielenkiintoa: on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan tästä jatketaan.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Pohdiskelevaa suomirokkia grungesaappaissa – arviossa Voikukkien Rauniola
LEVYT | Tamperelaisen Voikukat-yhtyeen debyytti lupaa hyvää, vaikkei vielä lunasta ihan kaikkea.
Haikeaniloista juutalaisten ja romanien musiikkia – arviossa Kriljan Sosnitsa ja Salamanderin Jojnes Trojm
LEVYT | Ruotsalaiset maailmanmuusikot tarjoavat erinomaisen kattauksen kulttuuristen vähemmistöjen musiikkia kahden kokoonpanonsa uutuuslevyillä.
Sinisellä liekillä – The Candles Burning Blue -klassikko yli 20 vuoden takaa tarjoaa jälleen helmiä sioille
LEVYT | Omintakeisella synkistelyllään ilahduttaneen suomalaisyhtyeen ainoaksi jäänyt albumi Pearls Given to the Swine on julkaistu uudelleen. Lisämateriaalilla tupla-lp:ksi kasvatettu levy ei ole vanhentunut.
I Was a Teenage Satan Worshipper ei palaa, vaikka Pasi Riento laulaa jälleen – arviossa Blood North
LEVYT | IWATSWin keulakuvan kahdeksan vuoden hiljaiselon päättävä soolotuotos on perushyvää tummaa ambient-leijailua.
