LEVYT | Englantilaisen Fablen ensiesiintymisestä on jo useampi vuosi, mutta hiljaiselon jälkeen ilmestyvä esikoislevy Shame soi mukavan monipuolisesti ja tarjoilee tuttuja ysärivaikutteita.
”Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy.”
Spotifyn suosituslistalla vastaan leijaili englantilainen muusikko ja laulaja Holly Cosgrove (s. 1995), joka tunnetaan nimellä Fable. Orbiting-kappaleen rento ja triphopihtava tunnelma kolahti.
Fablen ura alkoi debyytti-EP:llä vuonna 2014 ja johti vierailuun Orbitalista tutun Paul Hartnollin soololevyllä 8:58 ja kiertueeseen The Cultin kanssa. Sen jälkeen Fable katosi maisemista. Pari vuotta sitten ilmestyi tämän pitkään haudutellun levyn ensisinkku Thirsty ja nyt sitten vihdoin itse albumi.
Shame-albumia (Naim, 2022) luonnehditaan triphopiksi ja neo-souliksi. Thom Yorken ja Trent Reznorin nimiä mainitaan myös vertailukohtina. Tiedäpä niistä, mutta vaikutteita ysärialternativesta musiikissa kuuluu. Skunk Anansie, Sneaker Pimps, miksei Marilyn Mansonkin – Unequal-kappaleen hakkaava rytmi tuo mieleen Mansonin Beautiful Peoplen sen verran vahvasti, etteivät ”we are the people” -hokeman yhtäläisyydet liene ihan sattumaa. Ihan Beautiful Peoplen iskevyyden tasolle tässä ei kuitenkaan päästä.
Shame esittelee monipuolisen ja lupaavan artistin. Laulutyylit vaihtelevat pehmeästä kuiskailusta reippaampaan, musiikillisesti mennään hiljaisesta hitaasta triphopista kitarariffittelyyn. Niitä ihan timantinkovimpia hittejä ei levyltä kuitenaan löydy; ensikontaktini Orbiting on tosin sen verran hieno kappale, että jää ehdottomasti soittolistoilleni.
The Reaper esittelee Fablen tunnelmoimassa mystisimmillään, runsain efektein ja kilkutuksin. Kappaleen tunnelma on miellyttävän painostava. Thirstyn tuhdit kitarariffit miellyttävät myös; Alanis Morrissette lähettää terveisiä. Kappaleen loppuhuipennus on hieno.
Shame on kiinnostava, moneen suuntaan kurkottava ja tyylikäs levy. Fablen seuraavaa levyä kohtaan herää kyllä mielenkiintoa: on kiinnostavaa nähdä, mihin suuntaan tästä jatketaan.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Vielä kerran merkillisen pastorin residenssiin – Reverend Bizarre julkaisi massiivisen paketin varhaisia äänityksiään
LEVYT | Oliko eka demo paras? Suomalaisen tinkimättömän doom metal -pioneerin väkevän tuomiopäivänmusiikin alkuvaiheista ei ole ollut tarjolla kattavaa virallista julkaisua. Nyt on.
Kytäjä vaeltaa Kolmos-levyllä Euroopan neonvaloihin, muttei kadota maalaisjuuriaan
LEVYT | Jarno Alhon ja Janne Lastumäen instrumentaalinen tunnelmaduo venkoilee kolmannella albumillaan hillitysti ja löytää paikoin myös parhaan teräänsä.
Perkele! Kuvia pahuudesta – Olli Hännisen ja Sami Hynnisen Chambers ei anna armoa eikä tunne rajoja
LEVYT | Monista yhteyksistä tuttujen muusikoiden tuplalevy on intensiivisyydessään vertaistaan hakeva kokonaisteos, joka ruoppaa sameimmat pohjamudat ihmisyyden pimeimmistä kammioista.
Tanssimanian kourissa – arviossa Florence + the Machinen Dance Fever
LEVYT | Florence + the Machinen viides albumi Dance Fever soi musiikillisesti monipuolisena ja teksteiltään kiehtovana. Florence Welchin upealla äänellä luodataan naisena olemista ja koronapandemiasta selviämistä.