LEVYT | Belgialainen Brutus jatkaa armotonta jyräämistä kolmannella levyllään. Rockin, metallin ja hardcoren moderni sekoitus toimii, kiitos upean laulajan Stefania Mannaertsin.
”Mannaerts on todella hyvä laulaja, joka pakkaa biisiin kuin biisiin sellaisen tunnelatauksen, että viesti menee varmasti perille.”
Brutuksella on takanaan kaksi erinomaista albumia, esikoislevy Burst vuodelta 2017 ja Nest vuodelta 2019. Kolmas levy Unison Life (Hassle, 2022) jatkaa tutuilla raiteilla, eikä tarjoa bändin faneille yllätyksiä. Se on hyvä niin, sillä Brutuksen tyyli toimii, enkä itse ainakaan ole vielä ehtinyt kyllästyä.
Wikipediassa Brutusta luonnehditaan nipulla genremääreitä: post-hardcore, math rock, post-rock, post-metal ja shoegaze. Tiedä näistä kaikista, mutta Brutuksen tyyli on kiistatta moderni ja monipuolinen. Vanhoegaerdenin kitarasoundi viiltää paikoin hyvin metallisesti. Metalcore-vaikutteet tulevat erityisesti Mannaertsin suunnalta: laulu on välillä lähes kuiskailua, välillä repivää huutoa ja rummutuskin yltyy blastbeateiksi.
Vanhoegaerdenin ja Muldersin taustalla on NOFX:n skeittipunkkia, Mannaerts taas on opetellut rumpujen soittoa nu-metalin tahtiin. Mannaerts ja Mulders tutustuivat ruotsalaisen hardcore-bändin Refusedin tribuuttibändissä Refused Party Program, Mannaert ja Vanhoegaerden taas emoa ja hard rockia yhdistelevässä Starfuckerissa.
Levyn aloitusbiisi Miles Away on leppeä introbiisi, mutta heti Brave-biisin alku potkaisee levyn kunnolla käyntiin. Siitä alkaa tiukka putki kovia biisejä: levyn sinkkunostot Victoria, What Have We Done, Dust ja Liar vedetään peräkkäin ja kova putki tiukkoja biisejä se onkin. Tunnelma vaihtelee, What Have We Done on riipivää tunnelatausta ja heti perään Dust nopeampaa mättöä, jonka tahtiin kelpaa heiluttaa tukkaa ja riehua pitissä.
Dust ja Liar ovatkin levyn tiukimmat biisit ja sinkuiksi on ylipäänsä nostettu levyn parhaat biisit. Loppupuoli levystä on sitten tähän kovien biisin putkeen nähden vähän himmailua, mutta eipä niissäkään biiseissä valittamista ole ja levyn päättävä, levyn pisin kappale Desert Rain toimii kyllä hyvin lopetuksena Unison Lifelle.
Unison Life kokonaisuutena aivan törkeän hyvä ja toimiva levy. Brutuksen tyyli osuu ja uppoaa. Stefanie Mannaerts on todella hyvä laulaja, joka pakkaa biisiin kuin biisiin sellaisen tunnelatauksen, että viesti menee varmasti perille vaikka bändin sanoitukset keskimäärin vähän mitäänsanomattomia ovatkin. Musiikillisesti Brutuksen metallinen hardcore tarjoaa teknisesti taidokasta jyräystä, jossa on paljon dynamiikkaa ja riittävästi vaihtelua pitämään paketin levyn mitassa kiinnostavana.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Deep Purple laukkaa edelleen pirteästi – arviossa uutuusalbumi =1
LEVYT | Raskaamman rockin legendan 23. albumi riffittelee, juoksee ja tiluttelee energisesti ja pitää onnistuneesti kiinni yhtyeen tunnuselementeistä.
Kesälehti kuunteli kummitustarinoita ja vieraili Pelimuseossa tunteita herättävien japanilaisten pelien parissa
KESÄLEHTI | Kesälehti Tampereen tämän viikon numerossa käsitellään sitä, mikä saa tamperelaiset kummittelemaan. Joka paikkakunnan kummitustarinoilla on jokin aihe suosittu yli muiden.
Levykatsaus: Tomasz Stanko Quartet, Pamela Kilpeläinen & Heikki Sarmanto, Fred Hersch
LEVYT | Arto Murtovaaran kokoamassa levykatsauksessa on tällä kertaa klassisen viileästi svengaavaa jazzia, lauluiksi puettuja Edith Södergranin runoja sekä William Shakespearen varjo.
Värikäs ja visionäärinen palapeli – arviossa Orchestra Nazionale Della Lunan Selene’s View
LEVYT | Kosketinsoittaja Kari Ikosen ja saksofonisti-huilisti Manuel Hermian perustama kvartetin musiikki on nimensä mukaisesti kuin toiselta planeetalta.