Pehmeää spoken word -fiilistelyä – arvioitavana Klarissan Maailma vie meidät

Kuvat: Michael Blue / Rolling Records

”Muistan lapsena hypänneeni huoneeni ikkunasta ulos sateeseen, kuin se olisi ollut portti johonkin toiseen ulottuvuuteen.”

Näin alkaa Klarissan esikoisalbumi Maailma vie meidät (Rolling Records, 2023). Ensimmäinen kappale Melodioita ’01 on lämmittelyä, suhisevan äänimaiseman päälle rakenneltu tunnelmakappale.

Levyn kakkosbiisi Ikuinen toukokuu onkin sitten ihan silkkaa kultaa. ”Lupaan kun lähdet niin mukaan tuun / Ja meil on ikuinen toukokuu”, päättyy limerenssinsävyistä hullaantumista ja rakastumista kuvaava kappale, jossa menevä poptausta yhdistyy Klarissan lauluun ja räppäämiseen – tai spoken wordiin.

Klarissalle ominaista onkin pudotella laineja puheenomaisella tyylillä. ”Mut beibi vaihtoehtoi on, voit luottaa muhun / esim mä en osaa räppää ja siks vaan puhun”, sanotaan Aurinko nousee -biisissä, mutta tätä väitettä en ihan purematta niele. Ei Klarissan tyyli mitään huipputaitavien räppääjien tauotonta sanavirtaa ole, mutta oikein maukkaalla flow’lla Klarissa tekstiä kuitenkin pudottelee, milloin ei laula.

Rakkaus, menettämisen pelko ja monenlaiset muutkin tunteet ja mielialat vyöryvät päälle levyn teksteissä. ”Oon oottanut sua / niin vitun kauan”, kiteytyy Oon oottanut sua -biisin odottava tunnelma. Ja kun tarpeeksi joutuu odottamaa, Kaupunki-biisissä todetaan ”sit ykskaks keksin kolme tosi hyvää tapaa, / niist ainaki kaksi, haluun sulle pahaa / kitkerää kaipuuta kahvin kaa, / en sittenkään käyttäny harkintaa”.

Levyn biisit ovat pääasiassa Klarissan omaa käsialaa; tuottajana ja osin biisejä tekemässä on hääräillyt Michael Bleu. Kaupunki-biisissä vierailevat Mon-Sala ja Musta Hanhi. Bleu fiittaa mainiossa Juoksee-biisissä ja tuo siihen oman maukkaan lisävärinsä.

Tekstit ovat kautta linjan osuvia ja hyviä, mieleni tekisi lainailla laineja sieltä ja täältä. Vaikkapa tämä: ”Lopun alkua ilmassa / yön pimeinäkin tuntein silmii särkee, liian kirkasta / Tän yön jälkeen heitetään kohteliaat vikat ig-liket, / se on suoraan oppikirjasta”. Tai tämä: ”Haluun liiloi taivaita, auringonlaskuja, / täs maailmas, mis ei naisille oo housuis taskuja”. Ai että!

Musiikillisesti soundimaailman peruskivenä on vähäeleinen lo-fi-hiphop-biitti, jonka päälle rakennellaan sitten nykytyyliin milloin mitäkin tarpeen mukaan. Jonkin sorttiseksi indie-popiksi enimmän osan muista vaikutteista luokittelisin, enemmän tai vähemmän jonkun retrofiltterin läpi vedettynä. Levyn äänimaailma on ihastuttavan pehmeä ja rauhallinen.

Isoin harmi tällä albumilla on se, ettei sitä lopulta riitä kovin pitkään. Biisejä on kymmenen ja kestoa koko kiekolla alle puoli tuntia. Eipähän ole toisaalta venytetty biisejä tarpeettomasti tai pidennetty levyä täytebiiseillä. Nyt levy on alusta loppuun laadukasta tavaraa.

Klarissa tekee esikoisellaan todella vahvan vaikutuksen. Jään suurella mielenkiinnolla odottamaan, mitä hän seuraavaksi tekee.

Mikko Saari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua