Kuvat: Heikki Turppo / Eclipse Music
LEVYT | Kaksosduo MeriTuuli koostuu Walleniuksen laulavista ja kitaraa soittavista sisaruksista, jotka uusimmalla levyllään esittävät bändin säestyksellä L. Onervan ja Eino Leinon runoihin sävellettyjä lauluja.
”Leinon ja Onervan runot toimivat laulettuina erinomaisesti ja levylle on valikoitu hyviä, esittäjilleen sopivia runoja.”
MeriTuuli on kaksossiskot Meri ja Tuuli Wallenius. Kahden kitaristin ja laulajan bändi laajenee levyllä isommaksi kokoonpanoksi, jonka musiikki vaihtelee leijailevasta folkpopista kepeään poprockiin. Kaksosilta on tullut tähän mennessä kolme albumia: MeriTuuli (2015), Nyt kun olet siinä (2017) ja nyt tammikuussa Runot (Eclipse, 2023).
Runot on nimensä mukaisesti laulettua runoutta: sanoitukset ovat Eino Leinon ja L. Onervan runoja. Tämähän ei ole mitenkään ainutkertainen idea, etenkin Vesa-Matti Loirin Leino-levyt ovat tuttu juttu, mutta asiaa voi ajatella niinkin, että mikseipä hyvää työtä jatkaisi. Ei Leinon runous ole tähänastisiin lauluihin tyhjentynyt. Edelleen riittää hyviä runoja sovitettavaksi uusiksi lauluiksi.
Tälle albumille kannattaa antaa aikaa. Ensikuuntelulla se on suoraan sanottuna vähän laimea. Musiikki soljuu herkkänä ja kauniina, kyllä, mutta myös ohimenevänä ja jälkiäjättämättömänä. Se ei kuitenkaan ole koko totuus. Kuuntelukertojen kertymisen myötä MeriTuulin musiikki uurtaa jälkensä kuulijan mieleen.
Levyn keskiössä ovat Meri ja Tuuli kauniine äänineen. Taustalla soi milloin eteeristä äänimattoa, milloin kaihoisaa kitarointia, milloin haikeita torvia. Pääosassa ovat heleät kitarat, mikä tuo levylle folk-fiilistä. Kitaroissa on paikoin vähän countryyn viittaavaa klangia.
Tekstipuoli on tietysti ensiluokkaisesti kunnossa. Leinon ja Onervan runot toimivat laulettuina erinomaisesti ja levylle on valikoitu hyviä, esittäjilleen sopivia runoja. Vaikkapa Leinon ”Näen ma eloni ees ja taaksi / ah, mua värisyttää! / Tuska onnesta ollehesta / sydäntä sykerryttää” tuntuu luettuna kovin vanhahtavalta ja pateettiselta, mutta MeriTuulin laulamana se soi kauniisti.
Kokonaisuus on johdonmukainen, tunnelmasta toiseen edetään soljuvasti ja levy tuo MeriTuulin parhaat puolet hienosti esille. Tätä kaunista levyä tulen vielä kuuntelemaan monet kerrat.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Suomiräpin Väinämöinen laulaa kilpakosijat jälleen suohon – arviossa Palefacen Autofiktio
LEVYT | Ysäriräpin tumman lätsähtävään biittiin ja ilmavan akustiseen soittoon luottava Autofiktio rakentaa Palefacen henkilökohtaisille muistoille ja kokemuksille.
Levykatsaus: Aili Ikonen, Anders Jormin, Valtteri Laurell, Antti Lötjönen
MUSIIKKI | Arto Murtovaaran levykatsauksessa soi neljä erilaista yhtyettä: kaksi puhdasta jazzlevyä, kaksi laululevyä, kaksi basistia ja kaksi laulajaa.
UGH!! Terveet kädet on jälleen kohdannut mustan vinyylin ja tiivistänyt pohjoissuomalaisen ahistuksen
LEVYT | Hardcore-punkin edelläkävijä potkii, paukuttaa ja kaahaa paluulevyllään tuttua armotonta pärinäänsä metallivaikuttein, mutta uppoaako se kuin kynttilä Terveiden käsien varhaisen levyn kanteen?
Ei tää oo Central Park, vaan märkä Karhupuisto – arviossa Maustetyttöjen Maailman onnellisin kansa
LEVYT | Suomalaisen melankolian taitajat siirtyvät kolmannella albumillaan entistä vahvemmin kasaridiskoon.