Kuva: Rase Littlefield / Wiki Commons
LEVYT | Lahjakas multi-instrumentalisti Emily Wells kytkee uudella levyllään AIDS-kriisin ja ilmastokriisin kiehtovalla tavalla. Uhkaavista teemoista huolimatta Wellsin orkestraalinen popmusiikki lumoaa kauneudellaan.
”Levyn teemat ovat syvällisiä ja vakavia. Musiikkikin sopii tähän tunnelmaan: Wellsin sävellykset ovat aavemaisia.”
Emily Wells oli minulle tyystin outo nimi, kunnes suoratoistopalveluiden algoritmit pullauttivat Wellsin uuden sinkun eteeni. Kohtaaminen oli onnekas; sinkusta jatkoin tuoreen Regards to the End -levyn (Thesis & Instinct, 2022) pariin ja sehän osoittautuikin vallan oivalliseksi.
Emily Wells on nelikymppinen muusikko, joka on kotoisin Teksasista. Musiikillinen ura alkoi viulunsoitolla nelivuotiaana, nyt Wikipedia listaa Wellsin soittimiksi viulun, pianon, sellon, alttoviulun, kitaran, rumpujen ohjelmoinnin, syntikat ja niin edelleen. Toiset ne taitavat! Wells on ammattimuusikko, säveltäjä, sovittaja ja tuottaja.
Regards to the End on Wellsin neljäs täyspitkä levytys Thesis & Instinct -levy-yhtiölle; sitä on edeltänyt muutama aikaisempi julkaisu muille levy-yhtiöille ja nippu omakustanteita vuodesta 1999 alkaen. Takana on siis jo pitkä ura.
AIDS-kriisistä ilmastonmuutokseen
Regards to the End -albumin kannessa on newyorkilaisen valokuvaaja Alvin Baltropin (1948–2004) ottama kuva miehestä ottamassa aurinkoa laiturilla. Baltrop keskittyi kuvaamaan Hudson-joen rappeutuneita laitureita ja niillä aikaansa viettäneitä homomiehiä 1970- ja 1980-luvulla ennen AIDS-kriisiä. Tämä on Regards to the End -albumin pohjakysymys, Emily Wells kertoo NPR:n haastattelussa: mitä voimme oppia AIDS-kriisistä nyt kun kohtaamme ilmastokriisin?
Levyn teemat ovat syvällisiä ja vakavia. Musiikkikin sopii tähän tunnelmaan: Wellsin sävellykset ovat aavemaisia. Wells soittaa kaiken itse. Kappaleet ovat yhtä aikaa pelkistettyjä ja monikerroksisia, kaikki tasot istuvat yhteen erinomaisesti. Varsinkin levyn alku on todella vahva. Erinomaista I’m Numbers -kappaletta seuraavat levyn kaksi parasta kappaletta, todella upea Two Dogs Tethered Inside ja vahva All Burn, No Bridge.
Äänimaailmaltaan Wellsin musiikki on orkestraalista popmusiikkia, jossa toisinaan soi kaikuva, yksinäinen piano, toisinaan taas jousia ja torvia riittää enemmänkin. Taustalla saattaa naputtaa tyylikkäästi notkuva elektroninen biitti. Äänimaailmat ovat kiinnostavia. Ehkä pieni notkahdus koetaan levyn loppupuolella, kun hitaammat tunnelmoinnit Arnie and Bill to the Rescue ja The Dress Rehearsal vähän latistavat tunnelmaa.
Kunnianosoituksia aktivisteille ja taiteilijoille
Minut levyn pariin vetänyt sinkkubiisi Love Saves the Day kytkeytyy David Buckelin traagiseen tapaukseen. Buckel oli ihmisoikeusjuristi, josta tuli ympäristöaktivisti. Buckel teki polttoitsemurhan vuonna 2018 protestoidakseen ilmastokriisiin liittyvää epäoikeudenmukaisuutta. Wells oli kirjoittamassa tätä kappaletta, jonka sanoitukset käsittelevät tulta ja palamista – samoihin aikoihin Yhdysvalloissa oli suuria metsäpaloja – kuullessaan Buckelin kuolemasta. Yhteys oli Wellsille ilmeinen.
Kappale David’s Got a Problem viittaa multimediataiteilija David Wojnarowicziin (1954–1992, Wojnarowicz oli AIDS-aktivisti ja menehtyi AIDSiin), joka istutti Manhattanin laitureille sattumanvaraisia viheralueita.
”Throw a little grass out, throw a little seed
Throw a little grass out, then go lie among the weeds”
Wellsin sanoitukset ovat yleisesti ottaen aika etäisiä ja perustuvat paljon mantramaiseen toistoon. Tekstit ovat kuitenkin iskeviä, toimivia ja herättävät kaikenlaisia mielenkiintoisia mielleyhtymiä.
Regards to the End on ennen kaikkea kokonaisuus, jossa tekstit ja niiden hillitty esitystapa yhdistyy musiikin kiehtoviin yksityiskohtiin. Emily Wells palkitsee keskittyvän kuuntelijan avokätisesti.
Mikko Saari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Hyvällä tavalla vaivaton Kuumaa – arviossa Pisara meressä
LEVYT | Viime vuosina stadionmittaan kasvanut kasarikuulas popyhtye viehättää hymyävällä kaihollaan. Pisara meressä on vahvasti tuotettu levy.
Rohkeat kuvat hyväntuulisen energian ytimessä – arviossa Jätä mut tähän
LEVYT | Rohkeiden kuvien kolmosalbumi on keväisen riehakas, taiten sovitettu ja hienosti hengittävä rokkilevy.
Don Johnson Big Band kurottelee jälleen – arviossa Midnight Movement
LEVYT | Leijailevasta yömaisemasta purskahtelevaan räppiin ulottuvaa rytmimusiikkia luova Don Johnson Big Band lähestyy keski-ikää alati uteliaana.
Laulujazzia herkistellen – arviossa Simon Zion & Ville Luukkonen Trion The Ballad Sessions
LEVYT | Ruotsin Idols-ohjelmassa menestyneen suomalaissyntyisen Simon Zionin fraseeraus ja tapa lähestyä kuulijaa muistuttaa paljon Chet Bakerin lauluilmaisua.
