Kuva: Julius Töyrylä
LEVYT | Los Angelesissa asusteleva ja Norjassa opiskellut pianisti Anni Kiviniemi on virkistävä tulokas kotimaisen jazzin kartalla.
”Kiviniemi luottaa basistiinsa ja rumpaliinsa antaen heille vapaan kentän improvisoida miten tahtovat.”
Los Angelesissa asusteleva ja Norjassa opiskellut pianisti Anni Kiviniemi on virkistävä tulokas kotimaisen jazzin kartalla. Esikoisalbumi Eir (We Jazz, 2024) koostuu Kiviniemen sävellyksistä, jotka sisältävät erittäin paljon improvisaatiota. Hänen triossaan soittavat taitavat, nyanssit hallitsevat, monista yhteyksistä tunnetut Eero Tikkanen bassossa ja ilmeikkäästi soittava norjalaisrumpali Hans Hulbækmo.
Eero Tikkanen on nykyään erittäin kysytty basisti. Hän sai aikanaan mainetta Mopo-yhtyeen riveissä ja soittaa vakituisesti lukuisissa bändeissä, muun muassa Maxxxtetissa, Jorma Tapion Kaski-yhtyeessä, Pauli Lyytisen useammissa kokoonpanoissa ja Selma Savolaisen Horror Vacuissa.
Rumpali Hans Hulbækmo on yksi Norjan luovimmista rumpaleista, ja häntä kuullaan usein juuri siellä, missä esitetään luovaa musiikkia, olipa kyseessä kansanmusiikki, jazz tai näiden yhdistelmä.
Anni Kiviniemi Trio on siis perinteinen piano-basso-rummut-kokoonpano, jonka musiikissa kuuluu toki nykyaikainen pohjoismainen jazzperinne. Kiviniemi on tutustunut vapaan jazzin saloihin mutta myös klassiseen musiikkiin ja norjalaiseen kansanmusiikkiin. Eivätkä Lähi-idän tai pohjoisafrikkalaisenkaan musiikin perinteet ole hänelle vieraita. Näistä elementeistä hän ammentaa omaan musiikkiinsa tunnelmaa ja tulkintaa. Vahva trio tulkitsee Kiviniemen sävellyksiä kevyellä otteella. Tulos on seesteinen ja lyyrinen ja samalla hyvin intiimi ja elämänmakuinen.
Kiviniemi luottaa basistiinsa ja rumpaliinsa antaen heille vapaan kentän improvisoida miten tahtovat. Herkät sävellykset saavat hetkittäin myös hulvatonta ja täyteläistä särmää komppiryhmän pannessa parastaan. Kaksikko antaa triolle erityisen merkityksen.
Usea kappale jää mieleeni. Albumin avaus, Tiu Dropar, alkaa rumpujen ja basson rytmikkäällä yhteissoitolla, johon pianisti yhtyy vaivattomasti. Judy on rytmikäs ja leppoisan kujeilevaa tunnelmaa virittävä menobiisi. Arguably palauttaa hetkeksi maan pinnalle herkkyydellään, rauhallisuudellaan ja Kiviniemen klassisen pianismin otteella.
Hulbækmon ilmeikkäät kilistelyt taustalla värittävät hienostuneesti kappaletta. Eniten niin rytmiset kuin melodiset jazzin perinteet kuuluvat kappaleissa Atoms ja Mére. Albumin päättää Choral, jonka sävelkielessä kuulen vaikutteita Bachin musiikista.
Pienenä yksityiskohtana kerrottakoon, että albumi Eir sai nimensä Kiviniemen tyttären mukaan, joka syntyi levyn äänitysten jälkeen.
Marita Nyrhinen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Insomniumin Netherworlds on samaan aikaan erittäin hyvä ja bändin mittapuilla silti helppo levy
LEVYT | Insomnium lainaa Netherwordsilla aariaa 1600-luvun lopulta, mutta reivaa kurssia silti piirun verran populaarimpaan suuntaan.
Amuri vie unimaailmaan hienovaraisen täyteläisesti – arviossa Uni avaa meille pienen oven
LEVYT | Tamperelaisnelikon uniteemainen viitosalbumi sukeltaa usvaisen hypnoottisiin ja lempeän pehmeisiin maisemiin.
Pimeys seuraa silloinkin, kun kaikki valot on päällä – arviossa Huone-yhtyeen debyytti Varjolauluja
LEVYT | Porilais-tamperelaisen Huoneen debyyttialbumi esittelee kvartetin tummasyisesti särövaanivan soundipalikan lupauksia väläytellen.
Kunnianosoitus jazzlegendalle – Joakim Berghäll tulkitsee syvällisesti John Coltranen musiikkia
LEVYT | Joakim Berghäll soitti albumillisen John Coltranen säveltämiä kappaleita kunnianosoituksena jazzlegendalle ja hänen musiikilliselle perinnölleen.