Joe Hisaishi ja Helsingin kaupunginorkesteri. Kuva: Eija Niskanen
KONSERTTI | Musiikkitalolla esiintynyt Ghibli-animaatioiden säveltäjä muisteli musiikissaan myös vuoden 2011 tsunamia.
Joe Hisaishi, Olga Heikkilä ja Helsingin kaupunginorkesteri Helsingin Musiikkitalossa 6.1.2023.
Joe Hisaishi, tai kotimaassaan Japanissa Hisaishi Jo, on tullut tunnetuksi nimenomaan Hayao Miyazakin animaatioelokuvien luottosäveltäjänä. Kukapa ei muistaisi Nausicaän kaihoisan kauniita teemoja, Totoron sävelmiä tai Prinsessa Mononokea. Hisaishin musiikki on suuri osa näiden animaatioiden lumovoimaa. Mutta Hisaishi on ennen kaikkea minimalistisen nykyorkesterimusiikin säveltäjä; hän on säveltänyt musiikkia muihinkin elokuviin kuin Ghiblille. Tässä monipuolisuudessaan hän rinnastuu toiseen japanilaissäveltäjään, Ryuichi Sakamotoon.
Vuonna 1950 Naganon läänissä syntynyt Hisaishi on säveltänyt ja julkaissut minimalistista orkesterimusiikkia vuodesta 1981 lähtien ja johtanut orkestereita niin kotimaassaan kuin Singaporessa, Hongkongissa kuin Lontoossa. Ghibli-animaatioiden lisäksi hän on säveltänyt musiikkia Takeshi Kitanon elokuviin. Niistä erityisesti Okinawalle sijoittuva gangsteritarina Sonatine liikkuu minimalistisen vaihtelun varassa samaa sävelkuviota hypnoottisesti toistaen.
Joe Hisaishin piti konsertoida Helsingin Musiikkitalolla jo vuosi sitten loppiaisena, mutta koronarajoitusten takia konsertit peruttiin. Nyt onneksi maestro saatiin tänne samalla konseptilla, loppiaispäivän ja sitä seuraavan lauantain konserteilla, jotka molemmat myytiin loppuun ja aiemmin syksyllä.
* *
Teosten järjestystä oli vaihdettu etukäteen ilmoitetusta, joten Hisaishi aloitti Helsingin kaupunginorkesterin johtamisen ensimmäisellä puoliajalla sinfonisella teoksellaan The East Land Symphony. Se kuvaa 11.3.2011 tapahtunutta suurta maanjäristystä, jota seurasi Japanin koillisrannikon mereen pyyhkinyt 9-metrinen tsunami. Se vei mereen 2 000 henkeä ja aiheutti Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden.
Viisiosainen sinfonia alkaa The East Land -osuuden kilkutuksilla ja kolkutuksilla ja johtaa ristiriitasointujen ja alati nousevien soitinryppäiden kautta huipennuksiin, kuin alati jatkuviin jälkijäristyksiin ja suuren aallon tuhoisaan vyöryyn. Toinen osa Air on jatkuvaa helinää, joissa lyömäsoittimet korostuvat. Hisaishi on itse kuvannut osiota siksi jatkuvaksi tunnelmaksi, joka vallitsi Japanissa 3/11:n jälkeen – itse sinä vuonna Japanissa asuneena pystyin tunnistamaan teoksessa sen jännittyneen tunnelman, mikä maassa vallitsi koko loppuvuoden 2011.
Joe Hisaishi ja sopraano Olga Heikkilä. Kuva: Eija Niskanen
Seuraavassa osiossa (Tokyo Dance) lauloi sopraano Olga Heikkilä Hisaishin tyttären Mai Fujisawan sanoittaman kappaleen, joka mukailee japanilaista lastenlaulua numero-osuuksineen. Tokyo Dancessa kuljetaan Tokion halki, mainiten numeroilla laskien paikkoja kuten Shibuya Scramble, kuuluisa vilkas jalankulkuristeys. Heikkilä lauloi laulun japaniksi.
Rhapsody of Trinity -osio päästää kuulijan jo vapautumaan. Leikitellen osiossa palataan ensimmäisten osien teemoihin. Sinfonian päättää minimalistinen Prayer, joka päästää jälleen Olga Heikkilän ääneen, tällä kertaa latinaksi. Bachin Matteus-passiota lopussa lainaava osio on kuin rukous tsunamin viemille sieluille.
* *
Puoliajan jälkeen Hisaishi palasi keveämmissä tunnelmissa aloittaen teoksella DA-MA-SHI-E. Termi tarkoittaa trompe l’oeil’ia, katsojan silmää harhauttavaa kuvaa ja on vuodelta 1985, siis ajalta, jolloin Hisaishi sävelsi ensimmäisen kerran Miyazakin teokseen, Nausicaän ylimaallisen kaunista musiikkia. DA-MA-SHI-E edustaa Hisaishin minimalistista puolta, jatkuvasti muunneltuine instrumenttikuvioineen, joita on kahdeksan. Ne vaihtelevat A- ja B-duurissa viulujen ja vaskisoittimien välillä.
Joe Hisaishi johdatti Helsingin kaupunginorkesterin Henkien kätkemän tunnelmiin. Kuva: Cinema Mondo
Ja lopussa päästiin niihin anime-sävelmiin. Tällä kertaa teos oli Henkien kätkemä, Miyazakin kasvutarina tytöstä, joka päätyy fantastiseen rinnakkaistodellisuuteen, jossa hänen on suoritettava tehtäviä pelastaakseen sioiksi muutetut vanhempansa. 25-minuuttinen osuus todisti miksi Hisaishi on niin rakastettu: joissakin kohtaa herkän upea musiikki nosti kylmät väreet selkäpiihin. Hisaishi aloitti ja lopetti soittamalla Henkien kätkemän teemaa itse pianolla, toisella kädellä samalla orkesteria johtaen.
Hisaishi sai raikuvat aplodit, joiden aikana osa yleisöä huusi kuin J-pop-konsertissa. Maestro tulikin kahdesti takaisin ja esitti ensin herkän, pelkästään pianolla tulkitsemansa Ashitakan ja Sanin teeman elokuvasta Prinsessa Mononoke. Toinen encore oli kaupunginorkesterin kanssa esitetty, loppiaisjuhlatunnelmaa hyvin nostanut World Dreams.
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Elgar, Stravinsky, Gerhardt ja Halls täyttivät Tampere-talon 1910-luvun musiikilla
KONSERTTI | Tampere Filharmonian perjantaisen konsertin magneettina toimi ennen kaikkea Stravinskyn balettimusiikki Kevätuhri.
DJ Kridlokk juhlisti Musiikkitalolla tyylillisesti eheintä ja rohkeinta levyään
KONSERTTI | Musiikkitalossa ei ole varmaan koskaan nähty yhtä montaa räppilätsää ja -pipoa nyökyttelemässä gangsteri- ja lähiölarpin tahtiin.
Don Huonojen mustat ja valkoiset sävelet myivät Pakkahuoneen loppuun
MUSIIKKI | Vuodet ovat kohdelleet 1990-luvun suomirockin suosituimpiin kuulunutta yhtyettä suopeasti, mutta lujemminkin ruoska olisi voinut sivaltaa.
Tampere Biennalen yltäkylläinen ohjelma tarjoili lukuisia kantaesityksiä ja nykymusiikin moniäänisyyttä
MUSIIKKI | Eetu Lehtosen kantaesityksenä kuultu Hymn sai alkusysäyksen Lehtosen lukiessa Aberfanin kylässä vuonna 1966 tapahtuneesta kaivosjätteen maanvyöryonnettomuudesta.
