Kuva: SKS Kirjat
KIRJAT | Tuija Vertaisen kirja on arvostuksen osoitus ranskan kielelle mutta samalla myös oivallinen läpileikkaus suomen kielen kehityshistoriaan.
”Lopputulos on – Ranskassa kun ollaan – tyyliltään kirjallista impressionismia edustava teos.
ARVOSTELU

Tuija Vertainen: Sabotöörin siluetti – ranskalaisperäisten sanojen selityksiä
- SKS, 2024.
- 191 sivua.
Adressista tuulihattuun. Ranskan kielen ja kirjallisuuden asiantuntija Tuija Vertainen selostaa ranskalaisperäisiä sanoja ja niiden selityksiä aakkosjärjestyksessä; aloitetaan addressesta ja päätetään vol-au-ventiin.
Sabotöörin siluetti – ranskalaisperäisten sanojen selityksiä -kirjaan (SKS, 2024) sisältyy 84 aakkosjärjestettyä lyhyttä lukua, joissa Vertainen purkaa ja taustoittaa ranskankielisen sanan tai sen lähisukulaisten merkityksiä samoin kuin sanan synty- ja käännöshistoriaa. Tämä kaikki on paketoitu kepeästi sujuvaan, mukavasti hyppelehtivään kerrontaan. Lopputulos on – Ranskassa kun ollaan – tyyliltään kirjallista impressionismia edustava teos.
Kirjan tyylilajille Vertainen on itsekin löytänyt oman termin koseria, joka oli Suomessakin käytössä 1900-luvun alkupuolella: ”Huolettoman kevyt puhelu, kevyen ja huvittavan puhelun muotoinen kirjallinen tyyli”. Nykyään tästä käytetään nimitystä pakina, ”joka on johdettu causer-verbin merkitystä vastaavasta pakista-verbistä”.
Kulttuurihistorian näkökulmasta teos kuvaa mielenkiintoisella tavalla niitä yhteiskuntaelämän alueita, joiden sanastoon ranska on vaikuttanut. Sanomattakin tulee mieleen ruoka- ja juomakulttuuri, pukeutuminen, taide ja kulttuurielämä laajemminkin. Gourmet – tai gurmee suomeksi – patonki, camembert, alatoopi ja konvehti saavat selityksensä, samoin kuin beige poplari, kalsarit, papiljotit, frotee ja kreppi. Selviää myös se, että kenraaliharjoitus ei viittaa sotilasarvoon, vaan pohjalla on ranskan général-sanan merkitys yleinen – siis kyse on yleisharjoituksesta, jossa yleisöäkin on yleensä paikalla.
Kustavilaista säätyläiskoteihin
Suuri osa ranskankielisistä sanoista on välittynyt suomen kieleen ruotsin kautta. Historiasta muistamme erityisesti Kustaa III:n ajan, jolloin ranskalaisuuden ihannointi oli huipussaan; jopa hovikielenä oli ranska. Jo aiemmin kuningatar Kristiina oli kutsunut René Descartes’n Ruotsiin opettajakseen.
Ruotsin hovin vaikutukset valuivat edelleen säätyläisperheisiin asumiseen, pukeutumiseen ja ruokailuun liittyvän terminologian muodossa. Myös hallinto- ja sotilasterminologia sai vaikutteita ranskan kielestä: protokolla, etiketti, luutnantti ja musketti esimerkkeinä. Tiesittekö, että sana luutnantti on peräisin ranskan sanasta lieutenant? Lieu tarkoittaa paikkaa tai asemaa, verbi tenir taas tarkoittaa pitämistä. Luutnantti siis pitää ylemmälle upseerille paikkaa, toimii tämän tilalla.
Ranskan kielen vaikutus suomen kieleen laantui 1800-luvulla. Syynä oli määrätietoinen kielipoliittinen ohjelma, jolla suomen kieli pyrittiin nostamaan virkakieleksi ruotsin sijaan. Suomenkielistä termistöä tarvittiin niin hallintoa kuin opetusta varten. Elias Lönnrot, Daniel Europaeus ja Volmari Kilpinen muistetaan tuon ajan sanaston kehittäjinä. Kirjallisuus ja vallankumous eikä litteratuuri ja revolutioni.
Harjoitus tekee mestarin
Havainnollisena esimerkkinä Vertaisen oivaltavasta esitystavasta nostan etydiä, esseetä ja äksiisiä koskevan luvun, jossa painotetaan harjoituksen merkitystä. Mainitut sanat kun liittyvät harjoitteluun, kokeiluun, yrittämiseen ja toisteisiin harjoitteisiin. Étude-sanan taustalla on opiskelu, tutkimus, tutkielma ja harjoitelma. Essai taas tarkoittaa kokeilua ja yritystä. Excercice puolestaan tarkoittaa harjoitetta yleensä, ei välttämättä äksiisityyppistä komentelua. Musiikki, kirjoittaminen ja armeijan sulkeiset vaativat onnistuakseen ankaraa harjoittelua.
Myös sabotööri ja siluetti saavat selityksensä. Kannattaa lukea.
Tuija Vertaisen kirja on pienimuotoinen mutta hieno kulttuuriteko. Se on arvostuksen osoitus ranskan kielelle mutta samalla myös oivallinen läpileikkaus suomen kielen kehityshistoriaan. Ranskan kielen taitajillekin teos antaa mukavia ajatusvirikkeitä eri elämänalueita koskevien oivaltavien havaintojen muodossa.
Ei tainnut Veikko Lavi tietää hirvigobeliinin etymologiasta kirjoittaessaan Serenadin hetekalle.
Jukka Ahtela
* *
♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️
Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa.
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Kahden nuoren pojan kesä kuluu ratikassa – arviossa Kreetta Onkelin Hyödyttömät päivämme
KIRJAT | Kreetta Onkelin romaanissa hyödyttömyys johtaa hyödyllisiin kohtaamisiin ja tapahtumiin. Näin aitoa ja monipuolista kuvausta nykynuorison arjesta saa harvemmin lukea.
Markku Soikkeli on kirjoittanut teoksen sodasta ja kaunokirjallisuudesta – sota-aihe raflaa enemmän kuin rauha
KIRJAT | Markku Soikkelin Sota kaunokirjallisuudessa on luettelomaisuutta välttävä näkemyksellinen kokonaisesitys maailmankirjallisuuden sotakirjoista.
Oliko Jean Sibelius aito natsi vai hyväuskoinen myötäilijä? Uutuuskirja kertoo päivästä, jolloin Ainolan jättiläiseen iski morkkis
KIRJAT | Antti Vihisen tietokirja riisuu turhia sankarimyyttejä ja osoittaa, että parhaatkin ovat vietävissä, kun vedetään oikeista naruista.
Uraauurtava nainen Palestiinassa – arviossa Elisa Savolaisen Kerro heille oliivipuista
KIRJAT | Esikoisromaani kertoo kansakoulunopettaja Hilma Granqvistista, joka matkustaa 1920-luvulla Palestiinaan ja ryhtyy tutkimaan maan asukkaiden arkea.




