Näyttelijä Richard E. Grantin päiväkirjat ovat täyttä elämää, ja kuolemaa – arviossa Kourallinen onnea

Kuva: Johnny Kniga

Richard E. Grant on oikealta nimeltään Richard Esterhuysen. Grant-sukunimi tuli helpottamaan näyttelijän ammatissa ja ”E.” lisättiin siksi, että Richard Granteja oli näyttelijöiden joukossa useampia.

Grant on syntynyt Swazimaalla vuonna 1957. Hän muutti Englantiin 1980-luvun alussa opiskelemaan näyttelemistä. Muuttaessaan Lontooseen Grantilla oli Swazimaan aksentti, jonka korjaamiseen hän tarvitsi apua. Alan ihmiset johdattivat hänet äänenkäytön opettajan Joan Washingtonin luo. Maineikkaan opettajan palkkion Grant sai hymyllään tingattua 20 punnasta 12:een. Tapaaminen olivat antoisa ja rakastuminen nopeaa: pariskunta meni naimisiin vuonna 1986.

Erikoista tässä näyttelijässä on, ettei hän ole koskaan juonut alkoholia; hänen elimistönsä ei tuota entsyymiä, joka polttaa alkoholia, joten juominen voisi olla kuolemaksi. Niin sanottu ammattitauti ei voi iskeä häneen.

Kourallinen onnea (suom. Laura Jänisniemi; Johnny Kniga, 2024) kertoo Richard E. Grantin tarinaa pätkittäin ja niukoilla, humoristisilla huomioilla: ”Vanhempani erosivat, koska äitini petti isääni auton etupenkillä isän parhaan kaverin kanssa. Olin autossa samaan aikaan.”

Grantin vaimo saa keuhkosyöpädiagnoosin joulukuussa 2020. Sen jälkeisestä elämästä taudin kanssa Grant kertoo avoimesti. Samalla Grant kertoo tapahtumia työstään, lapsestaan, ystävistään ja kollegoistaan. Suorapuheisuus on erityisesti vaimo Joanin tapa kommunikoida muiden kanssa. Mikään ei jää koskaan epäselväksi, jos Joan on paikalla.

Joan oli kymmenen vuotta Richard E. Grantia vanhempi. Hän sai useita keskenmenoja ja synnytti lapsen, joka eli vain muutaman tunnin, ennen kuin tytär Olivia syntyi vuonna 1989.

Olivialla oli ollut jo pitkään oma elämänsä, mutta sairauden aikana hän oli olennainen osa vanhempiensa arkea. Ja tytär luultavasti auttaa isäänsä jatkamaan elämässä eteenpäin.

Pariskunnan rakkaudessa on kysymys paljosta, aidoista tunteista ja tapahtumista. Palavasieluinen Joan puhuu sairastuttuaan paljon, kysyy ja epäilee, kertoo suoraan hyvät ja huonot hetket. Richard ymmärtää ja kuuntelee. Joan Washington kuolee perheensä ympäröimänä 2.9.2021.

Richard ja Joan ehtivät olla naimisissa 39 vuotta. Parisuhteen onni oli, ettei heillä ollut koskaan tylsää. Molemmat tekivät paljon töitä ja kotiinpaluu oli parasta mitä he tiesivät. He tunsivat toisensa niin hyvin, että yllätyksiä piti järjestää – tavallisessa elämässä niitä ei tullut enää vuosikymmeniin.

* *

Richard E. Grantin filmografia on monipuolinen ja pitkä. Hän on esiintynyt myös useissa televisio-sarjoissa. Teatterin lavalla häntä nähtiin enimmäkseen nuorempana. Grant on myöhemmin myös käsikirjoittanut ja ohjannut niin teatteriesityksiä kuin elokuviakin.

Tunnetuin ja palkituin Grantin elokuvista on Onnen kiertolaiset (Whitnail and I, 1987), jossa hän esittää Paul McGannin kanssa työttömiä näyttelijöitä, jotka asuvat kimppakämpässä Camdenissa. Elokuva perustuu ohjaaja Bruce Robinsonin elämään 1960-luvulla. Voitko ikinä antaa anteeksi -elokuvasta (Can You Ever Forgive Me?, 2018) Grant sai parhaan miessivuosan Oscar-ehdokkuuden.

Richad E. Grant ei ajattele tekevänsä näyttelijänä historiaa, hän ajattelee tekevänsä töitä. Julkisuus on hänelle keino työllistyä. Tapaamiset elokuvafestivaaleilla ja palkintogaaloissa on kirjoitettu positiivisina tapaamisina, joissa Grant aina hämmästyy, jos joku tunnistaa hänet tai kiittelee jostakin roolityöstä.

Hän pitää kuuluisista kollegoistaan, suorastaan jumaloi joitakin heistä. Barbra Streisand on hänen jumalattarensa ja yllättäen Melissa McCarthy yksi hänen parhaista ystävistään.

Yksityselämän yllätyksiä on myös, että Prinssi Charles ja Camilla Parker-Bowles ovat Grantin pariskunnan ystäviä. Camilla oli Joanin sielunkumppani, joka sanoi kaiken mitä ajattelee eikä leikkinyt ladya.

* *

Joanin sairastuttua yhteinen aika käy vähiin ja lopulta loppuu. Tuona aikana Richard kirjoittaa puolittain huumorilla omasta halustaan tehdä Joanin kanssa ”Thelma ja Louise -ratkaisu”, koska häntä pelottaa jäädä yksin – esimerkki Grantin mustasta huumorista.

Kirja on elämäkertana erilainen, mielenkiintoinen, hauska ja koskettava. Lukijana en epäile hetkeäkään, etteivätkö jutut olisi totta.

Maija Kääntä

* *

♦️ PIENI TUKI, ISO APU ♦️

Tilaatko joskus kirjan tai äänikirjan verkosta? Löydät ostoslinkkejä jokaisesta Kulttuuritoimituksen kirjakritiikistä. Niistä tehdyistä ostoksista Kulttuuritoimitus saa pienen siivun, joka auttaa ylläpitämään sivustoa. 

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua