Onko rakkaus sokea, kysyy realitysarja. Kuva: Netflix
Tällä palstalla Kulttuuritoimituksen väki kirjoittaa ajattomista ja ajankohtaisista asioista, jotka heitä juuri nyt kiehtovat. Mikko Saari on katsellut rakkausrealityä, kuunnellut tasa-arvoasiaa podcastista ja lukenut outoja novelleja.
1
Onko rakkaus sokea? Tätä kysymystä pohditaan samannimisessä realitysarjassa, jonka tuorein kausi on juuri tullut Netflixiin. Katsomme vähänlaisesti tv-sarjoja, mutta tämä houkutteli taas ruudun äärelle. Kannatti, sillä onhan tämä viihdyttävä juttu.
Sarjan ideana on ottaa koko joukko sinkkuja ja pistää heidät kymmenen päivän intensiivideittailuun soppeihin. Sopeissa he voivat keskustella ja rakastua näkemättä toisiaan. Soppivaihe päättyy sokkokosintaan ja lopulta kohtaamiseen (”oi, hän onkin tavanomaisella ja turvallisella tavalla kaunis, kuten ihan jokaikinen ohjelman osallistuja tähänkin asti!”), jonka jälkeen jatkoon päässeet parit passitetaan muutaman päivän ulkomaanmatkalle ja sitten palautetaan kotikaupunkiin asumaan yhteiseen kämppään.
Prosessi huipentuu muutaman viikon jälkeen häihin, joissa sitten lopullisesti sanotaan kyllä tai ei. Usein homma on viimeistään tässä kohtaa karahtanut kiville, mutta on sarjasta jokunen ihan oikea avioliittokin matkan varrella tullut.
Tällä kaudella ilahdutti mies, joka otti sopissa puheeksi naisen kiintymyssuhdemallin. Tämä oli puheenaihe, jonka soisi olevan yleisempikin. Ja mitä kiintymyssuhteisiin tulee, niin jälleen kerran saa monia esimerkkejä välttelevien ja ristiriitaisesti kiintyneiden välisestä tanssista. Eräs miehistä on todella priimaesimerkki vakavasti välttelevästä suhtautumisesta, vastuunpakoilusta ja sotkuisista lähisuhteista – mitenköhän onnistuu parisuhde, kun ihmisen täytyy vielä kolmikymppisenä kysyä siskoltaan lupa oman rakkauselämän päätöksentekoon.
Ymmärtääkseni talvella 2024 kuvatulla kaudella huomiota saa myös naisten aikaisempaa suurempi kiinnostus miesten poliittisia näkemyksiä kohtaan. Turhauttavaa on myös miesten välinpitämättömyys. On käsittämätöntä, että vuosikausia kirkossaan käynyt mies ei kysyttäessä osaakaan kertoa, mikä hänen kirkkonsa todellinen kanta LGBTIQ-ihmisiin oikein on, vaan toistelee hölmönä ”kirkko haluaa laajentua, joten otamme kaikki avosylin vastaan” -ympäripyöreyksiä. Kas kun valkoisen cishet-miehen ei ole koskaan tarvinnut asiasta välittää tai muodostaa mielipiteitä politiikasta.
2
Laura Tähkävuoren podcast Missä olet Laura? on Spotifyssä ja tarjoaa monologimuotoista pohdiskelua ajankohtaisista kysymyksistä nykyään joka toinen viikko. Tähkävuori tarkastelee kesällä 2024 startanneessa podcastissaan muun muassa feministisiä kysymyksiä. Iso teema on seksuaali-identiteetti: Tähkävuori oivalsi 33-vuotiaana olevansa lesbo ja pisti elämänsä uuteen järjestykseen.
Toiseksi uusin jakso ”Kuka väistää” kommentoi Helsingin Sanomissa käytyä ”Suurta Väistämiskeskustelua” eli sitä, miten miehet kävelevät kadulla naisia päin. Tähkävuori analysoi hyvin aiheesta käytyä keskustelua ja miesten erilaisia tapoja mitätöidä naisten kokemuksia. Koska niinhän se on: vaikka tuhat naista kommentoisi jotain asiaa yhteen ääneen, mies voi aina kuitata ”mutta eihän tästä ole tutkimustietoa” ja poof, naisten näkemys haihtuu pois (tarkasteleeko tämä mies omaa toimintaansa yhtä tiukan ”tutkittua tietoa olla pitää” -linssin läpi on sitten ihan eri kysymys).
Keskustelu sai vielä jatkoa ”Miksi hyvä mies hiljenee?” -jaksossa, jossa pohdiskellaan sitä, miksi miesten on niin vaikea ottaa vastaan kritiikkiä muiden miesten toimintaa kohtaan (ja miksi se aina onkin vain muiden miesten toimintaa – iso joukko miehiä Suomessa kohtelee naisia väkivalloin, mutta tunteeko kukaan yhtään näistä miehistä?). Hyviä puheenvuoroja – etenkin miehille.
3
Luen parhaillaan Jorge Luis Borgesin Kertomuksia (Teos), Anu Partasen massiivista suomennostyötä, johon on koottu kaikki Borgesin fiktiiviset kertomukset samoihin kansiin. Tämä on ensiluokkaista työtä. Kokoelma ilmestyi jo vuonna 2023 ja ohitin sen silloin jostain syystä. Nyt bongasin sen kirjaston hyllystä ja nappasin matkaani. Hyvä niin, sillä onhan tässä paljon hyvää.
Kokoelmassa on ylipäänsä toki paljon kaikkea: novelleja on paljon, sillä enimmäkseen Borgesin jutut ovat lyhyitä. Eivät ne kaikki ihan täysiä novelleja olekaan, vaan enemmän ideoiden esittelyä. Mutta miten hienoja ideoita! Moni tuntee Baabelin kirjaston tai Haarautuvien polkujen puutarhan. Tlön, Uqbar ja Orbis Tertius oli aiheensa puolesta tuttu, mutta en ollut sitä koskaan lukenut – jopa olikin korkea aika.
Lue Mikko Lambergin arvio Kertomuksista.
4
Tampereella sijaitsevan Lastenkirjainstituutin julkaisema Onnimanni on Suomen johtava lastenkirjallisuuslehti. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvässä lehdessä käsitellään lasten- ja nuortenkirjallisuutta monelta kantilta. Joka numerossa on laaja kattaus kirja-arvosteluja ja kiinnostavia näkökulmia kirjallisuuteen.
Tuorein numero (1/2025) käsittelee muun muassa sitä, miten varallisuuserojen kasvaminen näkyy lastenkirjoissa, miten Oravien sota -kuvakirja käsittelee sotaa etäännytyksen avulla ja miten erilaiset kehonkuvat näkyvät lastenkirjoissa ja kuinka lihavat lapset ovat edelleen käytännössä näkymättömiä lastenkirjoissa.
Kirjoitan itsekin kirja-arvioita Onnimanniin. Työmaa on sikäli ilahduttava, että tämä on ainoa säännöllinen kirjoitustyöni, josta maksetaan palkkio.
Lue Matti Kuuselan juttu Lastenkirjainstituutista.
5
Klassikkokirjojen uudet suomennokset ovat aina ilon aihe. Luin taannoin L. M. Montgomeryn Vihervaaran Annen ja Austenin Arkailevan sydämen ja seuraavaksi jatkan Montgomeryn toisen suositun kirjasarjan eli Runotyttö-kirjojen pariin. Mitään näistä en olekaan aikaisemmin lukenut, joten tulen kirjojen pariin tuorein silmin.
Vaikka maailmassa riittää valtavasti hyviä kirjoja, joita ei ole vielä suomennettu, pidän silti siitä, että klassikoista tehdään uusia suomennoksia. Kieli elää ja muuttuu ja vanhoissa suomennoksissa voi olla melko reippaitakin väärinymmärryksiä. Etenkin lasten- ja nuortenkirjoissa on myös tahallista lyhentämistä ja sisältöön kajoamista, kun on haluttu painottaa hyveellisyyttä ja soveliaisuutta.
Vielä kun saisi jonkun rajan sille, minkä verran niistä vanhentuneista (ja usein tekijänoikeutensa menettäneistä ja siten ilmaisista) suomennoksista saa ottaa uusia, laadultaan muutenkin vaihtelevantasoisia painoksia…
Mikko Saari
@msaari
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Parasta juuri nyt (14.3.2025): Viimeiset kiusaukset, uimahallit, HUR, kuorolaulu
Marja Mustakallion listalla on kuntourheilukulttuuria, kuorolaulua ja oopperaa.
Parasta juuri nyt (6.3.2025): Yle Areena, Operaatio Tulikettu, Lainasto-näyttely, Kärpäset, Huurupiilo
Päivi Vasara on katsonut televisiosarjoja, lukenut jännärin ja käynyt Laikussa.
Parasta juuri nyt (5.3.2025): Eemu Myntti, Ylen podcastit, BBC Sounds, Kaarlo Kantola
Maija Kääntän listalla on ekspressionismia, Lapin historiaa ja puheohjelmaa.
Parasta juuri nyt (4.3.2025): Tampere Film Festival, Marx & Engels, Parkko Kustannus, laatukritiikki
Juho Narsakka on lukenut kirjeitä ja kritiikkiä sekä tutustunut Filkkareiden ohjelmistoon.