Kuvat: Juha Metso / Docendo / Juha Janhonen
KIRJAT | Entisen poliisin Anneli Aunolan työuralta tutut karut kohtalot maalaavat Kauko Röyhkän käsittelyssä ilottoman kuvan rikospoliisin arjesta.
”Tanssipartnerin lohduttomuus ja valonpilkahdusten puute jättää kirjan päätteeksi jopa fyysisesti huonon olon.”
ARVOSTELU
Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Tanssipartneri
- Crime Time, 2022.
- 304 sivua.
Entinen rikospoliisi Anneli Aunola yhdisti työurastaan jääneet opetukset kirjailijamuusikko Kauko Röyhkän tarinankerronnalliseen osaamiseen kaksikon yhteisellä debyyttidekkarilla Liian lempeä mies (Crime Time. 2021). Röyhkälle ominaisen makaaberisti rikosmaailmaan sukeltava esikoinen esitteli päähenkilönä kolmen lapsen äidin ja poliisin Alisa Aron, jonka parissa jatketaan myös sarjan kakkososassa Tanssipartneri (Crime Time, 2022).
Jos ensimmäisen kirjan keskiössä oli pedofiilirinki, sukelletaan nyt naisiin kohdistuvaan parisuhdeväkivaltaan, alkoholismiin ja rikospoliisin kanta-asiakkaiden yleiseen kurjuuden kierteeseen. Vielä kun resursseja on niukasti, tuntuu etteivät pienetkään voitot tai selvitetyt rikokset muuta vääjäämätöntä lopputulemaa.
Henkilökategoriasta löytyy luksuselämästä rappioalkoholismiin sortunut ex-diplomaatinrouva, koulukodista karkaileva heroinistivanhempien lapsi sekä pariskunta, jonka keskinäinen vihanpito huipentuu murhapolttoyritykseen. Rikospoliisin selvittelemät karut kohtalot eivät vältä päähenkilö Alisaa edes kotioloissa. Kolmen lapsen yksinhuoltaja tuntuu löytävän uuden onnen, mutta kaikki ei olekaan kunnossa ja pinnan alla kuohuu. Ei mitään kevyttä hyvänmielen etsiväntyötä vaan raakaa ja rumaa poliisityön arkea.
Röyhkä ja Aunola osaavat kyllä kuljettaa tarinaa ja luoda odotuksia, jotka saavat tuntemaan, että kohtaa tapahtuu jotain kamalaa. Toisaalta on realistista ajatella, ettei kaikkien poliisien oma arkikaan tuo tervettä vastapainoa työelämän suruille. Välillä kaikki voi olla synkkää.
Alisa Aro onnistuu olemaan hyvin empaattinen poliisi ja sen verran taitava työssään, että jopa umpimieliseltä esimieheltä lipsahtaa välillä kiitosta ja arvostusta. Silti huonosti voi käydä sankarillekin eikä aina mene todellakaan niin kuin Strömsössä.
Tanssipartnerin lohduttomuus ja valonpilkahdusten puute jättää kirjan päätteeksi jopa fyysisesti huonon olon. Se on tietysti kirjailijoilta jo saavutus sinällään, mutta mitenkään herkullinen tai viehättävä dekkari Aunola–Röyhkä-kaksikon uutukainen ei ole.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Oikeudenkäyttöä Vanhan Rooman tapaan – arviossa Ciceron Milon puolesta
KIRJAT | Vanhan Rooman ajoista ja roomalaisten oikeusajattelusta kiinnostuneelle teos on pikku helmi: näin he siis puhuivat totuutta venyttäen ja vanuttaen.
Anton Montin Ultrat vie italialaisen jalkapallomaailman sairauksiin
KIRJAT | Jalkapallon pimeää ja intohimoista marginaalia kuvaava teos Italian stadioneilta ja niiden liepeiltä.
Cristina Gufén 99 kirjettä Kafkalle liikkuu ihmisenä olemisen ytimessä ja rajamailla, tietoisuuden ja tunteiden unenomaisessa maailmassa
KIRJAT | Lukijan kannattaa antautua rohkeasti vapaaseen pudotukseen ja solahtaa Gufén tekstin pyörteisiin. Helppoa se ei ole, mutta sitähän ei ajattelu yleensäkään ole.
László Krasznahorkain tarinakokoelma kuvaa kauneuden tavoittelua – arviossa Seiobo tuolla alhaalla
KIRJAT | Mahdottomuus nähdä todella yhdistää unkarilaisen Nobel-kirjailijan kuvauksia naurettavuudessaan rimpuilevista ihmisistä.