Kuvat: Juha Metso / Docendo / Juha Janhonen
KIRJAT | Entisen poliisin Anneli Aunolan työuralta tutut karut kohtalot maalaavat Kauko Röyhkän käsittelyssä ilottoman kuvan rikospoliisin arjesta.
”Tanssipartnerin lohduttomuus ja valonpilkahdusten puute jättää kirjan päätteeksi jopa fyysisesti huonon olon.”
ARVOSTELU
Kauko Röyhkä ja Anneli Aunola: Tanssipartneri
- Crime Time, 2022.
- 304 sivua.
Entinen rikospoliisi Anneli Aunola yhdisti työurastaan jääneet opetukset kirjailijamuusikko Kauko Röyhkän tarinankerronnalliseen osaamiseen kaksikon yhteisellä debyyttidekkarilla Liian lempeä mies (Crime Time. 2021). Röyhkälle ominaisen makaaberisti rikosmaailmaan sukeltava esikoinen esitteli päähenkilönä kolmen lapsen äidin ja poliisin Alisa Aron, jonka parissa jatketaan myös sarjan kakkososassa Tanssipartneri (Crime Time, 2022).
Jos ensimmäisen kirjan keskiössä oli pedofiilirinki, sukelletaan nyt naisiin kohdistuvaan parisuhdeväkivaltaan, alkoholismiin ja rikospoliisin kanta-asiakkaiden yleiseen kurjuuden kierteeseen. Vielä kun resursseja on niukasti, tuntuu etteivät pienetkään voitot tai selvitetyt rikokset muuta vääjäämätöntä lopputulemaa.
Henkilökategoriasta löytyy luksuselämästä rappioalkoholismiin sortunut ex-diplomaatinrouva, koulukodista karkaileva heroinistivanhempien lapsi sekä pariskunta, jonka keskinäinen vihanpito huipentuu murhapolttoyritykseen. Rikospoliisin selvittelemät karut kohtalot eivät vältä päähenkilö Alisaa edes kotioloissa. Kolmen lapsen yksinhuoltaja tuntuu löytävän uuden onnen, mutta kaikki ei olekaan kunnossa ja pinnan alla kuohuu. Ei mitään kevyttä hyvänmielen etsiväntyötä vaan raakaa ja rumaa poliisityön arkea.
Röyhkä ja Aunola osaavat kyllä kuljettaa tarinaa ja luoda odotuksia, jotka saavat tuntemaan, että kohtaa tapahtuu jotain kamalaa. Toisaalta on realistista ajatella, ettei kaikkien poliisien oma arkikaan tuo tervettä vastapainoa työelämän suruille. Välillä kaikki voi olla synkkää.
Alisa Aro onnistuu olemaan hyvin empaattinen poliisi ja sen verran taitava työssään, että jopa umpimieliseltä esimieheltä lipsahtaa välillä kiitosta ja arvostusta. Silti huonosti voi käydä sankarillekin eikä aina mene todellakaan niin kuin Strömsössä.
Tanssipartnerin lohduttomuus ja valonpilkahdusten puute jättää kirjan päätteeksi jopa fyysisesti huonon olon. Se on tietysti kirjailijoilta jo saavutus sinällään, mutta mitenkään herkullinen tai viehättävä dekkari Aunola–Röyhkä-kaksikon uutukainen ei ole.
Ilkka Valpasvuo
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Aika kaivertuu meihin kuin vuosirenkaat – arviossa Maritta Lintusen Halla
KIRJAT | Maritta Lintusen Halla on aistivoimaista ja puhuttelevaa kirjallisuutta tarinoiden voimasta ja sukupolvien ketjusta.
Tamperelaiskomisario selvittää jääkiekkolegendan kuolemaa ja pikkupojan henkilöllisyyttä – arviossa Anna Harjun Sydänveri
KIRJAT | Anna Harjun dekkareiden rikoskomisario Taro Auramo on itsekäs ja itsekeskeinen hahmo, johon samastuminen vaatii aikaa.
Doomscrollausta intellektuelleille – Valistuksen dialektiikka on itseään toistava ja ristiriitainen modernin ajan kritiikki
KIRJAT | Hyviä huomioita sisältävä filosofian klassikko hukkuu pessimismiinsä.
Jaakko Yli-Juonikkaan Vaurioituneiden aivojen painajaiset sisältää esseitä hämärän rajamailta
KIRJAT | Kirjailijan ensimmäinen esseekokoelma sisältää tunnistettavan äänen mutta pakenee määrittelyjä.