Poliisiopiskelijat. Kuva: Tommi Penttinen / Tuomas Jussila / Miia Anttila / Yle

1

Lokakuu on kukkasipulien aikaa. Kävimme taas villiintymässä luottoliikkeessämme. Matkaan lähti pussikaupalla kukkasipuleita: tulppaaneja, narsisseja, krookuksia, laukkoja ja ties mitä. Viime syksynä nurmikollemme istuttamani sinivalkoisten pikkukukkien alue tulee kasvamaan, isoja laukkoja ilmaantuu toivon mukaan lisää, tulppaaneja tulee enemmän…

Keväällä ja alkukesästä riittää ihmeteltävää, että mitä sieltä maasta nyt sitten nousee, uusista ja vanhoista istutuksista. Nyt on vain se yksi pikku juttu: nämä toistasataa kukkasipulia pitää yksi kerrallaan kaivaa maan sisään jossain vaiheessa lokakuuta. No, se on ainoita puutarhahommiani satunnaisen ruohikonleikkaamisen lisäksi, joten ei se vaadi kuin vähän reippautta.

2

Katselimme Yle Areenasta Poliisiopiskelijat-sarjan. Napakan mittaisessa sarjassa seurattiin viiden poliisiopiskelijan taivalta Poliisiammattikorkeakoulun opinnoissa ensimmäisen puolentoista vuoden ajan, eli opintojen aloituksesta harjoittelun alkuun. Polamk on omanlainen kuplansa, koululla ei paljon ulkopuolisia pyöri, ja opiskelijatkin käyttävät poliisin virkapukua.

Poliisiopiskelijoilla on edessään paljon opittavaa, niin teoriasta kuin käytännöstä, ja opiskelutahti vaikuttaa sarjan perusteella tiiviiltä. Sarjan opiskelijoissa on mukana niin vasta lukiosta valmistuneita kuin kolmi-nelikymppisiä alanvaihtajiakin. Myös ruotsinkielinen poliisikoulutus näkyy sarjassa.

Poliisiopiskelijat Yle Areenassa.

3

Aloitin katsomaan Areenasta myös Kaamos-dokumenttisarjaa, jossa kuvataan suomalaisen metallimusiikin vaiheita 1970-luvulta 2020-luvulle. Ensimmäisessä osassa ei päästy vielä kovin pitkälle, mutta hyvältähän tämä näyttää ja kuulostaa. Ensimmäisen jakson juontaja Samy Elbanna oli vähän teatraalinen minun makuuni, mutta näemmä juontajat vaihtelevat jaksoittain.

Ensimmäisestä jaksosta mieleen jäänyttä: Kirka ja Muska olivat kyllä asiallisia hevilaulajia kumpikin ja Marko Hietalan veli Sakari taas on jotenkin hauskan leppoisa savolaisukko. Bändeistä Stone on jäänyt aikoinaan kuuntelematta, sille voisi jossain vaiheessa antaa vähän aikaa.

Kaamos – suomalaisen metallin viisi vuodenaikaa Yle Areenassa.

4

Syyskuuhun kuuluu Lastenkirjainstituutin seminaari. Tänä vuonna aiheena oli sananvapaus lasten- ja nuortenkirjallisuudessa, ja seminaarissa kuultiin monta mainiota puheenvuoroa. Kirjoitin varsin perusteellisen raportin seminaarista. Julkaisin sen tällä kertaa kokeeksi Kirjavinkkien puolella.

Näitä seminaareja kelpaa kyllä suositella: tänä vuonnakin ohjelmassa oli mielenkiintoisia esityksiä ja paneelikeskusteluja. Erityisesti pidin kuvakirja-aiheisesta keskustelusta, jossa kuvakirjantekijät Ilja Karsikas ja Hannamari Ruohonen puhuivat hyvin avoimesti kokemuksistaan vaikeita aiheita käsittelevien kuvakirjojen tekemisestä.

Kuten lasten- ja nuortenkirjallisuutta käsittelevissä tapahtumissa yleensä, yleisön sukupuolijakauma oli kovin vino. On kummallista, miten sananvapauden kaltaiset merkittävät yhteiskunnalliset aiheet lakkaavat kiinnostamasta miehiä siinä kohtaa, kun ne liittyvät lasten- ja nuortenkirjallisuuteen. Kyllähän näistä aiheista kannattaisi olla kiinnostunut.

5

Edellisessä Parasta juuri nyt -kolumnissani mainitsin Lautapelioppaan vuosiäänestyksen. Lienee syytä palata siihen hieman, kun tulokset saatiin. Tämä on siitä vekkuli äänestys, ettei voittaja ole mitenkään se kiinnostavin osa asiaa. Tänä vuonnakin voittajaksi nousi Terraforming Mars, niukalla erolla Ark Novaan verrattuna. Nämä pelit nyt vain ovat parhaiten suomalaisten peliharrastajien makuun sopivia.

Kiinnostavaa kuitenkin on, mitä kaikkea listalta muuten löytyy. Vuoden mielenkiintoisin tulos oli esimerkiksi Bomb Bustersin erinomainen menestys. Tässä yhteistyöpelissä puretaan pommia loogisen päättelyn keinoin. Peli on kieltämättä erinomainen – olen itsekin pelannut sitä yhden peliporukkani kanssa kymmeniä eriä alkuvuodesta asti ja jatkamme yhä – mutta minua silti yllätti hieman, miten korkealle se pomppasi. Viime vuonna ennakoin, että nousua olisi luvassa suomalaisen julkaisun vuoksi, mutta hyppy oli silti odotettua korkeampi.

On myös kiinnostavaa vertailla vuosiäänestyksen ja pelipalkintojen tuloksia. Tänä vuonna Vuoden peli -kisassa parhaan strategiapelin palkinnosta kilpailivat Bomb Busters, The White Castle ja Castle Combo. Vuosiäänestyksessä Bomb Busters vei ykkössijan reippaalla marginaalilla, kolmikon kepein eli Castle Combo tuli toiseksi ja The White Castle oli viimeisenä. Se kuitenkin vei voiton Vuoden peli -raadin valinnoissa.

Vuosiäänestyksen 2026 tulokset Lautapelioppaassa.

Mikko Saari
@msaari

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua