Fuck you Liivik on räyhäkäs tarina areenat sytyttäneestä ”Märkä-Simosta”, jääkiekkoilija Slim Liivikistä

Kuva: Joonas Hauhia / Siltala

”Toinen erä alkoi. Yllättäen Petu (valmentaja Petri Matikainen) koputti olkaani. Luulin, että hän aikoi laittaa minut kentälle, mutta Petu vinkkasikin katsomaan Bolzanon fanipäätyyn. Koko katsomolohkon peitti valtava tifo, jossa oli teksti: FUCK YOU LIIVIK.”

Italialaiskannattajat hiillostivat Siim Liivikiä, joka oli päässyt vastustajan tähtipelaajan ihon alle. Liivik ei ollut taitavin tai nopein pelaaja, mutta voimahyökkääjä osasi herätellä omansa ja sekoittaa vastustajansa. Hän oli valmis pudottamaan hanskat ja ottamaan mustelmia joukkueensa puolesta.

Virolainen maahanmuuttaja tunsi lapsuudestaan saakka, että häneltä vaadittiin enemmän kuin muilta. Hänelle tarjottiin vain yksi mahdollisuus, ja siihen piti tarttua pelotta.

Kolhoosista Korsoon

Omien ihailemat ja vastustajien vihaamat kulttipelaajat ovat kaukaloiden väriläiskiä. Jarkko Ruudun (Jumalainen näytelmä, 2015) ja Jere Karalahden (Jere, 2017) tarinat kertovat, miten vastustajia horjutetaan kaikin fyysisin ja henkisin keinoin. Kirjat eivät välttämättä ole kiekkojunnulle sopivaa luettavaa, sillä Ruutu ylpeilee sikailuillaan ja Karalahti päihdehölmöilyillään.

Siim Liivik suhtautuu sekä kaukalon että yöelämän ylilyönteihinsä lajiin ja rooliin kuuluvina rutiineina. Päällikön nyt vain kuuluu puolustaa mainettaan jäällä ja kaupungilla.

”Kun Siimiä tuolla yöelämässäkin näki, niin ihan sheriffimeininkiä se oli. Ovet, oven karmit ja ihmiset väistää, kun se tulee mestoille”, Liivikin ystävä Samu Haber kuvaa kaupungin valoissa viihtyvän kiekkoilijan asennetta.

Neljävuotiaana kolhoosista Korsoon muuttaneen Liivikin tausta tuo tarinaan lisävärinsä. Virolaismaahanmuuttaja joutuu tottumaan ryssittelyyn ja taistelemaan paikastaan hiekkalaatikolta alkaen. Kovan ulkokuoren alla on silti herkkä ja pohtiva poika, joka kantaa huolta ja vastuuta äidistään ja pikkusiskostaan.

Ensimmäiset vuotensa Liivik kasvaa isoäidin helmoissa, sillä nuori yksinhuoltajaäiti käy töissä ja opiskelee. Tärkeästä kasvattajasta ja esikuvasta muistuttaa selän peittävä tatuointi ”vanavanaema maga rahus”, isoisoäiti nuku rauhassa.

Neuvostoliiton murentuessa ovia Suomeen avaa isäpuoli, jonka äiti on inkeriläistaustainen. Isäpuoli tulee Eesti-rockin alakulttuurista, ja korsolaisperhe majoittaa nurkissaan Suomessa keikkailevia punkkareita Villu Tammesta alkaen. Myös lapset pääsevät jo pienenä mukaan keikoille Ankkarockissa ja Tallinnassa. Kun miehen väkivalta alkaa uhata lapsia, äiti karkaa heidän kanssa turvakotiin.

Siim Liivik viihtyy Korson kaukalolla, jonka tiukassa nokkimisjärjestyksessä tarvitaan ja kasvatetaan asennetta.

”Välillä joku saattaa ajella varomattoman juniorin pystyyn tai hakata jonnekin nurkkaan. Paremmat näyttävät, miten pelataan. Iän ja taitojen karttuessa pystyy jo antamaan takaisinkin.”

Liivikin maine kiiri kauas, sillä kerran kaukalopainit keskeyttää Viron maajoukkuevalmentaja. Siim jakaa lahjasuklaat painikaverinsa kanssa ja jatkaa vääntöä.

JVG:n hittien Märkä-Simo

Pelimiehet eivät kasva joukkuetreeneissä, vaan pihapeleissä. Maahanmuuttajalähiön kaukalolla asuva Siim Liivik harrastaa monipuolisesti. Koulun aloitettuaan hän lähtee kaverin houkuttelemana paikalliseen junnufutisjoukkueeseen ja hieman myöhemmin Itä-Helsingin kiekon lätkäporukkaan. Pelaamisen ohessa poika kiertää myös maastopyöräkisoja.

Hän on oppinut äidiltään, että maahanmuuttajan on hoidettava hommat viimeisen päälle niin koulussa kuin harrastuksissakin, ettei kukaan pääse osoittelemaan sormella. Kova näyttämisen halu näkyy asenteessa. Jos treeneihin ei järjesty kyytiä, poika polkee Korsosta Vuosaaren jäähallille.

IHK:n vuotta vanhempien joukkueessa pelaa paremman perheen poika, joka on Siim Liivikin tapaan kiinnostunut lätkän lisäksi musiikista. Muutamaa vuotta myöhemmin kaksikko viettää kosteaa iltaa, ja kaveri löytää IFK:n liigajoukkueeseen edenneen Liivikin koneelta rap-demon.

Hän pyytää ”Märkä-Simon” mukaan rap-duon ensialbumin Häissä-biisille. Siitä tulee hitti, jonka ensimmäisen live-esityksen Liivik hoitaa yksin HIFK:n mestaruusjuhlissa. Myöhemmin lätkäräppäri on mukana myös Voitolla yöhön -hitissä ja hyppää JVG:n kanssa lavalle levynjulkkarikeikalla, MM-juhlissa ja festareilla. Parhaina iltoina hän esiintyy kahdesti loppuunmyydylle areenalle.

”Muistan, kun Siim pelas KooKoossa Nordiksella Hifkii vastaan täydelle hallille. Tais tehdä maalinkin. Sit Sarkkinen, hallimestari, oottaa sitä alhaalla. Ja Siim lähtee suoraan pelin jälkeen Hartwall-areenalle, missä meillä on loppuunmyyty keikka,” Ville Galle muistelee.

Kuva: Tuomas Vitikainen / Wiki Commons

Lämäri-meininkiä ja koppikepposia

Siim Liivikin reviiri laajenee D-junnuikäisenä, kun hän siirtyy kavereiden mukana Helsingin IFK:hon. Seura ja valmentajat yrittävät ohjata vapaa-ajallaan tappeluihin ajautuvaa nuorukaista oikeille raiteille.

B-junnuna ensimmäistä Suomen mestaruutta juhlinut Liivik pääsee 18-vuotiaana kokemaan Pohjois-Amerikan junnusarjojen tason ja kovuuden. Joukkueen Amerikan-reissu on IFK-mittarillakin legendaarinen. Junttikylän täpötäydessä hallissa koetaan aitoa Lämäri-meininkiä. Ennen ottelua kaikki ovat kehottaneet välttämään ylilyöntejä ja tappeluita, mutta 13 sekunnin pelin jälkeen Liivik pudottaa hanskansa ja päätyy silmät mustana, nenä uuniperunan kokoisena tikattavaksi ennen kuin luistelee takaisin kaukaloon.

Seuraavana syksynä Liivik palaa rapakon taakse totuttelemaan fyysisempään ja suoraviivaisempaan peliin. Ensimmäinen junnumaajoukkueturnaus tuo väliaikaisen porttikiellon joukkueeseen, kun hän karkaa muutaman kaverin kanssa kylille. Siitä huolimatta hänet nimetään nuorten MM-kisamiehistöön.

IFK:n edustusjoukkueeseen Liivikin nostaa Kari Jalonen, joka haluaa palauttaa punapaitojen identiteetin. Fyysinen ja kova pelaaja sopi Jalosen suunnitelmiin. Liivik ei loista tehotilastoissa, mutta laittaa itseään likoon ja sytyttää joukkuetta esimerkillään.

Stadin kingi numero 72 debytoi liigajäillä syksyllä 2008 Jokereita vastaan. Pedantti Jalonen opettaa nuorukaiselle kädestä pitäen, mitä ammattilaiskiekko vaatii. Toisenlaisia taitoja hän imee 61 NHL-ottelun ja 222 jäähyminuutin Kip Brennanilta. Tappelutaitoja harjoitellaan treenien päätteeksi Ilari Melartin kanssa.

Kolmas HIFK-kausi tuo uran huipennuksen. Talvella 2011 HIFK kaataa Olympiastadionin ensimmäisessä talviklassikossa Jokerit ja kevään finaaleissa Bluesin. Liivik jatkaa omatoimisesti monipäiväisiä mestaruusjuhlia ja hyppää Levin ja New Yorkin reissujen jälkeen JVG:n kanssa MM-torijuhlan jättilavalle.

Kirjassa HIFK:n juhlahumua muistelee muun muassa juontajana toiminut Heikki Paasonen, joka joutui kepposen kohteeksi nukahdettuaan saunabileissä. Mies heräsi kalsareissa Havis Amandan suihkulähteelle kannetulta sohvalta.

Valmistuminen ammattilaisuralta

Siim Liivik pelaa yhdeksän liigakauden aikana reilut 500 peliä. Niissä kertyy 150 tehopistettä ja lähes 800 jäähyminuuttia.

Viiden HIFK-vuoden jälkeen hän tahkoaa pari vuotta Bluesissa. Jatko- ja bilepaikka on aina valmiina, sillä Liivik asustaa joukkueen maksamassa hotellisviitissä. Keskiviikkoisin jännitetään, mitä Seiska raportoi retkistä kaupungin yössä.

Liivik tekee paluun IFK:hon, mutta jatkaa seuraavaksi kaudeksi Örebrohon. Ruotsin ura katkeaa lonkkaleikkauksen jälkeisiin erimielisyyksiin kuntoutussuunnitelmasta.

Viimeisen liigakautensa Liivik pelaa 2017–2018 Kouvolan KooKoossa. Kiekkoammattilainen viettää vielä kaksi vuotta Alppien katveessa Itävallassa, kun Petri Matikainen haluaa Klagenfurtiin johtajuutta. Sarja ja ura päättyvät keväällä 2020 koronarajoituksiin.

Luistimien naulaan laittaminen ei tuota tuskaa, sillä Liivik on kyllästynyt pukuhuoneen lastentarhameininkiin. Psykologiasta kiinnostunut pelaaja näkee valmentajien mylvinnän läpi. Tappoluistelulla ja höykytyksellä voi herätellä joukkueen parin ottelun ajaksi, mutta pysyvää käännettä niillä ei saa aikaan.

Valmentajan havaintovälineeksi raahaamaa moottorisahaa pukuhuoneessa huudattanut Liivik on jo nähnyt kaiken. Hän ei ajattele lopettavansa, vaan valmistuvansa ammattilaisuralta. Kiinnostus suuntautuu media-alalle, jota hän on harjoitellut ja opetellut pelaamisen ohessa. Hän on rakentanut ja vahvistanut Märkä-Simon brändiä, tehnyt videoita Unibet-vedonlyöntiyhtiölle ja tutustunut tositelevisioon Fort Boyard -ohjelmassa.

Täksi kaudeksi Liivik veti ylleen oranssin pikkutakin ja liittyi C Moren liigatiimiin. Hockey Night – Tien päällä -ohjelmassa hän kiertää yhdessä Ari Vallinin kanssa ruotimassa liigajoukkueiden tekemisiä ja seurojen ikimuistoisimpia hetkiä.

Aki Ollikaisen kanssa kirjoitettu kirja on osa Liivikin uutta uraa. Projektiin kannusti Sunrise Avenuen telakalle laittanut ystävä Samu Haber, joka haudutteli omaa kirjaansa.

Urheilukirja on uusi aluevaltaus Ollikaiselle, joka tunnetaan parhaiten esikoisteoksestaan, hyytävän vangitsevasta Nälkävuosi-dystopiasta (2012). Kirjailija on sovittanut räyhäkkään tarinan lätkäjätkän suuhun sopivaksi. Päähenkilön lisäksi ääneen pääsevät muun muassa valmentajat, pelikaverit ja perheenjäsenet. Lopputuloksena on mukaansa imaiseva kertomus, joka ei rasita lukijaa siirtosaagoilla ja otteluselostuksilla.

Ura jätti jälkensä

Siim Liivik oli siellä missä tapahtuu ja lähti usein isoista ovista suihkuun. Marraskuussa 2011 Pelicans-ottelu poiki ennätykselliset 465 rangaistusminuuttia ja tutkinnan käskyttämisestä. Vielä kuuluisampi on seuraavan liigakauden alla pelattu Jokerit-selkkaus. HIFK:n hämmentäjä Jarkko Ruutu oli liittynyt narripaitoihin, mutta pääosaa esitti Semir Ben-Amor, joka hyökkäsi seuraikoni Ville Peltosen kimppuun ja pahoinpiteli HIFK-kapteenin pitkäksi aikaa pois peleistä. Liivikin painikumppanina oli Ruutu, joka räki verta naamalle.

Liivik kuittaa ylilyönnit joukkueiden välisten jännitteiden purkaukseksi ja kertoo poliisikuulustelusta, jonka päätteeksi komisario pyysi nimmarin lapselleen.

Kaikkea ajellut rymistelijä sai itsekin samalla mitalla. Taklausten jäljiltä muun muassa niska oli monta kertaa leikkauskunnossa.

”Lapsuuden unelman toteutumisen hintana minulla on leikattu lonkka, kolmesti operoitu vasen olkapää, katkenneet etuhampaat ja murtuneita sormia. Kolme aivotärähdystä. Selän alimmat välilevyt ovat kuluneet ja niskanikamat aivan loppu. Kroppaa pitää öljytä yhä treenaamalla, se pitää ammattilaisuralta saadut kivut poissa.”

Tommi Liljedahl

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua