Scarlet Johanssonin esikoisohjaus on sympaattinen tarina 94-vuotiaasta naisesta – arviossa Eleanor the Great

Erin Kellyman ja June Squibb. Kuva: Sony Pictures Classics

Kaksi ikääntynyttä leskirouvaa asuvat taloa yhdessä ystävinä Floridassa. He ovat tunteneet 70 vuotta ja asuneet yhdessä yksitoista. Eleanor (June Squibb) on se puheliaampi ja räiskyvämpi. Bessie (Rita Zhora) on keskitysleiriltä veljensä kanssa pelastunut ja muun perheensä menettänyt.

Bessie kuolee yllättäen ja Eleanor on aivan hukassa. Hän ei osaa elää yksin. Siispä Eleanor muuttaa eronneen tyttärensä Lisan (Jessica Hecht) ja lapsenlapsensa Maxin (Will Brice) luo New Yorkiin. Tosin tyttären ainoa toive on saada vanha äiti vanhusten asuntolaan.

Eleanor liittyy juutalaiskeskuksen ryhmään ja huomaa kohta olevansa holokaustista selvinneiden tukiryhmässä. Eleanor on kääntynyt juutalaiseksi ja puolihuolimattomasti omii Bessien elämäntarinan ja kertoo sitä omanaan.

Paikalla on journalistiopiskelija Nina (Erin Kellyman), joka kiinnostuu tarinasta ja kirjoittaa sen pohjalta jutun.

* *

Eleanor The Great on näyttelijänä tunnetun Scarlet Johanssonin esikoisohjaus. Elokuva on sympaattinen tarina 94-vuotiaasta naisesta, joka on innostunut ja osallistuva ja jolle siksikin sattuu vahinko.

kärsimyksiä. Eleanor osaa kuunnella ja siten myös kertoa. Hän haluaa muidenkin muistavan menneisyyden suuria kauheuksia. Eleanorin valhe tuo hänelle myös uuden ystävän Ninan, jonka kanssa jakaa uutta elämää ja suurta menetystä. Ninan isä on kuuluisa uutisankkuri Roger Davis (Chiwetel Ejiofor), joka on ollut tyttärelleen aina etäinen.

Eleanor ei selvästikään pidä valehtelusta, mutta jatkaa, koska katsoo asioiden tarvitsevan julkisuutta. Elokuva ei ole jännitystarina valheesta ja sen seurauksista vaan kertomus siitä, että on yhä asioita, joista tarvitsee muistuttaa. Kysymykset uskonnoista, historiasta ja oikeudesta elämään ovat juuri nyt erittäin ajankohtaisia. Elokuvassa kukaan ei käytä niitä toisten lyömiseen.

Oikealla Chiwetel Ejiofor. Kuva: Sony Pictures Classics

* *

June Squibb muistetaan vuoden 2024 toiminnallisesta elokuvasta Thelma (lue arvio). Hänen pitkä uransa näyttää vain jatkuvan, onneksi. Tässä elokuvassa Squibb on jälleen päähenkilö ja kuljettaa tarinaa välillä vauhdilla ja toisinaan hiljalleen ajatusten kanssa. Eleanor ja hänen tyttärensä Lisa ovat asioista enimmäkseen eri mieltä, mutta heille löytyy myös yhteisiä hetkiä. Tyttären roolissa Jessica Hecht osaa vitsinkertomisen taidon loistavasti.

Erin Kellymanin Nina on se, joka oman henkilökohtaisen historiansa kautta saa tunnistaa Eleanorin halun löytää vielä paljon elämää.

Elokuvan antia on, ettei siinä jäädä hautomaan virheitä vaan etsitään yhä, ikääntyneenäkin uutta uskoa maailmaan, joka tarjoaisi vielä vähän elämisen iloa. Tämä kaikki nähdään enimmäkseen hyvissä tunnelmissa.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua