Rikosten ratkomista Britannian ensimmäisen naispoliisin johdolla – arviossa Wicked Little Letters

Jessica Buckley ja Olivia Colman. Kuva: Parisa Taghizadeh / CTMG

Wicked Little Letters -elokuvan tarina pohjautuu todellisiin ihmisiin ja tapahtumiin. Eletään 1920-lukua Littlehamptonin rantakaupungissa. Nuoren naisen, Gladysin, ensimmäinen työpaikka on paikallinen poliisiasema. Hänen virallinen tittelinsä on ”naispoliisi”, mikä kertoo paljon naisten asemasta tuolloin; sitä ei juuri ollut. Gladys ei saa osallistua rikosten tutkimiseen eikä käsirautojen kantamiseen.

Kaupungissa asuvat naapureina Swanin perhe: isä Edward, äiti Victoria ja aikuinen tytär Edith, uskovaisia ja maineeltaan kilttejä ihmisiä. Heidän naapurissa asuu yksinhuoltaja Rose Gooding lapsensa Nancyn ja avomiehensä Billin kanssa. Rose on räväkkä suustaan ja käyttäytyy välillä sopimattomasti. Hänen syntinään on lisäksi se, että hän on irlantilainen.

Naapuruston ongelmana ovat nimettömät kirjeet, joita saa erityisesti Edith. Kirjeissä häntä, hänen olemustaan ja tekemisiään haukutaan hävyttömästi kirosanoilla koristeltuna.

Kirjeiden kirjoittajaksi Edith ja hänen perheensä epäilevät naapuria, Rosea. Erityisesti tätä epäilee Raamattua siteeraava tiukka Edward-isä, jonka pyynnöstä Edith tekee rikosilmoituksen. Sen seurauksena Rose pidätetään. Britannian ensimmäinen naispoliisi Gladys uskoo keskustelun jälkeen Rosen syyttömyyteen, mutta hän voi tutkia tapausta vain vapaa-ajallaan.

Kaupunginosassa on myös naisten kortinpeluurinki. Naisista osa elää lievästi perinteisten arvojen ulkopuolella, esimerkiksi eläintenpitäjä Ann ja ikääntynyt Mabel, joka puhuu suoraan ja osaa päätellä asioita.

Rose esiintyy oikeudessa röyhkeästi, osittain ahdistuneisuuttaan, koska hänellä on huoli tyttärestään. Hän kiroilee ja huutaa, mikä ei tietenkään auta hänen asemaansa syytettynä. Miksi hän kirjoittaisi nimettömiä kirjeitä, kun hän on ainoa, joka uskaltaa sanoa asiat suoraan?

Kohtaukset Rosen ja Edithin aikaisemmista tapaamisista kertovat paljon. He ovat olleet ystäviä ja ymmärtävät toisiaan. Edith elää isänsä nyrkin ja hellan välissä. Hän on pilannut jopa Edithin ainoan rakkaussuhteen häätämällä kosijan.

Kuva: Parisa Taghizadeh / CTMG

Wicked Little Letters on vanhanaikainen tragikomedia, jossa tarinat kerrotaan ihmisten ja heidän persooniensa kautta. Tarina on teemaltaan tuttu: rikos ja sen ratkaisu. Todellisuuteen pohjautuvat tapahtumat kertovat kuitenkin sen, että elämä on usein tarinoita yllättävämpää. Loppua kohden jännitys tiivistyy ja toiminta kiihtyy. Lopputulosta arvelee mielellään, koska mahdollisia syyllisiä on tarjolla useampia.

Olivia Colmanilla (Edith) on kaikki mitä tarvitaan säikyn, rakkautta kaipaavan naisen muotokuvaan. Häntä on nautinto katsoa ja kuunnella, hänen kasvonsa kertovat paljon. Uudempi tuttavuus Jessie Buckley (Rose) antaa Colmanille hyvän vastuksen ja osaa liittää ruumiinkielen pureviin puheisiin.

Anjana Vasan (Gladys) on älykäs, rauhallinen ja ilmeikäs. Tarinan huvittavat ikäneidot Joanna Scanlan (Ann) ja Eileen Atkins (Mabel) vastaavat vauhdista ja vaarallisista tilanteista. Timothy Spall (Edward) on isänä aito synkkä ilkimys.

Ohjaaja Thea Sharrock on ohjannut paljon teatterinäytelmiä. Wicked Little Letters on hänen kolmas elokuvaohjauksensa. Ensimmäinen oli romanttinen draama Kerro minulle jotain hyvää (2016) ja toinen fantasiadraama The One and Only Ivan (2020). Sharrock on osannut lisätä onnistuneesti keveyttä elokuviensa vaikeisiin aiheisiin, niin tälläkin kertaa.

Maija Kääntä

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua