”Paholaisen shakkilauta” Pyreneillä houkuttelee esoteerikkoja – arviossa suomalaisdokumentti Zone

Kuvat: Abraxas Publishing

Pyreneillä on alue, jossa tapahtuu kummia.

Niin kummia, että kymmenet tuhannet ihmiset ovat matkanneet sinne etsimään totuutta.

Mikä se totuus on?

Neljä pientä ranskalaiskylää – Rennes-le-Château, Bugrach, Rennes-le-Bains ja Montsegur – kätkee sisälleen laajan skaalan salaisuuksia ja esoteerista historiaa. Kylien asukit kertovat, että alueelle saapuu ihmisiä, jotka etsivät totuutta – ja mitä he etsivät, he löytävät.

Ufoja, aaveita, okkultismia.

Niitä tarinoita suomalaisohjaajat Juho Aittanen ja Boris Brander ovat tulleet kartoittamaan uunituoreessa dokumentissaan Zone.

* *

Tunnin ja seitsemän minuutin pituinen dokumentti on saanut nimensä neljän ranskalaiskylän muodostaman alueen mukaan. Nimi on lyhyt ja iskevä: aluetta kutsutaan paljon vetävimmilläkin nimillä, kuten ”esoteerinen Bermudan kolmio”, ”Kultainen kolmio” ja ”Paholaisen shakkilauta”.

Alueen esoteerista puolta ei voi nimen neljään kirjaimeen tiivistää. Dokumentti koostuu neljästä kylien mukaan jaetusta osasta, jotka käsittelevät kaikki hieman erilaisia aiheita erilaisine kuvituskuvineen: mukana on niin kuvaa ohjaajien matkasta ja keskusteluista paikallisten kanssa, ilmakuvaa Pyreneiden luonnosta, historiallista kuvituskuvaa, haastatteluja tutkijoiden, pormestarien ja paikallisten kanssa, näyteltyjä kohtauksia sekä dokumentissa esiintyneiden henkilöiden alun perin omaan käyttöönsä tallentamaa sisältöä.

Tarina alkaa kertomuksella Rennes-le-Châteaussa vaikuttaneesta ranskankatolilaisesta papista. Köyhyydestään huolimatta pappi Saunière kunnosti kylän kirkon ja rakensi alueelle hulppeita rakennuksia – rakennuksia, jotka tunnetaan kummasta okkulttisesta symboliikastaan. Tarinoiden mukaan köyhä pappi olisi saanut huomattaviin kunnostustöihinsä apua löytämänsä aarteen avulla.

Aarteen jälkiä uskotaan edelleen olevan jossakin Pyreneiden vuoristossa.

Aarretta pidettiin ennen konkreettisena aarteena, mutta etsintä on saanut metaforisiakin sävyjä: uskotaan, että kirkon erikoiset ja esimerkiksi Salomonin demoneihin viittaavat symbolit kätkevät sisälleen vihjeitä aarteesta.

Alkaa käydä selväksi, ettei ranskalaiskylissä aivan normaalia ortodoksista uskoa noudatettu – ainakaan aina.

* *

Tästä kertoo selvästi dokumentissa esitelty Montségurin linnarakennus. Se on liitetty niin pseudognostilaisena tunnettuun kataarien liikkeeseen kuin natseihinkin: kirjailija ja elokuvantekijä Aki Cederberg kertoo dokumentissa näiden aiheiden lisäksi siitä, miten Luciferin kruunun osien ajateltiin pudonneen Ranskan Pyreneille.

Uudempiakin esoteerisia vivahteita dokumentista löytyy. Dokumentissa haastatellut ranskalaispaikalliset kertovat ilmeet vakavina niin vuorovaikutuksestaan maapallon ulkopuolisten olentojen kanssa kuin sukulaistensa heille opettamista okkulttisista opeista – niistä, joita ei koulussa kerrota.

Ehdottomasti kiinnostavimman, mutta lyhyeksi jääneen osan dokumentista muodostaa erään paikallismiehen kertomus edesmenneestä ystävästään Uraniesta – entisestä sähkötekniikan ammattilaisesta, joka hurahti kauhuelokuviin, H. P. Lovecraftin mytologiaan ja enokkilaiseen magiaan. Hänet tunnettiin Rennes-le-Chateaun okkultistivelhona. Se näkyy: sekä haastateltavan että Uranien itsensä kuvaamissa klipeissä näkyy vahva eksentrinen tunnelma, johon haluaisi upota syvemmällekin – erityisesti, koska Uraniella oli arkkivihollinenkin, merkkejä pentagrammeihin hakannut, N-kirjainta vihannut ”Bemmy”.

* *

Dokumenttina Zone on hätkähdyttävän runsas. Se selittää itseään vasta dokumentin edetessä. Suurin osa dokumentin kuvastosta muodostuu lähes barokkisävyisestä kirkkojen ja historiallisten rakennusten kuvauksesta, satumaisen viehättävistä vuorimaisemista ja hailakasta, pehmeästä paikalliskuvasta.

Laatu vaihtelee kansainvälisestä filmifestivaalitasosta vastavaloiseen Blair Witch Project -henkeen. Historiallisen tunnelman katkaisee välillä glitchmäinen häiriösade, joka saa selityksensä vasta dokumentin loppuvaiheilla. Kirkkaita värivaihteluita katsellessa miettii tahtomattaankin: tarvitsisiko tämä epilepsiavaroitusta?

Henkisesti dokumentti toimii vuonna 2022 ensi-iltansa saaneen Huntu – Kun okkultismi saapui Suomeen -dokumentin seuraajana, vaikka Zone onkin suunnattu kansainvälisemmälle yleisölle. Serkkuja sille ovat myös Huntu-dokumentin käsikirjoittajan Rikhard Larvannon kirjoittama Euroopan esoteerista historiaa esittelevä kirja Varjotaival (Salakirjat, 2024) sekä Aki Cederbergin Euroopan pyhiä paikkoja esittelevä kirja Pyhä Eurooppa (Basam, 2021).

Jos kävisin oikein ilkeäksi, pitäisin elokuvaa miltei Cederbergin kirjan oheistuotteena – tai ainakin sivujuonteena, jossa dokumentintekijät näkivät kasaan kyhättävän materiaalin mahdollisuuden. Sattumaa ei liene myöskään aavistuksen arveluttavaan asemaan tietyissä piireissä joutuneen Cederbergin punnittu tapa kertoa dokumentissa esoteerisia Pyreeneitä tutkineen miehen kytköksistä natsien kansanperinteen tutkimusseuraan Ahnenerbeniin.

Zone on dokumenttina ennen kaikkea kaunista ja inspiroivaa katseltavaa.

Kun lähdin elokuvasalista, oli minulla taskuissani ainakin kymmenen aihetta, joita halusin seuraavaksi googlata.

Anni Kanniainen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua