Miehen housuissa elämä on vapaampaa – arviossa Rose

Kuva: Cinema Mondo

Nuori mies, luodinjälki poskessaan, saapuu sodasta saksalaiskylään, povessaan paperi, joka todistaa hänen omistavan talon ja peltotilkun paikkakunnalta. Mies asettuu taloksi, saa apua naapureilta, auraa peltoa ja viljelee, jokunen kotieläinkin on. Harvasanainen mies elelee siivosti, tekee ahkerasti töitä, käy kirkossa ja alkaa saada arvostusta. Kunnes on aika miettiä avioliittoa ja perhettä, kuten kunnon protestanttisessa saksalaiskylässä pitää.

Rose (jonka kyläläisille kertomaa miehen nimeä emme koskaan kuule) suostuu naimaan naapuritalon Suzannan, saahan siinä samalla lisää peltoa myötäjäisinä.

* *

Homman juju on siinä, että mies ei ole lainkaan mies, vaan nainen, joka on onnistunut pärjäämään sodan liepeillä pistämällä housut jalkaan ja ottamalla kiväärin käteen. Hän jatkaa samaa kylässä, mutta luonnollisesti avioliitto kyläläistytön kanssa tuo ylipääsemättömiä ongelmia. Mutta ei Suzannakaan ole aivan niin neuvoton ja hyväksikäytetty kuin aluksi näyttää.

Itävaltalaisohjaaja Markus Schleinzer on kaivanut esille tositarinoita naisista, jotka ovat tekeytyneet mieheksi eri historiallisina aikoina. Nyt ollaan 1600-luvulla kolmikymmenvuotisen sodan jälkimaisemissa. Ja tietysti Rosea näyttelee Sandra Hüller, Berliinin elokuvajuhlien hopeapystin veroisesti. Hän on sopivan historiallisesti jäyhä.

Mitään suurta feminististä tai transsukupuolisuuteen liittyvää selitystä ei Rosen mieheksi heittäytymiselle anneta. ”Housut jalassa on vapaampi”, on ainoa selitys, jonka häneltä kuulemme.

Sandra Hüller. Kuva: Cinema Mondo

* *

Sandra Hüllerista on kasvanut tämän hetken tunnetuin saksalaisnaisnäyttelijä. Requiem-elokuvasta ensi kerran huomattu Hüller teki lähtemättömän vaikutuksen Isäni Toni Erdmann -elokuvan kylmähkönkiskoisena businessnaisena, joka joutuu setvimään suhdettaan erikoiseen isäänsä. Sitä seurasivat loistavat roolit miehensä kenties tappaneena naisena oikeudenkäyntiprosessikuvauksessa Putoamisen anatomia (2024; lue arvio) sekä hyytävässä Auschwitz-elokuvassa The Zone of Interest (2024; lue arvio).

Itse huomasin nähneeni Sandra Hüllerin ensimmäisen kerran pikkuroolissa töykeänä sveitsiläisenä pankkivirkailijana ensimmäisessä Medusan verkko -elokuvassa.

Kamerakuvaaja Gerald Kerkletz on pitäytynyt tiukan minimalistisessa mustavalkokuvassa, joka ei suotta koristele karua tarinaa. Kertojanääni etäännyttää tapahtumista, samalla kun katsoja alkaa miettiä ahtaita raameja, joita Rose on yrittänyt miehenä paeta, vain päätyäkseen uudelleen sosiaalisten normien vangiksi.

Eija Niskanen

Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua