Kuva: Wiki Commons
KOLUMNI | Parin viikon olympialaisputki huipentui Leijonien kansanjuhlaan lumimyräkän keskellä. Taitoluistelu jätti pahan maun suuhun, mutta oli myös olympialaisten valopilkku.
Leijonat teki sen, mitä on vuosikymmenet odotettu: ensimmäinen kultamitali olympialaisista tuli nyt. Kuten arvata saattoi, kotimaassa kansanjuhla lähti heti käyntiin ja pian ottelun loputtua ensimmäiset jo olivat Mantan patsaalla. Juhlinta huipentui maanantai-iltana Olympiastadionille, jonne oli lumimyräkän keskellä tiensä löytänyt parikymmentä tuhatta.
Jos jollain oli käynyt mielessä jäädä tuiskussa kotiin ja seurata tapahtumaa televisiosta, hän kiitti jälkikäteen itseään siitä, että lähti stadionille. Discovery, jolla jääkiekkopelien televisio-oikeudet olivat, onnistui mokaamaan tapahtuman televisioinnin sen verran pahasti, että Twitter alkoi laulaa jo ohjelman alkupuolella. Puolitoistatuntisesta juhlasta näkyi kotona puoli tuntia. Jäljelle jäävä tunti oli mainoksia ja studiokommentointia samaan aikaan, kun stadionilla porukka pomppi JVG:n ja Taas poika saunoo -biisin tahdissa.
* *
Huonoa ennusti jo finaaliottelun televisiointi: tämän tästä ruudun vasemmalla puolella oli Jukka Jalosen naama ja toisella puolen Mäkkärin mainos. Mautonta, ottaen huomioon, että käynnissä oli historiallinen ottelu.
Jos joku on uskonut Kokoomuksen, Perussuomalaisten ja Sanoma Oy:n lobbausta YLEn lakkauttamiseksi, oppikoon nyt läksynsä: YLE hoiti olympialaisten televisioinnin tyylillä ja kisastudiot kunkin ottelun lopputuloksen selvittyä. Jos YLE ajetaan alas, tätä Discovery-riemua saadaan lisää, eli saksittuja ja kehnosti televisioituja urheilutapahtumia.
Itse tapahtuma stadikalla sujui sutjakasti paria pikkumokaa lukuun ottamatta. Esiintyjiä oli ilmeisesti saatu järjestettyä yksi liian vähän, koska juontaja kehotti kesken illan porukkaa vessatauolle ja ostamaan juomia, mikä vähän laski tunnelmaa. Illan lopussa Vesalan laulaman Finlandian ajaksi olisi lavalle voinut Leijonien lisäksi pyytää myös Naisleijonat, jotka kävivät lyhyemmin lavalla illan alussa. Naisurheilun arvostus kun on edelleen, kaikista puheista huolimatta, vähäistä.
* *
Naisleijonien pronssi ja sitä seuranneet haastattelut olivat olympialaisten ehdoton plus. Oli ilo seurata sitä yhdessä urheilemisen riemua ja joukkuehengen positiivisuutta, joka Naisleijonista hehkui.
Tietysti suunnattoman riemun tarjosivat kaikki sukunimikaimani, naisleijonien Tanja Niskasen lisäksi sisarukset Iivo ja Kerttu Niskanen. Kerttu Niskasen onnistuminen vuosien yrittämisen jälkeen ja etenkin viimeisen, 30 kilometrin huima kiri pronssille oli suuri teko. Ja hyvin sauvoivat myös Krista Pärmäkoski ja ihastuttavan ujonoloinen Joni Mäki.
Taitoluistelun tapahtumat jättivät pahan maun suuhun, mutta laji oli myös olympialaisten valopilkku. Miesten puolella mieleen jäi erityisesti Japanin 18-vuotias tulokas Yuma Kagiyama, joka luisteli pronssille teknisesti taitavasti ja selvästi onnistumisestaan iloiten. Yhtä iloiselta näytti hänen valmentaja-isänsä.
Järkytyksen aiheutti sen sijaan Venäjän 15-vuotiaan Kamila Valijevan kohtalo. Positiivisen dopingnäytteen takia hänet laitettiin tarinoimaan satuja isoisän sydänlääkkeistä. Kun Valijeva viikon epätietoisuuden jälkeen sai osallistua vapaaohjelmaan, kaatui hän hermostuksissaan kolmesti ja sai jäältä itkien palatessaan haukut valmentajalta. Myös kommentaattori Kiira Korpi YLEn kisastudiossa miltei itki.
Etenkin naisten taitoluistelupuolella on käymässä samoin kuin telinevoimistelussa takavuosina: keskenkasvuiset lapsihyppykoneet sivuuttavat taiteellisen kokonaisvaikutelman – ja millä hinnalla heidän omalle kehitykselleen?
Eija Niskanen
Myös nämä saattavat kiinnostaa sinua
Demarien kannattajia ei kiinnostanut riittävästi – Itäsuomalaisen loppu on paha isku journalismille ja itäiselle Suomelle
KOLUMNI | Itäsuomalaisen kuolema on menetys, johon suomalaisella journalismilla ja Itä-Suomella ei olisi varaa, kirjoittaa Pasi Huttunen kolumnissaan.
Miksi lukea Sotamarsalkka Montgomeryn muistelmat nykyään?
ESSEE | Vaikka muistelmat ajoittuvat miltei 70 vuoden taakse ja glorifioivat brittiläistä sotahistoriaa, tekstin henkilökohtainen analyysi ja inhimillinen näkökulma ovat yhä ajankohtaisia.
Tähtien sodan Yoda, tähden ripuli ja jumalan peitto
KOLUMNI | Pekka Henttonen tarjoaa pieniä maistiaisia viime vuosina julkaistuista suomea ja sen sukukieliä käsittelevistä kirjoista.
Pentti Haanpäätä kaksi euroa kirjalta
ESSEE | ”Tunsin tehneeni elämäni parhaan kaupan, jossa hinnan ja laadun suhde oli epätasapainossa ostajan eduksi”, Haanpään teokset kahdellakympillä ostanut Arto Köykkä kirjoittaa.